Buddha Silicon Valleyssä

17. Gyalwa Karmapan Trinley Thaye Dorjen haastattelu

Menlo Park, Kalifornia, syyskuu 2003

Lämpinä syyspäivänä Pohjois-Kaliforniassa Buddhism Today -lehden toimittajaryhmällä oli kunnia tavata 20-vuotias 17. Gyalwa Karmapa, tiibetinbuddhalaisen karma-kagyü-linjan johtaja. Ajoimme San Franciscosta etelään sijaitsevalle Karmapan yhdysvaltalaissponso­reiden Sandy ja Chris Yenin tilalle tekemään ensimmäistä virallista haastattelua, jonka 17. Karmapa on koskaan myöntänyt.

Buddhism Today: On suuri ilo haastatella teitä ensimmäisen Yhdysvaltain-vierai­lunne aikana. Mitä vaikutelmia teille on jäänyt Amerikasta ja amerikkalaisista?

Karmapa: Amerikassa kaikki on hyvin suurta… Täällä näkee isoja teitä, isoja autoja, jopa isoja ihmisiä … (naurua). Mutta yleensä ottaen ihmisillä on avoimet mielet, mikä on hyvin tärkeää buddhalaisuuden kannalta.

Jo hyvin pienestä asti, kun olin aikoinaan Tiibetissä, halusin aina matkustaa. Innostuin ko­vasti mahdollisuudesta nähdä erilaisia paikkoja. Olen oppinut paljon matkustellessani Eu­roopassa ja muualla, ja samoin on ollut täällä. Vaikka olen nyt pysytellyt yhdessä paikassa kaksi kuukautta, opin jatkuvasti lisää. Ja kaiken kaikkiaan tämä on ollut hieno kokemus.

Mitkä ovat buddhalaisuuden ydinkohdat?

Buddhalaisuus ei ole uskonto eikä filosofia. Se, mikä tekee buddhalaisuudesta niin erityislaatuisen ja erottaa sen kaikista toisista uskonnoista, on se, että buddhalaisuus on menetelmä, jolla voimme saada yhteyden todelliseen olemukseemme. Buddhalaisten menetel­mien avulla meidän on mahdollista oivaltaa kaiken luonto. Voimme sanoa myös ”mielen luonto”, sillä mieli luo tämän samsarisen maailman, ja siitä syystä mieli on varsin tärkeä. Mutta muutoin voimme yksinkertaisesti puhua ”kaiken luonnosta”. Mitä hyvänsä näemme­kin, tunnemmekin tai luommekin, buddhalaisuus kuvaa sen kaiken luonnon.

Buddhalaisuus on vain menetelmä. Se ei perustu jonkun puheisiin eikä uskoon; se perus­tuu tosiasioihin. Kun totuuteen pyrkiessämme käytämme tätä menetelmää, emme hyö­dynnä ainoastaan dharmaa vaan myös kaikkia muita apuneuvoja, kaikkea maailmasta saamaamme tietoa, takertumatta mihinkään siitä.

Mikä bodhicittan (valaistumismielen) rooli on tässä yhteydessä?

Meille karma-kagyü-harjoittajille, jotka kuljemme mahayana- ja vajrayanapolkuja, bodhicitta on hyvin tärkeässä asemassa. Bodhicitta muuntaa kaiken hyvin toisenlaiseksi. Mitä hyvänsä sitten teemmekin, vaikka tekisimme sen ajatellen yhä itseämme, meidän tulisi tehdä se aikomuksenamme hyödyttää toisia. Tämä on hyvin olennaista vajrayana-buddhalaisuu­dessa.

Sekä mahayanassa että vajrayanassa työskennellään bodhicittan parissa.

Mahayana-polku on leveämpi ja selkeämpi, mutta se menee kirjan mukaan, ohjeita nou­dattaen. Vajrayana käyttää suorempia työkaluja; se on riskialttiimpi ja houkuttelevampi. Menemme suoraan loppuvaiheeseen ja sieltä käsin pyrimme katsomaan taaksepäin ja näkemään, kuinka pääsimme perille.

