Rukousmyllyjä pyöritetään onnellisuuden toivotusten lähettämiseksi maailmaan.
Rukousmyllyjä pyöritetään onnellisuuden toivotusten lähettämiseksi maailmaan.

Buddhalaisuus sai alkunsa muinaisessa Intiassa noin 2 600 vuotta sitten. Sitä seuraavien vuosisatojen aikana kehittyivät buddhalaisuuden kolme päähaaraa, joilla on pohjimmiltaan sama päämäärä mutta jotka painottavat eri puolia Buddhan opetuksista. Theravada levisi Etelä-Aasiaan ja mahayana Pohjois-Aasiaan. Vajrayana sitä vastoin pysyi enimmäkseen Intiassa, jossa sitä välitettiin salaa eteenpäin aina opettajalta oppilaalle. Usein tietty välitys annettiin vain yhden ainoan oppilaan vastuulle. Tällä tavoin Buddhan opetusten korkein taso säilyi Intiassa.

Tiibetissä buddhalaisia tekstejä oli käännetty jo 600-luvulta lähtien, mutta buddhalaisuutta ei tuolloin kuitenkaan harjoitettu nimeksikään. 700-luvulla kuningas Trisong Detsen teki buddhalaisuudesta valtionuskonnon ja kutsui kuuluisia buddhalaisia mestareita Tiibetiin. Saapuneiden joukossa oli legendaarinen Guru Rinpoche (Padmasambhava), joka antoi laajalti opetuksia vuosien ajan. Nyingma-koulukunta, yksi Tiibetin buddhalaisuuden neljästä pääkoulukunnasta, noudattaa pääosin tältä ajanjaksolta peräisin olevia opetuksia.

800-luvun jälkipuoliskolla shamanistinen kuningas Langdarma tukahdutti buddhalaisuuden Tiibetistä, ja buddhalaisuus kuihtui lähes olemattomiin. 1000-luvun jälkipuoliskolla buddhalaisia opetuksia alettiin jälleen kääntää sanskritista tiibetiin. Tämän toisen käännösvaiheen aikana kehittyi sakya-perinne, toinen tärkeä tiibetinbuddhalainen koulukunta.

Marpa (1012–1097) teki kolme sankarillista matkaa Tiibetistä Himalajan yli Intiaan, jossa hänen oli mahdollista meditoida ja opiskella hyvin korkean tason saavuttaneiden mestareiden johdolla. Marpa toi Intiasta Tiibetiin tärkeitä välityksiä, mukaan lukien suuren sinetin (sanskr. mahamudra) korkeimmat opetukset, minkä lisäksi hän teki useita tärkeitä käännöksiä. Juuri Marpasta sai alkunsa Tiibetin buddhalaisuuden kagyü-välitys. Marpan jälkeen kagyü-linjan haltijuus siirtyi Milarepan ja Gampopan kautta Düsum Khyenpalle, 1. Karmapalle. Siitä lähtien perimyslinja on tunnettu karma-kagyüna ja Karmapat ovat toimineet sen johtajina. Mainittakoon, että on olemassa myös muita kagyü-linjan haaroja, jotka ovat säilyneet tähän päivään asti.

Perinteinen tiibetinbuddhalainen kirja ja mala, jota käytetään mantrojen laskemiseen meditaation aikana.

Kolmesataa vuotta Marpan jälkeen sai alkunsa gelug-linja, jonka tunnetuin opettaja on Dalai-lama. Ensimmäinen Dalai-lama oli 4. Karmapalta munkinvalansa saaneen gelug-linjan perustajan Tsongkhapan oppilas.

Nämä neljä koulukuntaa, nyingma, sakya, kagyü ja gelug, ovat Tiibetin buddhalaisuuden pääkoulukunnat. Vuosisatojen ajan – buddhalaisuuden tultua lähes täysin tuhotuksi Intiasta – ne ovat säilyttäneet Buddhan hinayana-, mahayana- ja erityisesti vajrayanaopetuksia.

1950-luvulla kommunistisen Kiinan hyökättyä Tiibetiin kaikkien koulukuntien opettajat pakenivat naapurimaihin. Tämän välillisenä seurauksena tiibetinbuddhalaista meditaatiota harjoitetaan nyt laajalti lännessä.