![14. Shamar Rinpoche 14. Shamar Rinpoche](https://www.buddhalaisuus.fi/tp/wp-content/uploads/2012/07/DWBA11440_shamar_rinp_2991_rgh-1024x556.jpg)
Shamar Rinpoche
Luento ennen Marpa-initiaatiota (Menlo Park, Kalifornia, elokuu 1994)
Marpa, suuri valaistunut olento, on kagyüpa-linjamme perustaja ja Milarepan, Tiibetin kuuluisimman joogin, opettaja. Tänään annettava initiaatio on Marpan gurujoogainitiaatio. Tämän initiaation hyöty on lähinnä siinä, että se kypsyttää sisälläsi olevaa valaistumisen siementä. Saatuasi Marpa-initiaation kaikista harjoituksistasi tulee menestyksellisiä ja kaikki esteesi heikkenevät. Tämä johtuu siunauksesta, joka on peräisin Marpan toiveista. Kun valaistuneet bodhisattvat tekevät toivomuksia, ne toteutuvat. Tällä tavoin siunaus toimii.
Valaistuminen on sisälläsi. Buddha ei voi vain yksinkertaisesti ulkoa käsin antaa sinulle valaistumista. Valaistuminen on sisälläsi, koska illuusio on sisälläsi; samsara ja kaikki mielen ongelmat ovat sisälläsi. Jos illuusio, negatiiviset tunteet, samsara, tai kuinka sitä sitten kutsuukin, on osa mieltäsi, niin myös valaistuminen on osa mieltäsi. Kun kaikki ongelmat ovat poistuneet, jäljelle jää valaistuminen. Niinpä valaistuminen on mielesi sisällä.
Dharma tarkoittaa menetelmiä, joita harjoittamalla voi valaistua. Kun saatat harjoituksen päätökseensä, lopputuloksena on buddhatila. Ennen kuin aloitat dharman harjoittamisen, sinun tulee tietää, kuinka tärkeä dharma on. Elämämme pituus määräytyy sen mukaan, kuinka kauan fyysinen kehomme on olemassa, ei sen mukaan, kuinka kauan mielemme on olemassa. Mieli jatkaa kulkuaan. Tapahtuipa elämässäsi mitä tahansa hyvää tai huonoa, se on seurausta aiemmasta karmastasi. Meillä ihmisillä ja kaikilla elävillä olennoilla tässä universumissa on samankaltainen yhteinen karma; jaamme sama olotilan; meillä on samantyyppinen luonto, samankaltaiset hahmot; ja kykenemme kommunikoimaan keskenämme. Tämä on seurausta yhdenmukaisesta karmastamme.
Henkilökohtaiset karmat ovat kuitenkin erilaiset. Toiset henkilöt ovat onnekkaampia, toiset vähemmän onnekkaita. Tämä henkilökohtainen ero johtuu kunkin omasta karmasta. Itse asiassa koko universumi, mukaan luettuna oma muotosi, on oman mielesi illuusiota ja ilmaantunut oman karmasi lopputuloksena. Myös karma on mieltä, mutta kun illuusio kerran on tullut esiin karman kypsymisen myötä, se pysyy sitkeästi läsnä, kunnes sen aikaansaanut syy on kulunut loppuun. Kun näin tapahtuu, se on kuin unen lakkaamista. Sitten vaihdat tästä illuusiosta toiseen illuusioon jonkin toisen syyn mukaisesti. Tämä on syyn ja seurauksen toimintaa. Kukaan ei tunne omaa karmaansa. Kukaan ei tiedä, minkä lopputuloksena se on ilmaantunut ja mitä tulee seuraavaksi. Et tiedä, mikä karma on aiheuttanut tämän nykyisen elämäsi. Et myöskään tiedä, mihin suuntaan olet menossa ja mikä lopputulos tulee seuraavaksi ilmaantumaan. Kukaan ei voi saada sitä selville.
Karmaa kertyy. Sitä muodostuu omien negatiivisten tunteittesi seurauksena. Se on näkymätöntä, eikä sillä ole aineellista muotoa. Koska negatiiviset tunteesi ovat näkymättömiä, et kykene näkemään myöskään karmaa. Mutta karman lopputulos on kuitenkin nähtävissä, koska se ilmenee illuusiona. Koska negatiiviset tunteesi ovat osa mieltäsi ja myös karma on osa mieltäsi, niin myös lopputulos, illuusio, on osa mieltäsi. Näistä kolmesta aspektista vain yksi on nähtävissä, mutta nyt on liian myöhäistä muuttaa sitä. Mitä hyvänsä karmaa olet kerännytkin, se on rajatonta, koska aiemmat negatiiviset tunteesi ovat rajattomat. Niinpä et voi nyt puolustautua sanomalla, ettet ole tehnyt mitään väärää, koska niin kauan kuin mielesi on ollut samsarassa, negatiiviset tunteet ovat hämmentäneet sitä, ja olet menneisyydessä luonut rajattoman paljon karmaa.
