
Brooke Webb
Universumeja täyttävien olentojen määrä on lukematon. Vaikka kaikilla näistä on buddhaluonto, vain harvat ovat heränneet buddhatilaan. Näin tehneitä pidetään kallisarvoisempina kuin mitään kuviteltavissa olevaa täydellisyyttä. Karmapoina tai Musta Lakki -lamoina tunnetut suuret jälleensyntyneet lamat ovat niiden syvällisten valaistumisopetusten linjanhaltijoita, jotka saivat alkunsa intialaisen mahasiddha Tilopan täydestä saavutuksesta. Tämä koulukunta, jonka perustajana pidetään Marpaa, tunnetaan nykyään karma-kagyü-linjana, ja se on nimetty Karmapan itsensä mukaan. Karmapa tarkoittaa ”buddhatoiminnan suorittajaa”. Tämän linjan välittämää korkeinta meditatiivista näkemystä kutsutaan mahamudraksi tai suureksi sinetiksi. Karmapa tunnetaan ”kolmen ajan (menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden) tietäjänä” ja ”Tiibetin joogien kuninkaana”. Hän oli myös ensimmäinen tietoisesti jälleensyntynyt lama, ja hän aloitti täten tulku-perinteen. Aina syntymänsä jälkeen hän julistaa itse olevansa Karmapa, ja hän jättää usein yksityiskohtaista tietoa lähimmille oppilailleen siitä, kuinka hänen seuraava jälleensyntymänsä on löydettävissä.
Karmapan toiminta alkoi niin kauan aikaa sitten, että hänen valaistumisensa sanotaan tapahtuneen maailmankautena, joka on aivan toinen kuin tämä nykyinen. Tuleva Karmapa eli tuolloin Yulko Chong -nimisen kuninkaan poikana ja vietti elämänsä meditoiden yksinäisyydessä. Hänet tunnettiin nimellä Dransong (Rishi) Koenpo Chen. Sanotaan, että hänen syvällinen samadhinsa meditaatiossa kesti vuosikausia. Hänen saavutuksensa synnyttämä voima oli niin suuri, että osoittaakseen kunnioitusta häntä kohtaan dakinit (taivastanssijat), buddhalaisten tantra-opetusten naispuoliset viisaudenhaltijat, ottivat kukin yhden hiuksistaan ja muodostivat niistä mustan viisikulmaisen kruunun, jonka he asettivat hänen päähänsä. Tämä viisauskruunu on tähän päivään asti erottamaton jokaisesta Karmapan jälleensyntymästä, ja syvällisen näkemyksen haltijat voivat toisinaan nähdä sen.
Karmapa vietti useita elämänaikoja Intiassa joogina, ennen kuin hänet tunnistettiin avoimesti Karmapaksi. Hän oli yksi historiallisen Buddha Shakyamunin lähimmistä oppilaista, ja hänet tunnettiin tuolloin Avalokiteshvarana eli Chenreziginä (myötätunnon bodhisattvana). Eräässä myöhemmässä elämässään hän oli Saraha-niminen ”suuri brahmin” -mahasiddha. Buddha Shakyamuni ennusti Karmapojen tulon Samadhiraja-sutrassa. Siinä sanotaan, että 1600 vuotta Buddhan jälkeen syntyy mies, jolla on suuri henkinen toteutuminen ja rajaton myötätunto. Hän levittää Buddhan Dharmaa monien peräkkäisten jälleensyntymien ajan, ja hänet tunnetaan Karmapana tai ”Karman miehenä”. Myös suuri Guru Rinpoche (Padmasambhava), joka oli tuonut buddhalaisuuden ensimmäisen kerran Tiibetiin, ennusti Karmapan tulemisen. Buddhalaisten opetusten ”toisen levittämisen” Tiibetiin pisti alulle Marpa, jota seurasivat suuri joogi Milarepa ja hänen jälkeensä Gampopa.