Hinayana- ja mahayana-koulukunnat kylvävät ensin siemenen, sen jälkeen kastelevat sen ja antavat sille lisää kasvupohjaa ja tuottavat sitten hedelmän. Niissä käytetään hyvin systemaattista lähestymistapaa. Vajrayanassa taas pyrimme yhdistämään siemenen kyl­vämisen ja itse hedelmän. Pyrimme tuomaan ne lähemmäksi toisiaan ja käyttämään hy­väksi jokaisen mahdollisen keinon saadaksemme hedelmän muutaman päivän sisällä.

Joten päämäärä otetaan lähtöpisteeksi.

Kyllä. Sillä tavoin käytämme kaikkein tehokkaimpia työkaluja.

Se on kuin lannoitteen lisäämistä ja geenimanipulointia.

(Naurua.)

Voisitteko selittää tarkemmin, mistä bodhicittassa on kysymys?

Bodhicitta on sanskritinkielinen sana. Tiibetin kielessä käytämme termejä ”monpa sem khyed” ja ”jukpa sem khyed”. Sem tarkoittaa mieltä ja khyed merkitsee ’synnyttää’; synnyttää bodhicitta-mieli sekä aikomuksellisesti että tosiasiallisesti. ”Monpa sem khyed” on bodhicit­tan aikomuksellista harjoitusta ja ”jukpa sem khyed” on puolestaan aktiivista bodhicittaa.

Ensin samsarinen maailma on nähtävä kärsimyksenä, sitten on ymmärrettävä, että tunte­vat olennot ovat jääneet kiinni tähän kärsimykseen. Tämän ymmärryksen pohjalta kehite­tään sitten sitoumusta poistaa kärsimys ja antaa sen sijaan onnellisuutta. Tiibetiksi kut­summe tätä termeillä ”jampa” ja ”nyinje”. Jampa merkitsee ’antaa onnellisuutta’ ja nyinje ’ottaa pois kärsimys’. Tämä on aivan yksinkertainen perusasia. Englanniksi nämä termit taitavat olla ”loving kindness” ’rakastava ystävällisyys’ ja ”compassion” ’myötätunto’.

Pysyvän onnellisuuden antaminen ei merkitse hyväntekeväisyystyön tekemistä vaan dharman opettamista ja sitä, että auttaa olentoja ymmärtämään dharmaa — kuinka käyt­tää ja harjoittaa sitä. Sekä aikomuksellinen että aktiivinen bodhicitta ovat tarpeen.

Bodhicitta on hyvin tärkeää dharmatoiminnassa. Meidän on autettava niin toisia kuin it­seämmekin. Kun autamme toisia, ymmärryksemme lisääntyy, ja kun autamme itseämme, kykenemme auttamaan toisia enemmän. Se toimii molempiin suuntiin.

Mitä täsmälleen ottaen on aktiivinen bodhicitta?

Aikomuksellinen eli intentionaalinen bodhicitta tarkoittaa sitoumusta saavuttaa valaistumi­sen tila, kun taas aktiivinen bodhicitta merkitsee sitä, että tosiasiallisesti harjoittaa valais­tumiseen johtavaa polkua. Aktiivinen bodhicitta on rohkeutta. Se ei ole pelkästään toivei­den esittämistä ja sitten karkaamista pois, vaan se merkitsee niiden toimeenpanoa, tilan­teen ottamista käsiin ja sen hoitamista. Aktiivinen bodhicitta pitää sisällään kuusi parami­taa (vapauttavaa tekoa).

Jos esimerkiksi antaa opetuksia tai initiaatioita tai jos perustaa buddhalaisen medi­taatiokeskuksen, niin onko se aktiivista bodhicittaa?

Aktiivisessa bodhicittassa yhdistyvät sekä aikomus että toiminta. Mitä tekisimme ilman aikomusta? Kun rakennamme keskusta, annamme opetuksia ja initiaatioita tai jopa silloin kun meditoimme, niin tarvitsemme aikomuksen tehdä se auttaaksemme toisia, emmekö niin?