Kaikenlaisista karmoista seuraavana lopputuloksen tuottaa voimakkain tai sellainen karma, joka on nyt valmis kypsymään. Tulevaisuus ei ole koskaan varmaa, etkä voi tietää, mikä karma seuraavaksi kypsyy. Kun dharmaharjoituksesi perustana on tämä ymmärrys karmasta, omistautumisesi tulee olemaan hyvin voimakasta. Olet vankkumaton harjoituksessasi.
Kaikkien ihmisten joukosta niillä, jotka ovat jo löytäneet dharman ja joilla on jonkin verran ymmärrystä Buddhasta, on se, mitä kutsutaan kallisarvoiseksi ihmiselämäksi. Miksi se on kallisarvoinen? Koska olet löytänyt ratkaisun mielen ongelmaan. Kyllä, se on kallisarvoinen, ja onneksi olet tehnyt elämästäsi nyt mielekästä, mutta se on pysymätön. Vanhenet joka hetki. Ilman valaistumisen kaltaista ratkaisua elämässä ei ole mieltä. Elämän sujuminen mukavasti on kyllä hyvä ajatus, ja kaikki haluavat sitä. Mutta on epävarmaa, käykö elämässä todella niin kuin haluaa.
Mutta jos kuljet elämän läpi käyttäen menetelmiä, jotka johdattavat sinut ulos samsaran loukusta, silloin jokainen hetki on mielekäs. Kun tämän ymmärtää, ilmaantuu hyvin voimakas pyrkimys. Mutta pyrkimys on vasta ensimmäinen askelma. Toinen on dharman tunteminen. Todennäköisesti ihmiset eivät ymmärrä dharmaa välittömästi. Mutta tuntemalla Buddhan esimerkin he kehittävät pyrkimyksen ja halun oppia dharmaa. Dharman opiskelu on toinen askelma. On hyvin tärkeää oppia sellaiselta, joka tuntee dharmaa; sillä tavoin voi saada yksityiskohtaisia ohjeita. Tilannetta voi verrata siihen, että haluaisit matkustaa vaikkapa San Franciscoon. Tarvitset tiekartan ja opastusta. Kokenut henkilö voi kertoa, kuinka pääset perille. Hän saattaa sanoa: ”Tämä tie on pidempi, tämä lyhyempi. Kun teet näin ja näin, pääset perille.” Pätevä opastaja on sellainen, joka kykenee opettamaan sinua ja näyttämään sinulle oikean suunnan. Sama pätee dharman tapauksessa. Henkilö, joka tuntee dharmaa, on opettaja. Sinun tulisi tutkia saamiasi ohjeita, ja sitten sinun tulisi mennä. Miksi muuten olisit opiskellut niitä?
Lisäksi sinun on mentävä oikealla tavalla. Esimerkiksi sinulla saattaa olla jokin hyvin tärkeä työtehtävä Los Angelesissa, jonne sinun täytyy ehtiä tiettyyn kellonaikaan mennessä. Sen jälkeen kun lähdet kotoa, jokainen hetki on merkityksellinen: Olet perehtynyt ajo-ohjeisiin hyvin. Matkustat keskittyneesti ja johdonmukaisesti kohti päämäärää. Saavut perille ja saat hoidettua sen asian, jota lähdit tekemään. Tällaista dharman harjoittamisen tulisi olla.
Dharman harjoittamisessa sovellat käytäntöön sitä, mitä kutsutaan paramitoiksi. ”Paramita” tarkoittaa sitä, että onnistuu ylittämään jonkin, kuten esimerkiksi valtameren niin, että pääsee sen toiselle puolelle. Kunnollisen eettisen käyttäytymisen paramita tarkoittaa sitä, että jos esimerkiksi olet ajamassa Los Angelesiin, et juo alkoholia, koska saatat humaltua ja joutua onnettomuuteen, etkä myöskään nukahda ajaessasi ja vältät kaikenlaisia asioita, jotka saattavat luoda esteitä. Tällainen kurinalaisuus on tarpeen matkan onnistumiseksi. Kun teet harjoitustasi ja sovellat eettisyyden paramitaa, se tarkoittaa sitä, että panostat kaikkesi siihen, että matkasi valaistumiseen onnistuu.