Gampopan pääoppilas oli ensimmäinen Karmapa Düsum Khyenpa, joka käytti suuren osan ajastaan meditoimiseen vuoriretriiteillä. Erään yhdeksän kuukautta kestäneen retriitin aikana hänellä oli yllään vain repojen perinteinen puuvillakaapu, ja paastoamisen ja meditaation aikana hän kehitti sisäisen lämmön (tiib. tummo) siddhin. Useiden kuukausien ajan hän meditoi niin pienessä majassa, että hän mahtui sisään vain meditaatioasennossa. Saavutettuaan pian täysin toteutuneen tilan hänen opettajansa Gampopa tunnisti hänet Buddhan ennustamaksi Karmapaksi. Noudattaen opettajansa ohjeita Düsum Khyenpa matkusti ympäri Tiibetiä opettamassa. Hän vietti kolme kesää ja talvea kalliolla paikassa, jonka nimi oli Yabzong, ja siellä hän saavutti kyvyn kulkea kiinteiden kallioiden ja vuorten läpi. Sanotaan, että dakinit saapuivat syöttämään häntä paikassa, jonka nimi on ”litteä valkoinen lohkare” ja joka oli ollut yksi Guru Padmasambhavan asemapaikoista. Karmapa rakennutti monia luostareita tuona aikana. Ollessaan 56-vuotias (v. 1165) hän rakensi suuren Kampo Nesnangin luostarin. Tämä paikka tunnetaan valtavasta kalliosta, johon ilmaantuu spontaanisti tiibetin kirjain Ka aina, kun uusi Karmapa jälleensyntyy maailmaan. Tämä kirjain ilmestyi Düsum Khyenpan elämän viimeisinä vuosina. Hän kertoi, että Karmapa tulee jälleensyntymään monta kertaa. Jaettuaan kaiken keräämänsä omaisuuden Karmapa kuoli vuonna 1193 84-vuotiaana. Hänen hautaustuhkastaan löydettiin monia hyväenteisiä pyhäinjäännöksiä.
Toinen Karmapa Karma Pakshi (1204-1283) oli ensimmäinen tunnistettu tulku (jälleensyntynyt opettaja). Useimpien Karmapojen tavoin ensimmäinen Karmapa Düsum Khyenpa oli jättänyt joukolle oppilaitaan täsmälliset suulliset ohjeet hänen seuraavan jälleensyntymänsä löytämiseksi ja tunnistamiseksi. Maine tämän toisen Karmapan epätavallisista kyvyistä oli niin suuri, että sana tavoitti Kiinan keisarillisen hovin. Itse Kublai Khan lumoutui täysin Karmapan henkisestä voimasta. Seitsemän vuotta sen jälkeen, kun Karmapa oli lähtenyt Kublai Khanin hovista siellä tapahtuneiden poliittisten kiistojen johdosta, Kublai Khan yritti väkisin palauttaa hänet luokseen. Hän lähetti 30 000 miehen vahvuiset joukot pidättämään hänet. Kun he saapuivat Karmapan näköpiiriin, tämä käytti kahden sormen mudraa, jolla hän lamaannutti koko armeijan. Kun hän oli vapauttanut heidät, he yrittivät ottaa hänestä otteen sitoakseen hänet. He huomasivat, että Karmapan keho oli aineeton, ja tehtävä osoittautui mahdottomaksi. Karmapa pakotettiin juomaan myrkkyä, mutta hänen kehonsa muuttui virraksi sokaisevaa valoa. He työnsivät hänet alas jyrkänteeltä, mutta hän liukui alas järveen, jonka päälle hän jäi yksinkertaisesti kellumaan. Sitten Karmapa sytytettiin palamaan, mutta hänen kehostaan virtasi vettä, joka sammutti liekit. Lopulta Kublai Khanista tuli Karmapan oppilas, ja hän soi tälle kaiken kunnian. Itse asiassa Kiinan keisarit olivat Karmapojen läheisiä ja omistautuneita oppilaita aina Karmapan kymmenenteen jälleensyntymään asti.
Kolmas Karmapa Rangjung Dorje (1284-1339) tunnettiin ylivertaisena meditoijana, ja hän antoi uuden älyllisen ymmärryksen ja näkemyksen buddhalaiseen harjoitukseen. Hän yhdisti kagyü-linjan mahamudra-opetukset ja nyingma-linjojen välittämät maha-ati-opetukset. On ennustettu, että tämän maailmankauden aikana ilmaantuu 1000 buddhaa. Kolmannen Karmapan ennustuksen mukaan hänestä itsestään tulee kuudes näistä buddhista. Tämä ennustus Karmapan buddhuudesta sisältyy myös Buddha Shakyamunin opetuksiin; sutraan, jonka nimi on ”Onnekas maailmankausi”. Historiallinen Buddha Shakyamuni oli neljäs buddha, ja Maitreyasta tulee viides.