Olette karma-kagyü-koulukunnan johtaja. Mikä karma-kagyü-koulukunta on?

Tiibetin ka merkitsee kaikkia ohjeita ja gyu merkitsee välitystä yhdeltä toteuttaneelta mes­tarilta seuraavalle. Tämä välitys on puhdas, selkeä ja virheetön. Karma-kagyü-linja on pe­räisin Tilopalta ja Naropalta. Tilopa sai välityksen suoraan Dorje Changilta sekä toteutta­neilta mestareilta Intian neljästä ilmansuunnasta. Se välitettiin sitten Marpalle, Milarepalle ja lopulta Gampopalle, joka antoi välityksen kolmelle pääoppilaalleen, erityisesti ensim­mäiselle Karmapalle Düsum Khyenpalle. Ensimmäistä Karmapaa oli tapana kutsua Khampa Useksi. Khampa on alue Itä-Tiibetissä ja use merkitsee harmaata tukkaa.

Kamtsang-kagyümme alkaa ensimmäisestä Karmapasta. Pääharjoituksiamme ovat Naro­pan kuusi joogaa ja mahamudra. Mahamudra on sanskritinkielinen termi, jota käytämme kagyü-koulukunnassamme. Tiibetiksi se on ”chag gya chenpo”, ja se on linjamme erityis­opetus, joka koskee mielen luonnon meditoimista suoraan. Nyingmapa- ja gelugpa-koulu­kunnilla on mahamudralle tunnetusti muita nimityksiä kuten ”tawa chenpo”, ”uma chenpo” ja ”dzogpa chenpo”.

Mikä on mahamudran ja dzogchenin ero?

Nämä ovat vain eri menetelmiä. Eri ihmisille on olemassa eri lähestymistapoja — sen mu­kaan, mikä kullekin sopii. Loppujen lopuksi ei ole väliä, mitä menetelmää käytämme loppu­tuloksen saavuttamiseksi. Hedelmä on aina sama. Se on kuin sanoisi: ”Nyt menen Frank­furtiin ja voin lentää sinne joko Lufthansalla tai Unitedilla.”

Timanttipolku-buddhalaisissa keskuksissamme pääharjoituksena on 16. Karmapan gurujooga. Selittäisittekö tämän harjoituksen hyötyjä?

Ensin on ymmärrettävä gurujoogan merkitys. Gurujooga on oman opettajan meditoimisen harjoitus. Normaalissa tapauksessa voisi visualisoida rauhanomaisen tai raivoisan jidamin (buddha-aspektin), mutta syynä gurujoogan tekemiseen on se, että opettaja on ihminen kuten mekin. Häneen on täten helpompi suhtautua; meillä voi olla häneen vahvempi linkki ja pa­rempi yhteys. Itse asiassa ilman opettajaa emme koskaan oppisi tuntemaan dhar­maa. Guru on paras opas, paras polku. Sekä jidamharjoitus että gurujooga ovat tärkeitä, mutta syy siihen, miksi gurujooga on niin erityislaatuinen on se, että ilman opettajaa emme kos­kaan edes oppisi tuntemaan jidamia. Opettaja näyttää meille kaiken. Otamme vastaan kaikki hänen ominaisuutensa ja käytämme niitä hyväksi saavuttaaksemme toteutumisen saman tason.

Kun ajattelemme opettajaa, voimme suhtautua häneen helpommin ja saada jotain, koska hän on ihminen kuten mekin. Joten kun harjoitamme gurujoogaa, saamamme siunaus on jopa suurempi, yksinkertaisesti siksi että mielemme on avoimempi. Muussa tapauksessa voisimme yhtä hyvin tehdä gurujoogaa, jossa meditoimme kiveä. Se on sama asia. Mutta opettajan tapauksessa tunnemme enemmän luottamusta.