Dharmaharjoitus on rajatonta. Valaistuminen on mielikuvituksemme tuolla puolen, mutta mielellämme on kyky tehdä dharmaharjoitusta. Lyhyesti sanottuna dharmaharjoituksen voi jakaa kolmeen osaan: yhteen pääharjoitukseen ja kahteen sivuharjoitukseen. Pääharjoitus on meditaatio. Meditaatio on yleinen sana, mutta buddhadharman tapauksessa meditaatio tarkoittaa mielemme kaikkien ongelmien poistamisesta. Samadhi on mielen luonnon oivaltamista. Samadhi on meditaatiota, mutta päähuomio on mielen luonnossa. On helppo puhua ”mielen luonnosta”, mutta sen oivaltaminen on hyvin vaikeaa. Näkemys mielen luonnosta on päämeditaatio, ja se poistaa kaikki mentaaliset ongelmat. En tarkoita mentaalisilla ongelmilla tässä yhteydessä epänormaaleja, mielenterveydellisiä ongelmia vaan negatiivisia tunteita, tietämättömyyttä. Tietämättömyys on kaikkien negatiivisten tunteiden pääsyy, ja tämä meditaatio keskittyy jokaiseen negatiiviseen tunteeseen ja eliminoi ne. Tällä tavoin saavutat vapautumisen. Kahdesta sivuharjoituksesta toinen puhdistaa karmaa ja toinen lisää mieleen hyviä vaikutelmia, jotka toimivat tukena ja antavat voimaa niin, että saat kuljettua matkasi menestyksellisesti perille. Niinpä nämä kaksi harjoitusta ovat menetelmiä ja meditaatio on pääharjoitus. Tällä tavoin valaistut. Tämä on dharman harjoittamista.
Kun harjoitat dharmaa tässä elämässä, saavutat varmasti jotain. Voit saavuttaa täyden valaistumisen tässä elämässä, mutta vaikka etenisit hyvinkin hitaasti, saavutat silti jotain. Luot vankan pohjan, syyn, joka jatkaa kasvamistaan, ja vaikka et saavuttaisikaan päämäärää tässä elämässä, niin saavut joka tapauksessa perille jossain tulevista elämistäsi. Muussa tapauksessa, jos menetät tämän tilaisuuden nyt ja toinen karma pääsee kypsymään, menetät tämän tilaisuuden lähes ikuisiksi ajoiksi, koska aiemmin luomasi karma ei luultavasti ole kovin hyvää; muussa tapauksessa et olisi nyt samsarassa. Yhtä paljon kuin sinulla on negatiivisia tunteita nyt, yhtä paljon sinulla on ollut huonoja tottumuksia menneisyydessä. Niinpä siitä ei voi seurata mitään hyvää. Tällä tavoin voit loogisesti todistaa itsellesi, että suurin osa aiemmasta karmastasi ei ole ollut kovin hyvää, jos kerran negatiiviset tunteesi ovat edelleen vahvoja. Kun kerran menetät tämän tilaisuuden, tulet kadottamaan sen aina jatkossakin. Tämän vuoksi ihmiselämä on kallisarvoinen, eikä sitä pidä hukata.
Yleinen ongelma on se, että ihmiset ajattelevat: ”Minun täytyy saavuttaa lopputulokset nopeasti, en voi odottaa viittä–kuutta vuotta enempää. Muussa tapauksessa en pidä siitä.” Mutta ajattele, jos et harjoittaisi kuuteen vuoteen… Mitä sinulla olisi elämässäsi? Ei mitään muuta. Et voi saavuttaa dharmaharjoituksen lopputuloksia kuudessa vuodessa. Se ei vain ole mahdollista. Mutta silti teet jotain mielekästä. Jos sinusta kuuden vuoden harjoittamisen jälkeen tuntuu, että on jokin toinen päämäärä, jonka haluaisit saavuttaa, niin unohda dharma ja valitse tuo toinen päämäärä. Mutta tuntevien olentojen elämillä ei loppujen lopuksi ole muuta päämäärää kuin valaistuminen. En yritä lannistaa inhimillisiä pyrkimyksiäsi, mutta elämässä ei todellakaan ole muuta todellista tavoitetta. Voit yrittää tulla rikkaaksi, mutta entä sitten? Oletetaan, että voit tulla vaikkapa menestykselliseksi poliitikoksi, presidentiksi tai vastaavaksi, mutta entä sitten? Perusongelma pysyy samana, eikö totta? Ei ole muuta päämäärää saavutettavana. Dharma on parasta. Siksi sanon, että vaikka edistyisitkin matkallasi hitaasti, dharma tuo elämääsi silti enemmän mielekkyyttä kuin mikään muu asia.
Lähde: Kagyu Life International, No.3, 1995