Kiinan keisari Yung Lo kutsui viidennen Karmapan Teshin Shegpan (1384-1415) vierailulle keisarilliseen hoviinsa. Vierailunsa ensimmäisen 22 päivän aikana Karmapa esitti eri ihmeitä joka päivä. Keisari oli niin vaikuttunut, että hänestä tuli omistautunut meditoija, ja hän saavutti syvällisen näkemyksen. Erään seremonian aikana Yung Lo näki Karmapan pään yläpuolella leijuvan mustan kruunun. Hän ymmärsi, että tämä oli syvällinen siunaus ja osoitti hänen oman henkisen näkemyksensä tasoon. Karmapan luvalla hän teetätytti täydellisen kopion tästä kruunusta, jotta kaikki ihmiset hyötyisivät sen näkemisestä. Tämä kruunu oli vielä 16. Karmapan hallussa hänen kuolemaansa saakka. Sen uskotaan nykyään olevan Sikkimissä Rumtekin luostarissa, jota vartioi Sikkimin armeija kagyü-linjan konfliktin johdosta. Jopa tällä kopiolla sanotaan olevan voima välittää valaistuminen niille, jotka näkevät sen.
Kahdeksas Karmapa Mikyö Dorje (1507-1554), kuten useimmat Karmapat, istahti välittömästi syntymänsä jälkeen ylös ja ilmoitti: ”Olen Karmapa, olen Karmapa.” Puolentoista kuukauden ikäisenä hän julisti jälleen: ”Emaho, älkää epäilkö minua, sillä olen Karmapa.” Neljän kuukauden ikäisenä hän kertoi yhdelle aiemman inkarnaationsa aikaisista oppilaistaan, mitä opetuksia täsmälleen hän oli antanut tälle tuolloin. Kun hän oli viisi vuotta, Lama Sonam Rinchen kysyi häneltä, kuka hän todella oli. Hän vastasi: ”Toisinaan olen Padmasambhava, toisinaan Saraha ja toisinaan Karmapa.” Kuten nykyisenkin Karmapan tapauksessa Mikyö Dorjen nuoruudessa oli toinenkin Karmapa-kandidaatti. Kun Karmapaa testattiin pyytämällä häntä valitsemaan valtavasta määrästä esineitä ne, jotka olivat olleet hänen hallussaan aiemmassa elämässä, hän valitsi nopeasti oikeat ja osoitti näin olevansa oikea Karmapa. Mikyö Dorje oli monitaitoinen taiteilija, joka hallitsi maalauksen, veistämisen ja valamisen, ja hän perusti thanka-maalauksen koulukunnan. Hänen tekemillään veistoksilla on todellakin yliluonnollisia inhimillisiä ominaisuuksia. Yhtä hänen veistämäänsä omakuvaa, jota nykyään säilytetään Rumtekin luostarissa, pidetään näytteillä yhdessä pienemmän marmorikappaleen kanssa, joka jäi tähteeksi veistettävästä lohkareesta. Tämän ylijäämäkappaleen Karmapa yksinkertaisesti musersi kourassaan, ja nyt se on täydellisesti muovautuneena hän sormiensa mukaisesti. Kerrotaan, että kerran kun hän oli valanut kuvan itsestään, hän kysyi, oliko se näköinen. Patsaan sanotaan vastanneen: ”Tietenkin.”
16. Karmapa Rangjung Rigpe Dorje syntyi Denchokissa Dergen maakunnassa Itä-Tiibetissä vuonna 1924. Hänet löysi etsintäpartio täsmälleen siten kuin hänen aiemman jälleensyntymänsä jättämässä ennustuskirjeessä kuvattiin. Kun 16. Ka-kirjain ilmaantui kallioon Kampo Nesnangissa, se oli suurempi kuin mikään aikaisempi.
16. Karmapa aloitti harjoituksensa Palpungin luostarissa; hän sai tantra- ja sutraopetuksia, opetukset Naropan kuudesta joogasta sekä mahamudrasta. Hänen pääopettajinaan toimivat Situ Pema Wangchuk ja Jamgön Palden Kyentse Oser. Vuonna 1931 seitsemän ikäisenä Karmapa suoritti ensimmäisen Mustan Kruunun seremoniansa. Tuhannet ihmiset todistivat tuota hämmästyttävää tapahtumaa. Sanotaan, että kukkia satoi taivaalta ja taivas täyttyi sateenkaarista. Matkustaessaan lukuisissa luostareissa Tiibetissä ja Tiibetin ympäristössä hän vieraili Lhasassa tapaamassa Hänen Pyhyyttään 13. Dalai-lamaa. Karmapan tehdessä prostraatioita Dalai-lama kysyi häneltä, miksi hän ei ollut ottanut päästään lakkia, kuten Tiibetissä oli tapana. Dalai-lama ei ymmärtänyt nähneensä tosiasiassa Karmapan hengellisen kruunun, joka pysyttelee hänen päänsä yläpuolella jatkuvasti. Jo nuorena 16. Karmapan suuri voima tuli tunnetuksi kaukana ja laajalti. Esimerkiksi on merkitty muistiin, että kun hän oli 12-vuotias, hän otti palvelijansa miekan ja sitoi sen solmuun.
