14. Shamar Rinpoche Mipham Chökyi Lodrö (1952–2014)
Shamar Rinpoche ja 16. Karmapa Rangjung Rigpe Dorje
Hannah Nydahl, Shamar Rinpoche ja lama Ole Nydahl Rumtekissa vuonna 1987
Shamar Rinpoche Benalmádenassa vuonna 2003
Shamar Rinpoche Kasselissa vuonna 2006
Lama Ole Nydahl ja Shamar Rinpoche Eurooppa-keskuksessa vuonna 2009
Shamar Rinpche Eurooppa-keskuksessa vuonna 2009

Karma-kagyü-koulukunnan hengellisessä hierarkiassa Shamarpa on toisena heti Gyalwa Karmapan jälkeen.

Hän on Amitabhan, Rajattoman Valon Buddhan, ilmentymä: elävä esimerkki Amitabhan ilmaantumisesta maailmaamme mahabodhisattvan hahmossa. Hänen tiibetinkielinen tittelinsä shamar, joka tarkoittaa ”ru­biininpunakruunuista”, juontuu Karmapan hänelle antamasta kruunus­ta, joka on kopio Karmapan omasta kruunusta. Shamarpojen peräkkäiset jälleensyntymät tunne­taan myös Punalakki-Karmapoina. 4. Karmapa va­kuutti 2. Shamarpalle:

Olet yksi ilmentymä ja minä toinen. Siksi vastuu kagyü-linjan opetusten jatkuvuu­desta le­pää yhtä paljon sinun harteillasi kuin minunkin harteillani.

Bhadrakalpa-sutrassa Buddha Shakyamuni ennusti: ”Tulevaisuudessa mahabodhisattva, jolla on rubiininpu­nainen kruunu, tulee lukuisten kärsivien joukkoon ja johtaa heidät pois hämmennyksen ja kärsimyksen pyö­rästä.” Buddhan ennustus toteutui Shamarpassa. Hänen peräkkäisten jälleen­syntymiensä linjan tehtävänä on ollut Buddhan koko perinnön ja erityisesti suurilta intialaisilta mahasiddhoilta ja tiibetiläisiltä mestareilta peräisin olevien opetusten säilyttäminen. Läpi vuosisa­tojen Karmapat ja Shamarpat ovat kagyü-linjassa tunnistaneet vastavuoroisesti toisensa ja olleet toistensa opettajina ja oppilaina.

Syntymä ja elämän varhaisvaiheet

14. Shamarpa syntyi 27.10.1952 Dergen kuningaskunnassa Itä-Tiibetissä. Vuonna 1956 hän mat­kusti veljen­sä Jigme Rinpochen kanssa Tsurphun luostariin, Karmapojen pääasemapaikkaan, jossa he viipyivät kaksi vuotta. Kesällä 1956, nelivuotiaana, hän paljasti olevansa Shamarpa tunnistamal­la vanhoja munkkeja Yangpochenin luostarista, hänen edeltäjiltään peritystä Shamarpojen asema­paikasta. Myö­hemmin samana vuonna 16. Karmapa ja hänen seurueensa, mukaan lukien Shamar Rinpoche ja Jigme Rinpoche, matkustivat Bodhgayaan Intiaan, jonne heidät oli kutsuttu osallistu­maan 2 500:nteen Buddha Jayanthi ‑juhlaan.

Matkustettuaan useiden kuukausien ajan Intiassa ja Nepalissa he palasivat Tiibetiin ja vierailivat matkalla Yangpochenin luostarissa. Se oli ensimmäinen kerta, kun Shamar Rinpoche astui sinne jalallaan tässä jäl­leensyntymässään. Luostari oli käännytetty gelugpa-suuntaukseen aikana, jolloin Tiibetin hallituksen Sha­marpa-instituutiolle vuonna 1792 asettama panna oli voimassa. Shamarpan aiempia jäl­leensyntymiä esittävät patsaat olivat paikoillaan, mutta niiden punaiset lakit oli vaihdet­tu keltai­siin. Osoittaessaan patsaisiin nuori Shamar Rinpoche huudahti ”Tässä olen minä!” ja asetti pää­hänsä punaisen lakin, joka oli ollut yhden patsaan sylis­sä. Paljon myöhemmässä vaiheessa elä­määnsä Shamar Rinpoche palautti luostarin jälleen karma-kagyü-luostariksi siellä asuneiden gelugpa-munkkien esitettyä voimakkaita toivomuksia sen puolesta.