Toisaalta meidän ei tulisi ajatella opettajaa pelkästään ihmisenä, vaan meidän tulisi aja­tella myös hänen ominaisuuksiaan. Nämä ominaisuudet ovat Kolme jalokiveä; opet­tajassa yhdistyvät ne kaikki kolme. Buddhan tavoin hän ei ole pelkästään henkilö vaan joku, joka osoittaa polun valaistumiseen. Toiseksi hän hallitsee ja tuntee dharman. Ja kolman­neksi hän auttaa meitä polullamme, ja tämä on sangha. Jos ajattelet, että gurujooga on harjoi­tus, joka kohdistuu pelkästään opettajan kehoon, niin silloin se toimii samsaran läh­teenä. Ihmiskeholla ei ole pysyvyyden ominaisuutta; se on vain lihaa ja luita.

Gurujoogan kautta opettaja tekee meille mahdolliseksi ymmärtää viimeinen vaihe; se vii­meinen pala, joka tekee kaiken kristallinkirkkaaksi. Opettajalla on tällainen ominaisuus.

Gurujooga vaikuttaa elämäntyyliimme paljon sopivammalta harjoitukselta kuin esi­merkiksi Naropan kuusi joogaa.

Buddhalaisen harjoituksen jokainen osa on olennainen. Mitä hyvänsä harjoitusta teetkin, se on tärkeä, ja kaikki harjoitukset ovat tehokkaita. Jos tunnet olosi luottavaisemmaksi jon­kin harjoituksen parissa ja se on sinulle sopivampi, niin saavutat lopputulokset nopeam­min. Kysymys on siitä, mikä on sopivinta kullekin yksilölle, hänen tilanteelleen, ajalleen tai jopa kulttuurille.

Voimmeko saavuttaa saman kuin suuret mestarit ilman pitkiä retriittejä ja sellaisia harjoituksia kuin Naropan kuusi joogaa?

Naropan kuudesta joogasta puhuttaessa ajattelemme, kuinka monia asioita meillä on teh­tävänä, ja se tuntuu valtavalta taakalta. Sitten kuulemme, että jos tekee yksinkertaisesti gurujoogaa, voi saada saman lopputuloksen. Silloin sanoo: ”Niin se on, gurujooga on hy­vin lyhyt, ja voin tehdä sitä.” Mutta vähitellen alkaa ymmärtää Naropan kuuden joogan, kuten esimerkiksi phowan, erityislaadun ja sen, että ilman niiden tekemistä ei voi mennä niin syvälle, eikä totuutta itse asiassa voi oivaltaa niin lyhyessä ajassa. Joten jossain vai­heessa haluaa harjoittaa kuutta joogaa; siitä tulee välttämättömyys. Gurujoogan kautta lähestyy Naropan kuutta joogaa ja vastaanottaa siitä palasia. Siitä saa makua muttei täyttä kokemusta.

Voisitteko sanoa jotain mantran voimasta? Mitä hyötyä on KARMAPA TSHENNO -mant­ran käyttämisestä?

Käytämme 16. Karmapan gurujoogassa KARMAPA TSHENNO -mantraa päästäksemme lä­hemmäksi Karmapan toteutumisen tasoa. Tiibetiksi karma merkitsee toimintaa ja pa on ’henkilö, joka suorittaa toimintaa’. Karmapa merkitsee yksinkertaisesti toiminnan miestä. Joten jopa mantra on gurujoogan muoto.

Pelkkä mantran lausuminen on gurujoogaa?

Tarkemmin sanottuna ei niinkään pelkkä mantran lausuminen vaan myös sen merkityksen ajatteleminen. Kun toistamme tätä mantraa, olemme hyvin lähellä Karmapan olemusta; aktivoimme esiin hänen kehonsa, puheensa ja mielensä. Näihin sanoihin sisältyy Karma­pan kolmen muodon — menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden — olemus. Voimme yksinkertaisesti sanoa, että Karmapa tai kuka tahansa muu opettaja, jonka gurujoogaa teemme, ilmentää Kolmea jalokiveä.