16. Karmapan voimakas toiminta kattoi Tiibetin, Bhutanin, Nepalin, Sikkimin, Intian ja osia Kiinasta; ajoittain hän opiskeli suurten opettajien johdolla ja toisinaan antoi opetuksia ja Mustan Kruunun seremonioita hyödyttääkseen kaikkia olentoja. Mustan Kruunun seremonioiden aikana Karmapa pitää päässään fyysistä kopiota hengellisestä kruunustaan. Kantaessaan päässään tätä kruunua hänestä tulee yhtä myötätunnon buddhan Rakastavien Silmien (Chenrezigin) kanssa ja hänestä välittyy erittäin voimakas siunauskenttä, joka avaa läsnä oleville näkemyksen ja viisauden syvimmät tasot. Sanotaan, että hänen kruununsa näkeminen vapauttaa kaikista alemmista olemassaolon tasoista.
Yleensä jälleensyntymät löydetään erilaisten ennustusmenetelmien avulla, mutta Karmapalla oli tapana saada näky korkeiden lamojen jälleensyntymistä meditaationsa kautta. Kerran hän lähetti ryhmän oppilaitaan etsimään Jamgön Kongtrül Rinpochen jälleensyntymää. Hän antoi täsmällisen sijainnin, syntymäajan ja perheessä olevien ihmisten lukumäärän, joka oli seitsemän. Tutkimusryhmä palasi pitkältä matkaltaan Lhasaan ja kertoi Karmapalle, että kaikki hänen sanomansa piti paikkansa paitsi, että perheessä oli vain kuusi jäsentä. Karmapa selitti heille, että nämä olivat jättäneet laskuista pois perheenjäsenen, joka oli äitinsä sisällä, mikä osoittautui todeksi.
Vuonna 1959 Karmapa varoitti kaikkia seuraajiaan tuolloin täydessä käynnissä olleen Kiinan miehityksen vaarasta. Niinpä tuon vuoden helmikuussa Karmapa otti mukaansa 160 seuraajaansa Tshurpun luostarista, joka oli hänen asemapaikkansa, ja hän lähti kohti Bhutania. He ottivat mukaansa kaikkein pyhimmät aarteet ja pyhäinjäännökset Tshurpusta, jossa niitä oli säilytetty vuosisatojen ajan. Eräät Karmapan oppilaista olivat vapaustaistelijoita, jotka puolustivat Tiibetiä Kiinan miehitystä vastaan. Tämän pienen aseistetun joukon sotilaat raportoivat, että kiinalaiset sotilaat olivat tulittaneet heitä lähietäisyydeltä. Näillä taistelijoilla oli yllään Karmapalta saadut suojavyöt, ja he ottivat joka päivä Karmapan antamia erityisiä suojelupillereitä. He selostivat, että luodit lävistivät ja polttivat heidän vaatteensa, mutteivät tunkeutuneet heidän kehoihinsa. Lumisten vuorten yli Intiaan tehdyn paon aikana Karmapan seurueen jäsenet ilmoittivat nähneensä yläpuolellaan kiinalaisia sotilaskoneita paikassa, jossa ei olisi pitänyt olla huomaamatta lumikenttää ylittävää suurta joukkoa punaisiin kaapuihin pukeutuneita munkkeja. Lentäjät eivät kuitenkaan näyttäneet havaitsevan heitä.