Shamarpojen instituutio

16. Karmapan pyynnöstä 14. Dalai-lama oli epävirallisesti suostunut Shamarpan aseman palautta­miseen, ja vuonna 1958 Tsurphussa 16. Karmapa asetti Shamarpan yksityisesti valtaistuimelle. Tuohon aikaan hänet tunnettiin vain ”Dorje Rinpochena” ja hänen henkilöllisyyteensä pysyi yhä salassa. Kommunistisen Kiinan hyökättyä Tiibetiin vuonna 1959 Shamar Rinpoche lähti Karmapan mukana maanpakoon. Pakomatka suun­tautui ensin Bhutaniin ja sen jälkeen Sikkimin kuningaskun­taan, jonne Karmapa asettui Chögyalin, Sikkimin kuninkaan, kutsusta. Vuoden 1960 alussa Shamar Rinpoche aloitti koulutuksensa ja harjoituksensa vanhas­sa, 9. Karmapan aikana perustetussa Rum­tekin luostarissa. Seuraavina vuosina hän vastaanotti 16. Karma­palta karma-kagyü-koulukunnan opetukset ja välitykset täydellisyydessään.

Vuonna 1964 Tiibetin pakolaishallitus kumosi virallisesti Shamarpa-instituutiolle asetetun pannan. 16. Kar­mapa kruunasi Shamar Rinpochen virallisesti ja asetti hänet korkeimmaksi linjahaltijaksi heti itsensä jäl­keen. 16. Karmapa piti Shamarpojen aseman palauttamista 170 vuotta kestäneen kiellon jälkeen yhtenä tärkeimmistä saavutuksistaan. Vastaavasti 16. Karmapan kuoltua vuonna 1981 Sha­mar Rinpoche nousi ainoana hah­mona suurten valtioiden ylivoimaista poliittista mahtia vastaan puolustamaan totuutta 16. Karmapan aidon jälleensyntymän löytämiseksi ja autenttisen karma-kagyü-perinteen säilyttämiseksi. Linjan hengellisen pe­rinteen mukaisesti hän tunnisti muodollisesti Trinley Thaye Dorjen 17. Karmapaksi ja asetti tämän valtais­tuimelle Karmapa International Budd­hist Institutessa (KIBI) New Delhissä vuonna 1994. Sitä seuraavina vuo­sina hän palautti Karmapalle täydellisyydessään koko välityslinjan antamalla tälle täyden koulutuksen ja linjanhaltijan valtuudet.

Rinpochen poismeno

Vastaanotettuaan traagisen uutisen opettajansa kuolemasta H.P. 17. Karmapa pa­lautti KI­BI:stä kirjoitta­massaan kirjeessä mieliin Buddhan ydinopetuksen pysymättömyydestä. Sa­malla Karmapa kuitenkin julisti, että vaikka Shamar Rinpochen fyysinen ilmentymä onkin jättänyt tämän maail­maan, hänen roolinsa opet­tajana jatkuu ja hänen toivomuksensa ja siunauksensa säi­lyvät ikuisesti.

Välittömästi kuoleman jälkeen vilpittömiä surunvalitteluviestejä alkoi virrata Shamar Rinpochen oppilaille ja perheelle, erityisesti hänen veljelleen Jigme Rinpochelle, merkittäviltä buddhalaisilta hahmoilta, joiden kanssa Shamar Rinpoche oli ollut läheisissä väleissä. Nepalissa sijaitsevan Ka Nying Shedrup Ling ‑luostarin lamat Chökyi Nyima Rinpochen johdolla myötäilivät lukemattomien dharmaharjoittajien tuntoja kaikkialla kirjoittaessaan: ”Aivan kuin yön pimeys olisi äkkiä nielaissut maailmamme.”

Karmapa Thaye Dorjen neuvosta sadat karma-kagyü-keskukset ja ‑luostarit ympäri maailmaa aloit­tivat Ami­tabhan, Rajattoman Valon Buddhan, harjoituksen. Lama Ole Nydahl kirjoitti oppilailleen ja ystävilleen Timanttipolku-buddhalaisissa keskuksissa ympäri maailmaa:

Olemme juuri kokeneet suuren menetyksen H.P. Künzig Shamar Rinpochen poistut­tua tästä maailmasta. Kuitenkin bodhisattvana, jonka ominaisuudet ovat ainutlaatui­set niin hänen ilmentymistensä aikana kuin niiden välisenäkin aikana, hän tarjoaa monille tuhoutumatto­mia mahdollisuuksia omaksua eri puolia hänen suunnattomas­ta siunauksestaan ja oivallus­kyvystään. Siksi siihen asti kunnes meidän on jälleen mahdollista tavata hä­net jälleensyntyneessä muodossa, muistakaamme häntä samal­la kun kutsumme Rajattoman Valon Buddhaa: OM AMI DEWA HRIH. Hän oli todella ainutlaatuinen opettaja ja suuri esi­merkki.