Kun toistamme Chenrezigin (sanskr. Avalokiteshvara) kuuden tavun mantraa OM MANI PEME HUNG, avaamme mielemme hänen ajattomille ominaisuuksilleen. Kun Avalokitesh­vara teki bodhisattvalupauksen ja aloitti toimintansa, hän teki voimakkaita toivomuksia, että kaikki, jotka toistavat tätä mantraa, vastaanottavat hänen siunauksensa. Samoin on asian laita KARMAPA TSHENNON tapauksessa.

Jokainen Karmapa julistaa itse olevansa Karmapa, ja ymmärtääksemme teitte sa­moin, kun olitte lapsi?

Kyllä, vaikka olin silloin hyvin pieni.

Sanoisitteko, että se oli voimakas vakaumus?

Kyllä, ja minulla oli voimakas tunne, että voisin tehdä jotain hyvää; yksinkertaisesti sanot­tuna, että voisin suorittaa dharmatoimintaa ja ryhtyä opettamaan. Olin hyvin vakuuttunut tästä. Siihen aikaan olin aivan pieni enkä tiennyt täsmälleen, mitä tuo tunne merkitsi. Se oli hyvin outoa, ja aloin ymmärtää asian vasta 6- tai 7-vuotiaana.

Harjoitukseni kautta voin nyt sanoa, että voin ottaa hoitaakseni ja suorittaa kaiken sen, mitä edellinen Karmapa teki, ja minulla on kyky tehdä se. Tämä on tuntemukseni. Tällä tavoin, kyllä, voin sanoa, että olen Karmapa. Karmapa merkitsee yksinkertaisesti henkilöä, joka suorittaa toimintaa.

Olette hyvin vakuuttunut siitä, että voitte jatkaa hänen tehtäväänsä.

Kyllä, muussa tapauksessa olisin vain jälleen yksi versio niistä ihmisistä, jotka väittävät olevansa Karmapa.

Se, että pelkästään sanoo ”olen Karmapa”, ei riitä. Karmapan tunnistamiseksi tarvitaan todisteita. Se vaatii paljon työtä ja intensiivistä meditaatiota sen taholta, joka on vastuussa hänen tunnistamisestaan.

Tässä tapauksessa kyse oli Shamar Rinpochesta?

Kyllä, Shamar Rinpochesta, jota avusti toinen lama.

Olette nyt ympäristössä, joka on täysin erilainen kuin Tiibet. Kaipaatteko paikkaa, jossa kasvoitte? Onko teillä tunne, että saattaisitte palata sinne?

Kuka tietää, kenties palaan sinne vapaasti jonakin päivänä. Vietin suurimman osan lap­suudestani Lhasassa, mutta en kaipaa sinne kovinkaan paljon. Se, mitä kaipaan, ovat Itä-Tiibetin hiljaisuus, ruohotasangot, vuoret ja luonto.

Arveletteko, että buddhalaisuus Tiibetissä on rappeutumassa?

Ei täysin. Siellä on vielä monia opettajia, ja monet ihmiset työskentelevät dharman parissa. Jos katsomme historiaa, opetukset saivat alkunsa Intiassa, myöhemmin ne tuotiin Tiibetiin, sitten Kiinaan, Eurooppaan jne. Intiassa on jäljellä vielä jälkiä buddhalaisuudesta. Tiibe­tissä on varmasti vahva perusta. Jonain päivänä buddhalaisuus saattaa taas kukoistaa siellä.

Isänne on korkea nyingma-lama. Voitteko kertoa, millainen vaikutus hänellä oli tei­hin, kun olitte pieni?

Hänellä oli suuri vaikutus. Luulenpa, että sen ansiosta, että hän oli isäni, ja myös äitini an­siosta, pääsyni dharmaan oli helpompi. Erityisesti siksi, että isäni oli korkea nyingma-mestari, rinpoche, ja hänen dharman tuntemuksensa oli hyvin syvällistä. Opin paljon enemmän ja etenin nopeammin kuin tavalliset lapset.

Opettiko hän teidät meditoimaan?