Karmapa oli vaikuttava mies. On mahdotonta sanoin kuvailla hänen ominaisuuksiaan. Hän oli todellinen Chenrezig. Hänen läsnäolonsa muutti jokaisen mieltä. Jokaisessa syntyi välitön rakkaus häntä kohtaan. Kun hänet oli nähnyt kerran, hänet halusi nähdä yhä uudestaan ja uudestaan. — Lopön Tsechu Rinpoche
Sikkimin kuninkaallinen perhe, Karmapan uskolliset seuraajat, tarjosivat hänelle pysyvät paikan maassaan. Sikkimin ja Intian hallitusten rahallisella avustuksella Karmapan uusi asemapaikka Rumtekin luostari rakennettiin vuonna 1966. Vuonna 1974 Karmapa teki ensimmäisen useasta länteen suuntautuneesta vierailustaan; hän kävi Euroopassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa, jossa hän antoi useita Mustan Kruunun seremonioita.
16. Karmapan kunnioitusta herättävä läsnäolo välitti syvällisen ja kestävän siunauksen kaikkiin ihmisiin, jotka olivat kontaktissa häneen. Hän itse sanoi, että buddha tulisi tuntea naurustaan, ja sanottiin, että kun Karmapa nauroi, mitä hän teki koko ajan, hänen äänensä kantoi usean talon päähän. Hän tiesi etukäteen aina, kun joku oli tulossa, riippumatta siitä, kuinka kaukana tämä oli, ja hän teki aina valmisteluja vieraitaan varten. Toisinaan hän osoitti kykenevänsä kommunikoimaan täydellisesti eläinten kanssa. Erään kurssin aikana Euroopassa paikassa, jossa Karmapa oli opettamassa, iso musta lintu lensi ikkunalle ja koputti nokallaan. Karmapa pyysi päästämään tuon linnun sisään. Se tuli suoraan Karmapan luo, joka ilmoitti, että tämä lintu oli kertonut hänelle, että kaksi muuta lintua oli ansassa ladossa muutaman mailin päässä tien varressa, ja hän lähetti kaksi ihmistä tarkistamaan asiaa. Saavuttuaan latoon nämä löysivät kaksi lintua ja vapauttivat ne. Välilaskun aikana eräällä lentokentällä Karmapa päästi vapaaksi muutama sata lintuaan, joita hän piti usein mukana matkoillaan. Lintujen vapauttaminen aiheutti päänvaivaa niille, jotka huolehtivat hänen seurueensa aikataulusta. Karmapa selitti, että hänen lintunsa kaipasivat liikuntaa. Juuri ennen lähtöä Karmapa taputti käsiään, linnut palasivat takaisin häkkeihinsä, eikä yksikään myöhästynyt matkasta.
Karmapa kuoli Amerikan vierailullaan Chicagossa vuonna 1981. Karmapan kuoleman ja polttohautauksen välisen seitsemän viikon aikana hänen ruumiinsa kutistui spontaanisti pikku lapsen kokoiseksi. Hänet polttohaudattiin Rumtekissa Sikkimissä. Polttohautauksen jälkeen hautausstupasta löytyi uskomattomia pyhäinjäännöksiä. Jotkut hänen kehonsa luistaan olivat muovautuneet täydellisiksi Buddhan kuviksi. Polttohautauksen aikana auringon ympärille kirkkaan siniselle taivaalle ilmestyi ympyränmuotoinen sateenkaari. Kun Karmapan ruumis paloi, jotain vierähti liekeistä stupan reunalle paikkaan, jossa seisoi Lopön Tsechu Rinpoche. Se nostettiin pikaisesti ylös, ja se osoittautui Karmapan silmiksi, kieleksi ja sydämeksi. Ne olivat tulleet yhteen Karmapan antamana lahjana. Perinteisesti tämänkaltainen tapahtuma osoittaa, että keho, puhe ja mieli ovat tulleet yhteen säilytettäväksi pyhäinjäännöksenä, joka antaa tulevaisuuteen voimakkaan valaistuneen välityksen ja siunauksen kaikille olennoille. Tämä tapahtuma on tavanomainen vain korkeimpien buddhalaisten joogien tapauksessa. Täsmälleen sama tapahtui Gampopan ja toisen Karmapan polttohautauksen yhteydessä.
17. Karmapan tunnistaminen
Karmapan seuraavan jälleensyntymän etsintä oli tulvillaan kaikenlaisia esteitä. Seuraavassa on kuitenkin kertomus siitä, kuinka hänet löydettiin ja tunnistettiin ja kuinka hän saapui Tiibetistä vapauteen. Se on kerrottuna tässä niin tarkasti kuin mahdollista tunnettujen tosiasioiden perusteella; kaikkea informaatiota ei kuitenkaan ole vielä paljastettu.