Rinpoche oli äskettäin vieraillut Euroopassa opettamassa lukuisissa buddhalaisissa karma-kagyü-dharma­perheen keskuksissa, mukaan lukien Dhagpo Kagyü Lingissä Dordognessa (Karmapan Eu­roopan-pääasema­paikassa), Kagyü Lingissä Manchesterissä (Dechen-yhteisön pääkeskuksessa), Beaufoy-instituutissa Lon­toossa, joka jäi viimeiseksi Timanttipolku-buddhalaiseksi keskukseksi, jossa hän vieraili tä­män jälleensynty­mänsä aikana, ja lopuksi Renchen-Ulmissa, jossa sijaitsee hä­nen omien Bodhi Path ‑keskustensa verkoston Euroopan-päämaja. Rinpoche oli perustanut näitä keskuksia 1990-luvun puolivälistä lähtien.

Kagyü-kriisi

Kenties laajimmin Shamar Rinpoche tunnettiin hänen roolistaan kriisissä, joka puhkesi karma-ka­gyü-linjassa 16. Karmapan kuoleman jälkeen, – roolista, josta hän sai osakseen niin valtavaa kiitol­lisuutta kuin katkeraa arvosteluakin. Hän suojeli karma-kagyü-perinnettä ja oppilaitaan tavoilla, joita monet eivät pysty edes käsittämään, vapauttaen nämä nurkkakuntaisista valtataisteluista ja sinotiibetiläisen geopolitiikan suosta. Näin tehdessään hän voitti käsittämättömät vastoinkäymi­set.

Tiibetiläiseksi rinpocheksi hän oli hyvin epätavallinen: hän ei ollut mies, joka myöntyy kompromis­seihin. Hän kieltäytyi pelaamasta pelejä ja sietämästä manipulointia. Pelkäämättä haastaa ketään, jos hän piti asiaa oikeana, hän seisoi lujana piittaamatta omasta maineestaan ja ajamatta mitään henkilökohtaista agendaa. Rehellisyys, rohkeus ja absoluuttinen pelottomuus luonnehtivat hänen persoonaansa; hän oli vakaa kuin kallio, piti sitoutuneesti kiinni ideoistaan ja pysyi järkkymättö­mänä, olipa este kuinka suuri hyvänsä, aina jatkaen ja katsoen eteenpäin.

Vaikka hän oli täysin tietoinen asemastaan Shamarpana, hän ei koskaan langennut ylpeyteen tai ylimielisyyteen vaan yhdisti arvokkuutensa nöyryyteen. Luontaisesta lempeydestään ja myötätun­nostaan huolimatta hän pystyi olemaan myös räväkkä ja suorasukainen puheissaan, erityisesti ka­gyü-kriisin mutkikkaita asioita kommentoidessaan. Esimerkkinä tästä voi mainita hänen vuonna 2006 kirjoittamansa avoimen kirjeen, joka oli osoitettu karma-kagyü-linjan ongel­mia ruotimaan uskaltautuneelle professori Robert Thurmanille. Kirjeessä Rinpoche lanseerasi termin ”pakettius­kovaiset” viittaamaan buddhalai­siin, jot­ka laiminlyövät tilanteiden yksityiskohtien tutkimisen ja lankeavat fanaattisuuden valtaan. Kom­mentoidessaan väitettä, että Tiibetin pakolaishallitukselle olisi pitänyt esittää ”todiste” 17. Karma­pan tunnistamisesta, Shamar Rinpoche selitti:

Ei ole olemassa mitään todisteiden vaatimisen perinnettä tämän tyyppisten tunnis­tamisten tapauksessa. Tämä johtuu siitä, että prosessi ylittää sen, mitä ihmiset kyke­nevät havaitsemaan tavallisilla aisteillaan. Niinpä minä itse, siksi että olen Shamarpa, minä olen todiste valtuudesta tunnistaa Karmapa karma-kagyü-linjan perinteen mu­kaisesti.

