Varmastikaan koskaan aiemmin niin monet lahjakkaat, itsenäiset ja idealistiset ihmiset eivät ole niin helposti päässeet käsiksi buddhalaisen tiedon moninaisuuteen kuin nykyään. – Lama Ole Nydahl, Kuinka asiat ovat
Nykypäivänä buddhalaisuus on levinnyt laajalti länteen, ja se tunnetaan suurena maailmanuskontona. Alkunsa se sai kuitenkin Idässä, Pohjois-Intiassa, noin 2 600 vuotta sitten. Tuon ajan Intia oli korkeakulttuuri, joka muistutti antiikin Kreikkaa, modernin lännen älyllistä kehtoa, jossa filosofiset koulukunnat antoivat merkittävän panoksensa yhteiskuntaan. Buddha väitteli voitokkaasti oman aikansa parhaiden filosofien kanssa, joista monista tuli hänen oppilaitaan.
Buddhan opetukset eivät kuitenkaan olleet ainoastaan teoreettisia, vaan ne sisälsivät myös menetelmiä sen totuuden kokemiseksi, jota hän opetti. Niinpä hänen oppilaidensa oli mahdollista saada omakohtainen kokemus siitä, mikä piili hänen sanojensa takana. Koska opetusten ydin on täten kyetty välittämään katkeamattomasti eteenpäin opettajalta oppilaalle aina tähän päivään asti, buddhalaisuus on säilynyt tuoreena ja merkityksellisenä myös nykyihmisille.
Alla olevassa videossa lama Ole Nydahl, tunnettu länsimaalainen buddhalainen opettaja, valottaa yhtäläisyyksiä antiikin Kreikan ajattelun ja buddhalaisen filosofian välillä:
Kuinka buddhalaisuus saapui länteen?
Ensimmäiset buddhalaisuudesta kiinnostuneet länsimaalaiset olivat arkeologeja ja tutkijoita. Itse asiassa saamme kiittää brittien tutkimusmatkoja siitä, että monet tärkeät buddhalaiset muinaiskohteet löydettiin uudelleen. Muutama länsimaalainen pioneeri ja seikkailija harjoitti buddhalaisuutta vakavasti tiibetiläisten tai muiden paikallisten opettajien johdolla, mutta yleensä ottaen buddhalaisuutta pidettiin jonakin eksoottisena eikä erityisen hyödyllisenä elämäntapana.
Todennäköisesti ensimmäinen suuri kohtaaminen buddhalaisuuden ja lännen populaarikulttuurin välillä tapahtui zenbuddhalaisuuden saavuttua Amerikkaan 1950-luvulla. Rinzai-zenin nokkela, paradokseja hyödyntävä tyyli koaneineen (meditoitavine arvoituksineen), kuten ”Millainen ääni kuuluu yhden käden taputuksesta?”, teki suuren vaikutuksen beat-sukupolveen. Japanista saapuneet opettajat perustivat useita perinteisiä meditaatiokeskuksia. Vahvasta kulttuurillisesta värittyneisyydestään huolimatta zen, joka lienee mahayanakoulukunnista tunnetuin, kasvoi vakaasti Yhdysvalloissa ja muissa maissa ja tuotti omat länsimaalaiset opettajansa, jotka ovat täysin pätevöityneet jatkamaan välitystä.
Vaikka theravada oli saapunut länteen jo 1900-luvun alussa, se nauttii suosiota lähinnä buddhalaisista maista saapuneiden maahaanmuuttajien keskuudessa. Perinteellisesti tärkeää roolia siinä näyttelevät munkit ja nunnat, joiden on kerjättävä ruokaa päivittäisellä almunkeräyskierroksellaan ja noudatettava elämässään tiukkoja rajoituksia, minkä johdosta sitä on hankala täysin yhdistää nykyaikaisen länsimaisen yhteiskunnan oloihin. Theravadalle leimalliset opetukset, kuten neljä jaloa totuutta, jalo kahdeksanosainen polku ja idea aineellisen kieltäymyksen tärkeydestä, ovat kuitenkin hyvin löytäneet tiensä useimpiin populaareihin buddhalaisuuden kuvauksiin ja määritelmiin.
Tiibetin buddhalaisuus värikkäine buddhamuotoineen, mantroineen ja omaleimaisine visuaalisine tyyleineen on helppo tunnistaa kaikkialla, minne se on levinnyt. Ja kauas se onkin levinnyt sen jälkeen, kun monet tiibetiläiset joutuivat pakenemaan maasta Kiinan suoritettua verisen maahanhyökkäyksen Tiibetiin 1950-luvulla. Ensimmäisenä turvapaikkana Tiibetistä saapuneille buddhalaisille opettajille toimi Pohjois-Intia, ja myöhemmin monet heistä vierailivat Euroopassa, Yhdysvalloissa ja muualla. 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä länteen perustettiin useita tiibetiläisiä luostareita, ja myös tiibetinbuddhalainen maallikkoharjoitus levisi laajalle.
Lama Ole Nydahl ja hänen vaimonsa Hannah saivat 1970-luvulla opettajaltaan 16. Karmapalta tehtävän levittää länteen tiibetinbuddhalaisen karma-kagyü-linjan maallikkoharjoituksen perinne ja sovittaa se länsimaisen yhteiskunnan oloihin. Tarjotakseen Idän viisausperinteen ymmärrettävässä, länsimaista nykyihmistä koskettavassa muodossa he säilyttivät linjan perinteiset meditaatiot mutta karsivat pois kulttuuriset elementit. Karma-kagyü-linjan maallikko-oppilaita varten he perustivat Timanttipolku-buddhalaisuuden, joka on nyt yksi laajimmalle levinneistä buddhalaisista harjoitusmuodoista ja yhteisöistä lännessä.
Buddhalaisuus on tähän päivään asti säilynyt pääuskontona monissa Kaakkois- ja Itä-Aasian maissa, ja se kukoistaa kaikissa hengellisesti vapaissa maissa. Se toimii hengellisenä polkuna 10–15 prosentille maailman väestöstä.