Välittömästi 16. Karmapan kuoleman jälkeen Shamar Rinpoche, yksi Karmapan ensisijaisista linjanhaltijoista, otti vaistonomaisesti yhteyttä erääseen korkeaan kagyü-lamaan Karmapan jälleensyntymän johdosta. Tämä henkilö ei antanut Shamar Rinpochelle mitään tietoa tuohon aikaan. Shamar Rinpochen mukaan tämä henkilö pysyi kuitenkin jatkuvasti hänen mielessään. Myöhemmin useat ihmiset ottivat yhteyttä Shamar Rinpocheen, ja myös he epäilivät, että tuolla lamalla oli kirje tai informaatiota 16. Karmapalta.
Vuonna 1985 Shamar Rinpoche oli New Delhissä Intiassa rakentamassa uutta dharmakeskusta nimeltään Karmapa International Buddhist Institute (KIBI). Siellä häntä kävi tapaamassa Katmandusta Nepalista korkea-arvoinen sakya-linjan lama Chobgye Tri Rinpoche. Chobgye Tri Rinpoche ilmaisi tarpeensa tavata pikaisesti Shamar Rinpoche ja kertoi tälle seuraavaa: ”Vähän ennen kuin edesmennyt Karmapa Rangjung Rigpe Dorje oli kuollut, näin unta eräänä aamuna. Unessa Karmapalla oli yllään dharmakaapu ja hän kiersi kävellen Bodnathin stupaa ja näytti hyvin hauraalta ja heikolta. Tulin unessa surulliseksi ja itkin. Pian sen jälkeen Karmapa kuoli.” Hän kertoi edelleen Shamar Rinpochelle, että eräänä aamuna vain muutama päivä ennen Delhiin saapumistaan hän oli jälleen nähnyt unta Karmapasta: ”Hänen Pyhyytensä oli pukeutuneena keltaiseen dharmakaapuun ja käyskenteli stupan ympäri. Hänen kaapunsa värit olivat hyvin kirkkaat ja loistavat. Hänellä oli päässään Gampopa-hattu, ja hän oli hyvin iloinen.” Puolenpäivän aikaan samana päivänä, jolloin Chobgye Tri Rinpoche oli nähnyt unensa, häntä tuli tapaamaan Lhasasta eräs sukulainen, joka toi mukanaan valokuvan pikku lapsesta, joka oli tunnettu Lhasan seudulla siitä, että hän oli sanonut: ”Olen Karmapa.”
Tämän johdosta Chobgye Tri Rinpoche oli tullut tapaamaan Shamar Rinpochea Delhiin. Kuultuaan asian Shamar Rinpoche koki, että hänen tulisi yrittää ottaa selvää tästä pikku lapsesta. Tuolloin Chobgye Tri Rinpoche kertoi Shamar Rinpochelle: ”Et saa tehdä päätöstä sen perusteella, mitä olen kertonut sinulle. Päätöksen on tietenkin perustuttava jätettyihin ohjeisiin ja pätevien henkisten opettajien näkyihin ja kokemuksiin. Minusta kuitenkin tuntui siltä, että minun piti tulla kertomaan tämä sinulle, koska olet Shamarpa. Karma-kagyü-koulukunnan historiasta tiedetään, että Shamarpa-lamoja ja Karmapa-lamoja pidetään erottamattomina.”
Shamar Rinpochelle annettiin valokuva kyseisestä suunnilleen 3-vuotiaasta pojasta. Vuoden 1987 alussa Shamar Rinpoche pyysi nykypäivän mahasiddhana tunnettua Lopön Tsechu Rinpochea vierailemaan tämän pojan luona Tiibetissä, ilman että kukaan saa tietää Shamar Rinpochen pyytäneen tätä. Poika asui perheensä kanssa Lhasan seudulla Bakhor-nimisessä paikassa. Isä on jälleensyntymäksi tunnistettu nyingma-linjan lama nimeltään Mipham Rinpoche. Hänen perheensä lapset olivat jo tulleet tunnetuiksi epätavallisesta lahjakkuudestaan.