Linjanhaltijan roolinsa mukaisesti hänellä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin omistaa elämänsä ahdinkoon joutuneen karma-kagyü-perinteen puolustamiselle, mutta hän oli paljon enemmän kuin tuo rooli tai tuo instituutio. Tulkuista Shamar Rinpoche totesi:

Koska jokainen jälleensyntymä on uusi elämä, menneisyyden suurista teoista tuleva kunnia ei siirry automaattisesti jokaiselle uudelle jälleensyntymälle… Suuruus on an­saittava uudelleen jokaisessa elämässä.

Shamar Rinpochen toiminta

Punaisen kruunun alla oli todellakin suurmies. Shamar Rinpochen toiminta ei suinkaan rajoittunut hänen Karmapa-kriisiin liittyneisiin velvollisuuksiinsa ja hänen muodolliseen asemaansa karma-kagyü-koulukunnassa. Hän oli poikkeuksellisen toteutumisen tason saavuttanut lama, joka samalla toimi myös hyvin monilla maallisilla tasoilla.

Shamar Rinpoche oli suuri humanisti ja filantrooppi. Kun hän kirjoitti kirjansa Creating a Transpa­rent De­mocracy (Läpinäkyvän demokratian luominen), jossa hän hahmottelee aidosti demokraat­tisen, väestön hyvinvointia ja vaurautta edistävän hallintojärjestelmän puitteet, hänen toiveenaan oli, että kirjan ideoita voitaisiin soveltaa Nepalin kaltaisen pikkuvaltion auttamiseen. Rinpochea ei kiinnostanut politiikka itsessään vaan ihmiskunnan yleinen onnellisuus ja hyvinvointi niin yksilön kuin yhteiskunnankin tasolla.

Shamar Rinpochea pystyi todella kutsumaan neroksi. Hänen rakkautensa oppimiseen ja aina ute­lias mielenlaatunsa soivat hänelle poikkeuksellisen tietämyksen maailmasta. Hän osoitti suurta kunnioitusta oppineita ja tutkijoita kohtaan. Hänen kykynsä tutkia, analysoida syvällisesti ja pohtia kaikkea aina kulttuurista, luonnontieteistä, fysiikasta, historiasta ja politiikasta lähtien yhdistettynä hä­nen syvälliseen älykkyyteensä antoivat hänelle mahdollisuuden yhdistää kaiken elämänsä aikana kerää­män informaation ja tehdä sen pohjalta hyvin erityisiä, omaleimaisia johtopäätelmiä. Hänen kiinnostuksensa moninaisiin ulkoisiin opinaloihin ja sisäisiin emotionaalisiin ilmiöihin antoi hänelle sy­vällisen näkemyksen maailmankaikkeudesta ja ihmisistä.

Rinpochen huoli toisten onnellisuudesta ei rajoittunut ihmisiin vaan kattoi myös eläimet ja koko planeetan. Hän perusti Rajattoman myötätunnon säätiön edistämään tuotantoeläin­ten inhimillistä kohtelua niin, että näiden ei tarvitsisi elää ja kuolla julmissa olosuhteissa. Jos hän näki epämiellyt­täviin oloihin häkkeihin suljettuja eläimiä, se kosketti häntä niin, että hän halusi henkilökohtaises­ti puuttua asiaan kohentaakseen niiden oloja, ja hänen myötätuntonsa voiman tunteneet sairaat villieläimet saattoivat tulla intuitiivisesti hänen luokseen ha­kemaan apua.

Shamar Rinpochen poismeno ei ole suunnaton menetys ainoastaan hänen oppilailleen vaan myös historialle. Rinpochen lähdön myötä suuri osa Himalajan historiasta päättyi. Hän oli ehdottomasti yksi keskeisistä toimijoista ja vaikutusvaltaisimmista hahmoista Himalajalla 1900-luvun puolivälin jälkeen ja 2000-luvun alussa.