Ei, ei varsinaisesti meditoimaan. Hän opetti minut lukemaan ja kirjoittamaan. Minulla ei ollut yksityisopettajaa tuohon aikaan. En käynyt koulua, koska vanhempani arvelivat, että se ei olisi turvallista. Siitä asti kun olin hyvin pieni, he jollakin tavalla ymmärsivät, kuka olin. Niinpä isäni ja enoni opettivat minulle kaiken.

Teillä oli mahdollisuus opiskella kotona?

Kyllä, olin onnekas. Siinä vaiheessa kun tulin pois Tiibetistä, tiesin varsin paljon. Tieten­kään minulla ei ollut tietokonetta, mutta olin oppinut ulkoa paljon tekstejä.

Ketkä ovat tällä hetkellä tärkeimmät dharmaopettajanne ja voitteko sanoa jotain hei­dän ominaisuuksistaan?

No, melkein jokaisella opettajalla on omat erityisominaisuutensa, ja minulla on suureksi onnekseni ollut monia dharmaopettajia. Olen saanut valtuutuksia Shamar Rinpochelta, Chobje Thri Rinpochelta, Ludhing Khenchen Rinpochelta, Beru Khyentse Rinpochelta, Khen Trinley Paljur Rinpochelta ja Peba Tulkulta. Topga Rinpoche, Sempa Dorje ja Khenpo Chödrak opettivat minulle buddhalaista filosofiaa. Toisinaan vietin useita kuukau­sia meditoiden retriitissä. Tämä on hyvin tärkeää, koska pelkkä tieto ei riitä; siitä on oltava kokemus.

Missä olette saanut länsimaisen koulutuksenne?

En ole käynyt mitään koulua, vaan olen oppinut paljon aiemmilta englannin opettajiltani. Olen oppinut englantia useilta opettajilta, mm. amerikkalaiselta Mark Tschelischeffiltä; Lu­cyltä — ladyltä Uuden-Seelannin New Delhin suurlähetystöstä; professori Spriggiltä — skotilta, jolla on voimakas brittiaksentti; ja australialaisilta Shona ja Stewart Jarvisilta.

Nykyään voi oppia paljon myös modernin tekniikan kuten Internetin avulla. Vaikka olen oppinut jo melko paljon, se ei vielä ole tarpeeksi. Minun on opittava lisää, maailmassa on rajoittamattomasti tietoa. Se on jatkuva prosessi, eikä sille ole loppua.

Voitteko kertoa kadonneista Marpa-tantrojen initiaatioista, jotka saitte äskettäin Ludhing Rinpochelta? Miksi näitä tantroja pidetään niin kallisarvoisina?

Shamar Rinpoche oli pyytänyt Ludhing Khenchen Rinpochea useaan otteeseen välittä­mään nämä initiaatiot, mutta oli vaikea löytää tähän sopivaa ajankohtaa Intiassa, koska Ludhing Khenchenillä on siellä lukuisia tehtäviä hoidettavanaan. Kun hän suunnitteli mat­kustavansa Seattleen, ajattelimme, että olisi erinomainen tilaisuus vastaanottaa nämä tär­keät initiaatiot täällä Amerikassa. Nämä ovat piilotettuja opetuksia, joita ei ole opetettu lin­jassamme kahteen vuosisataan. Onneksi niitä on harjoitettu sakya-linjassa, ja tämä oli kullanarvoinen mahdollisuus saada ne takaisin. Sain niistä 22; joitakin emme onnistuneet saamaan aikataulujemme johdosta. Pelkästään näiden 22:n antaminen vaati paljon ener­giaa Rinpochelta. Hänen oli valmistauduttava joka päivä kuusi tuntia jokaiseen initiaatioon ja käytettävä sitten vielä vähintään kaksi tuntia sen antamiseen. Pidemmät initiaatiot veivät kaksi päivää.

Miksi on niin tärkeää välittää näitä tantroja eteenpäin?