Lopön Tsechu tapasi perheen, ilman että kukaan huomasi hänen tarkoitustaan, ja hän palasi Delhiin mukanaan yksityiskohtaista informaatiota. Lopön Tsechu Rinpoche selosti, että isä Mipham Rinpoche on ilmeisesti suuren nyingma-mestarin jälleensyntymä, jolla oli yhteyksiä kagyü-koulukuntaan. Lopön Tsechu Rinpoche sai selville, että isällä oli hallussaan edellisen Mipham Rinpochen omistamia uskonnollisia esineitä ja kirjeitä. Näiden joukossa oli hänen edeltäjänsä kirjoittama kirje, jossa sanottiin, että hänen seuraavalle jälleensyntymälleen syntyy poika Rigpe Yeshe Dorje. Osa tuosta nimestä, Rigpe Dorje, on yhdistettävissä edesmenneeseen Karmapa Rangjung Rigpe Dorjeen. Koska isä ei suostunut luovuttamaan kirjettä, Lopön Tsechu Rinpoche otti yhteyttä toiseen lamaan, isän läheiseen ystävään, joka sai taivutettua hänet antamaan luvan kopioida kirje käsin. Alkuperäinen kirje on edelleen Mipham Rinpochen hallussa, ja Lopön Tsechu Rinpoche vei Shamar Rinpochelle sanasta sanaan kopioidun kirjeen.
Shamar Rinpoche päätti pitää omana saamansa informaation ja lähetti toisen henkilön tarkistamaan poikaa. Tämä henkilö palasi mukanaan samat tiedot, mutta lisäksi hänellä oli yksi mielenkiintoinen tarina kerrottavanaan tuosta Tendzin Khyentse -nimisestä pojasta. Eräänä päivänä Mipham Rinpochen läheinen ystävä oli vienyt pojan Bakhoriin Johhangin temppeliin, jossa on hyvin kuuluisa Buddha-patsas. Ystävän kantaessa poikaa ympäriinsä ja käyskennellessä temppelin ympäri hän huomasi, että paikalle oli kerääntynyt väkeä, joten hän meni sisään temppeliin. Siellä selvästikin jokin tunnettu lama oli kultaamassa Buddha-patsaan kasvoja. Vieraat kertoivat, että tämä lama oli tullut Intiasta. Isän ystävä laski pojan maahan, ja tämä juoksi välittömästi laman luo ja kysyi häneltä: ”Tunnistatko minut?” Lama vastasi: ”En.” Lapsi palasi, ja he menivät takaisin pojan vanhempien luo. Kun isän ystävä oli kertonut heille Intiasta tulleesta lamasta, perhe tuli uteliaaksi. He tekivät tiedusteluja ja saivat selville, että kyseessä oli Gyaltsap Rinpoche, eräs Karmapan sijaishallitsijoista ja tunnettu kagyü-linjanhaltija. He lähtivät tapaamaan häntä ja aikoivat ottaa pojan mukaansa, mutta tämä sanoi heille: ”En halua tavata häntä, koska hän ei tunnista, kuka olen.” Tämän kertomuksen toi mukanaan tuo toinen henkilö, jonka Shamar Rinpoche oli lähettänyt tutkimaan poikaa.
Shamarpa lähetti vielä kolmannenkin henkilön salaa tutkimaan poikaa. Mipham Rinpoche piti aina avoimia ovia, sillä häneltä käytiin jatkuvasti tiedustelemassa mo-ennustuksia, joiden tekijänä hän oli varsin kuuluisa alueella. Saavuttuaan taloon tiedustelija kohtasi pojan, joka sanoi välittömästi: ”Olet tullut etsimään minua.” Tuntien, että tämä poika voi todellakin olla Karmapa, Shamar Rinpoche vetäytyi meditaatioretriitille. Varhain aamulla retriitin seitsemäntenä päivänä edesmennyt Karmapa ilmaantui hänelle unessa. Karmapa istui matalalla istuimella ja suoritti erityistä rituaalia kuolleiden puolesta, jotta nämä vapautuisivat, tai niiden puolesta, jotka ovat vakavasti sairaana. Karmapa kertoi tuolloin Shamar Rinpochelle: ”Olen nyt vapauttanut henkilön, jota ryhdyin vapauttamaan. Tulen nyt minne tahansa haluatkin minun tulevan.”
Seuraavana päivänä Shamar Rinpoche teki jatkuvia toivomuksia jidamilleen ja näki myöhemmin toisen unen. Tässä unessa Shamar Rinpoche oli vihkimässä Buddha-patsasta. Hänen ripottelemansa riisinjyvät moninkertaistuivat ja satoivat Buddha-patsaan päälle. Lisäksi patsaan takana oli lukemattomia muita Buddha-patsaita ja niiden keskellä valtava voilamppu ääriään myöten täynnä voita. Tämän lampun keskellä liekin paikalla oli jotain, mitä Shamar Rinpoche kuvaili valkoiseksi valopalloksi.