Jalon Athub-perheen jäsenenä Shamar Rinpochella oli varhaislapsuudesta lähtien läheinen suhde 16. Karmapaan samoin kuin Himalajan korkeimpiin uskonnollisiin ja poliittisiin arvohenkilöihin, mu­kaan lukien Bhutanin kuningasperheeseen. Kenelläkään muulla ei ollut samanlaista syvällistä ym­märrystä 16. Karmapasta, tämän yhteyksistä ja niistä rooleista, joita maanpaossa eläneil­lä eri la­moilla oli. Rinpochen poikkeuksellinen muisti yhdistettynä ensyklopediseen tietämykseen Hima­la­jan tämän aikakauden historiasta oli vertaansa vailla, koska hän koki sen kaiken omakohtai­sesti; hän oli osa sitä. Läheisen ystävänsä ja uskottunsa, suuren Lopön Tsechu Rinpochen, tavoin Shamar Rinpoche oli syvällisesti perehtynyt Himalajan kulttuuriin, historiaan ja sen sosiaalisten suhteiden verkostoon, ja sen ansiosta hän osasi yhdistää ja tulkita kaikki pinnalliset viestit ja pal­jastaa niiden taakse kätkeytyvän merkityksen.

Shamar Rinpoche oli kuin aarrearkku, joka kykeni aina yllättämän jollain uudella ja merkittävällä. Vaikka hän ei puhunut siitä, hän oli myös hyvin etevä taitelija. Hän osasi piirtää kauniisti ja myös soittaa huilua erittäin hyvin.

Projektit ja opetukset

Shamar Rinpoche otti hengellisen vastuun Euroopan suurimman stupan rakennusprojektista, jonka oli pannut alulle Lopön Tsechu Rinpoche. Tämä yhteistyössä espanjalaisen paikallishallinnon kans­sa rakennettu 33 metriä korkea stupa sijaitsee Benalmádenassa Etelä-Espanjan rannikolla. Lopön Tsechu Rinpochen kuoleman jälkeen Shamar Rinpoche piti huolta projektin loppuun saattamisesta ja vihki stupan käyttöön vuonna 2003 yhdessä lama Ole Nydahlin kanssa Bhutanin kuningasper­heen ja hallituksen edustajien ja espanjalaisten paikallisviranomaisten kunnioittaessa tilaisuutta läsnäolollaan.

Dharmaopettajana Shamar Rinpoche oli todellinen tietämyksen ja harjoituksen lähde. Hä­nen visi­onsa buddhalaisuudesta oli valtava ja ahdasmielisen koulukunta-ajattelun ylittävä. Paino­pistealu­eikseen hän valitsi mielen harjoittamisen (tiib. lojong), mahamudran, tyyneydessä pysyttele­misen meditaation ja klassisen buddhalaisen filosofian. Hän etsi käsiinsä ja vastaanotti tyyneydes­sä py­syttelemisen (tiib. shine) ja oivalluksen (tiib. lhagtong) meditaation välitykset kaikkien tiibetiläisten perimyslinjojen elä­viltä mestareilta. Hänen opetuksensa liittyivät useimmiten mahamudraan, jonka selittämisessä hän oli verraton mestari. Hänen lähestymistapansa dharmaan oli täsmällinen ja tieteellinen, ja hän har­joitti juuri siten kuin opettikin: hän toimi esimerkkinä siitä, että asioita ei pidä vain yksinkertai­sesti uskoa, vaan opetukset on analysoitava ja niiden pätevyys on testattava itse.

Tämän lisäksi hänen siunauksensa valtava voima oli koettavissa erityisesti hänen antamiensa initi­aatioiden kautta, kuten esimerkiksi silloin, kun hän Amitabhan, Rajattoman Valon Buddhan, initi­aa­tioita antaessaan – itse tämän buddhan ilmiselvänä henkilöitymänä – esitteli onnekkaille oppi­lail­leen to­teutumisensa ajattoman säteilyn. Shamar Rinpochen takertumattomuus koulukuntara­joihin tuli ilmi jopa tällaisissa puitteissa, mistä voi esimerkkinä mainita hänen vuonna 2009 Eu­rooppa-keskuksessa antamansa 3. Karmapan ainutlaatuisen ja käsitteet rikkovan gurujoogainitiaa­tion. Kyseinen välitys kuului nyingma-termaan, jonka hän oli vastaanottanut 15-vuotiaana Dilgo Khyentse Rinpochelta ja jonka hän nyt välitti ensi kertaa eteenpäin tämän elämän aikana.

Yhteys Hannah ja lama Ole Nydahliin

Shamar Rinpochen side Hannah ja lama Ole Nydahliin oli syvä ja kiinteä aina niistä ajoista, jolloin hän välitti näille bodhisattvalupauksen vuonna 1970. Julkisessa opetustilaisuudessa Kasselissa vuonna 2006 Shamar Rinpoche totesi heistä:

Vuonna 1973 16. Karmapa määräsi Olen ja Hannahin opettamaan ja ennusti, että nämä tulisivat olemaan hyvin menestyksekkäitä Buddhan opetusten levittämisessä länteen… He ovat säilyttäneet samayansa vailla pienintäkään epäilystä noudattaen Karmapan toivetta ja täyttäen sen.

Sittemmin erityisesti Hannahista – siksi, että hän toimi kääntäjänä ja tulkkina ja ylipäätään siltana idän ja lännen välillä – tuli yksi Rinpochen lähimmistä ja luotetuimmista oppilaista. Kagyü-kriisin synkimpinä aikoina vuonna 1994 juuri Shamar Rinpochen ja Hannahin ja lama Olen välinen rikko­maton luottamusside ja tehokas yhteistyö mahdollistavat sen, että 17. Karmapa Thaye Dorje per­heineen onnistuttiin hengenvaaralliset esteet voittaen tuomaan turvallisesti ulos Kiinan miehit­tämästä Tii­betistä vapaaseen maailmaan.

Vuonna 2007, kun Hannahille oli diagnosoitu parantumaton syöpä, Shamar Rinpoche lensi Hanna­hin elämän viimeisinä päivinä varta vasten Kööpenhaminaan jättämään tälle viimeiset jäähyväi­set ja antamaan tälle viimeiset opetukset ennen tämän poismenoa.

Viimeinen opetus

Monista Shamar Rinpochen ilmentämistä erinomaisista ominaisuuksista yksi koskettavimpia oli hänen rakkautensa luonnonkauneuteen. Hän piti suuresti Bodhi Path ‑keskuksensa ympäristöstä Virginiassa Yhdysvalloissa ja erityisesti Renchen-Ulmin kuvankauniista ja rauhallisesta ympäristös­tä Saksassa. Juuri Renchen-Ulm oli paikka, jossa hän valitsi viettää elämänsä loppuhetket ja jonne H.P. Karmapa Trinley Thaye Dorje, lama Ole Nydahl, monet karma-kagyü-koulukunnan korkeat rinpochet ja lamat ja Shamar Rinpochen oppilaat ympäri maailmaa tulivat esittämään hänelle vii­meisen tervehdyksensä ja tekemään toivomuksia hänen pikaisesta palaamisestaan.

Shamar Rinpoche oli totuudenhaltija, johon mikään manipulointi ei pystynyt vaikuttamaan, ja sel­laisena hän pystyi tietämään kaiken. Täysin tietoisesti, selkeästi ja tulevaa ennakoiden hän sanoi viimeisessä opetuksessaan ennen kuolemaansa: ”Kuolemaa ei tarvitse pelätä, jos tietää, kuinka harjoittaa kuolemassa.” Viimeiset suurista teoistaan ja projekteistaan, joita on liian paljon mainit­tavaksi tässä, Rinpoche jätti oppilailleen loppuun saatettaviksi.

Kun Shamarpan sanotaan olevan Amitabhan ilmentymä, sitä ei tulisi käsittää väärin siten, että hä­nen ajateltaisiin olevan meditoija, joka elämä toisensa jälkeen suorittaa suuria urotekoja matkalla valaistumiseen. Shamarpa ilmaantui omasta valinnastaan ja sulautuu omasta luonnostaan takaisin omaan Dewachenin puhtaaseen maahansa, jonka hän on itse luonut. Jäämme kaipaamaan Shamar Rinpochessa ilmentyneitä ainutlaatuisia ominaisuuksia. Tällaisina rappiollisina aikoina olemme harvinaisia ja siunattuja saatuamme kohdata ne ja saatuamme ymmärtää, kuinka suunnattomia ne olivatkaan.

Huomautus

Kaikkien aiempien Shamarpojen tavoin hänen seuraavan ilmentymänsä varmistaa aidoksi – vastavuoroisen tunnis­tamisen periaatteen mukaisesti – Karmapa, jonka hän itse tunnisti, toisin sanoen Karmapa Trinley Thaye Dorje. Samalla tavalla kuin silloin, kun Shamarpa tunnisti Karmapa Trinley Thaye Dorjen, tämä prosessi etenee aidon kar­ma-kagyü-linjan sisäisenä, hengellisenä asiana, ja sellaisena siihen eivät vaikuta kolmansien osapuolten pyrkimyk­set esitellä oma Shamarpa-kandidaattinsa poliittisia tarkoitusperiä varten.


Linkit