Tämän unen perusteella Shamar Rinpoche päätti vierailla itse Lhasassa. Kun hän oli saapunut Tiibetiin, kävi pian ilmeiseksi, että häntä seurattiin. Teeskennellen olevansa turisti Shamar Rinpoche vieraili Namtso-nimisessä turistipaikassa ja palasi pian Katmanduun. Siellä Shamar Rinpoche lähetti luotetun kollegansa Lama Tsultrim Dawan useaan pyhään paikkaan suorittamaan erilaisia oraakkeliennustuksia; eräs näistä paikoista oli kallionseinämä, johon valaistuneen jumalatar Taran kuva oli spontaanisti ilmestynyt. Jokainen ennustus vahvisti, että tuo Tendzin Khyentse -niminen poika Lhasasta on Karmapa.
Shamar Rinpochen päätöksellä Tendzin Khyentse tunnistettiin Karmapaksi ja tuotiin New Delhiin Intiaan. Hän käy nyt läpi hengellistä ja akateemista valmennusta eri opettajien johdolla KIBI:ssä.
Vuoden 1996 maaliskuussa tämän artikkelin kirjoittaja yhdessä usean muun ihmisen kanssa matkusti Intiaan, josssa me tapasimme henkilökohtaisesti Karmapa Thaye Dorjen. Tämä tapaaminen osoittautui syvästi rikastuttavaksi kokemukseksi jokaiselle. Karmapa, vaikka hän oli vasta 13-vuotias, oli omaksunut johtajaroolinsa täysin kypsällä ja aikuisella tavalla. Hänen nähtiin antavan neuvoja ja ohjaavan sellaisten ihmisten asioita, jotka olivat usein neljäkin kertaa häntä vanhempia. Hänen lempeä itsevarmuutensa vaikutti täysin luonnolliselta ja teeskentelemättömältä. Hänen palvelijoidensa ja opettajiensa syvä kunnioitus häntä kohtaan oli käsin kosketeltavaa. Kaikki epäilyt sen suhteen, onko hän Karmapa, haihtuivat täysin hänen välitettyään siunauksensa koskettamalla kevyesti päälakea. Maailma säteili iloa ja kirkkautta hänen siunauksestaan — tavalla, jota on mahdotonta sanoin kuvailla. Karmapa otti vastaan sekä isoja ryhmiä että yksittäisiä henkilöitä yksi toisensa jälkeen, usein monta tuntia kerrallaan. Hän ei koskaan näyttänyt kadottavan pehmeää ja keskittynyttä tyyneyttään, joka aina tuntui lävistävän hänen läsnäolonsa.
Vierailun aikana järjestettiin seremonia Karmapan kunnioittamiseksi ja hänen ylimpien ominaisuuksiensa tunnustamiseksi. Kaikkialta maailmasta oli kerääntynyt edustajia antamaan hänelle maailmanvaltiaalle sopivia lahjoja. Hänelle annettiin kehoa, puhetta ja mieltä edustavia lahjoja, joihin hän vastasi vastaavasti. Hän antoi aivan ensimmäisen initiaationsa, joka oli Tuhatkätisen Chenrezigin (Myötätunnon Buddhan) initiaatio. Tämä symbolisoi muodollisesti hänen kaikkia olentoja maailmassa hyödyttävän toimintansa alkua kaikilla tasoilla. 16. Karmapalta, joka oli olemukseltaan kuin vuorellinen voimaa, kysyttiin, tuleeko 17. Karmapasta yhtä voimakas. Hän antoi ymmärtää, että hänen seuraavalla jälleensyntymällään olisi voimakkaasti rauhoittava läsnäolo, koska maailma tulee tuohon aikaan olemaan niin neuroottinen.
Tämä kertomus Karmapan elämästä on tietenkin rajusti lyhennetty. Värikkäät yksityiskohdat hänen kaikista elämistään täyttäisivät monta kirjaa. Noiden kirjoitusten sisältö olisi niin fantastinen, että se vaikuttaisi lähes uskomattomalta ja ylittäisi keskivertoisen terveen skeptikon mielikuvituksen. Karmapan massiivinen voimakenttä kantaa mukanaan sanoin kuvaamatonta siunausta, jonka tuntevat nykyäänkin kaikki ne, jotka jakavat hänen voimakkaan toiveensa hyödyttää toisia poikkeuksetta.
Lähde: Buddhism Today 2, 1996