On tärkeää säilyttää suuri valikoima menetelmiä. Niillä kaikilla on sama olemus, mutta niillä on eri ominaisuuksia. Jotta jonkin initiaation voisi välittää yleisölle, on saatava suulli­set ohjeet ja välitys ja saavutettava sitten tietty toteutuminen. Aina on oltava joku, jolla on aikaa harjoittaa sitä, toteuttaa se ja välittää se eteenpäin.

Luuletteko, että on oppilaita, jotka voivat harjoittaa näitä tantroja tänä päivänä?

Sanoisin ”kyllä”. Jokainen voisi harjoittaa niitä. Meidän on käytettävä niitä, eikä vain säily­tettävä tulevaisuuden varalle.

Mutta onko se käytännössä mahdollista?

Jokaisen on löydettävä oikea hetki ja aika sen tekemiseksi. Se on sama asia kuin sanoisi, että jokaisella on buddhaluonto. Esimerkiksi puutarhassa on erityyppisiä hedelmiä, mutta niitä voi syödä vasta sitten, kun ne ovat kypsyneet. Jos niitä maistaa aiemmin, ne ovat kitkeriä ja vaikeita sulattaa.

Riippuu siis kustakin harjoittajasta, onko hän valmis siihen?

Kyllä, ja vaikka oppilaat eivät edes olisi valmiita siihen, opettaja pyrkisi silti luomaan par­haat mahdolliset olosuhteet niiden harjoittamista varten. Siksi meillä on dharmakeskuksia.

Millaisena näette toimintanne 17. Karmapana?

Edessä on vielä pitkä matka ja monia haasteita. Otan ensi askelmiani ja luulenpa, että siitä tulee hyvin kiinnostavaa.

Onko Karmapan tärkeää suorittaa Mustan Kruunun seremonia?

Se oli tärkeää. Se oli traditio, jota pidettiin yllä 16. Karmapaan asti, mutta kaikesta huoli­matta se oli vain traditio, ei sen enempää. Minulle se ei ole tärkeää. Voimme pitää sen, mutta vaikka emme pitäisikään, sillä ei ole suurta merkitystä.

Sanomme, että Musta Kruunu on Karmapan toiminnan symboli, ja se piti paikkansa tuo­hon aikaan. Nyt, oikean hetken koittaessa jopa pesäpallolakki voisi avata jonkun mielen. Se on kuin kahva, joka aukaisee oven.

Kagyü-linjan sisällä on eri harjoitustyylejä, mikä toisinaan johtaa jakaantumiseen sanghan sisällä. Näettekö linjan johtajana roolinne sellaiseksi, joka yhdistää ja yh­tenäistää erilaiset lähestymistavat, vai suhtaudutteko myönteisesti siihen, että on erilaisia ryhmiä ja harjoittajia, ja pidättekö sitä asioiden luonnollisena tilana?

On luonnollista, että pientä jakaantumista tapahtuu. Silloin kun Buddha opetti, oli vain yksi ymmärrys hänen opetuksistaan. Hänen kuolemansa jälkeen ilmaantui yhä uusia ja uusia lähestymistapoja.

Eri harjoitustavat ovat hyviä, jos ne ovat tehokkaita ja auttavat ihmisiä. Jos kuitenkin il­maantuu juopia ja vaikeuksia, ne tulisi ratkaista. Opetustavan modernisointi voi olla myös tarpeen. Tarkoituksena ei ole tuoda mitään uutta vaan käyttää eri termejä, samaan aikaan kun opetusten ydin säilytetään muuttumattomana.

Mikä tekee Timanttipolku-menetelmistä ainutlaatuisia?

Sanoisin, että tämä ei ole oikein muotoiltu kysymys. Kaikista muistakin buddhalaisista me­netelmistä voi löytää jotain ainutlaatuista.

Timanttipolku on hyvin moderni menetelmä, joka on erityisen tehokas lännessä, ja olemme jo nähneet paljon hyviä tuloksia. Esimerkiksi Euroopassa on paljon harjoittajia, paljon kes­kuksia, eivätkä ihmiset pelkästään kannatta vaan ymmärtävät sitä, mikä on tärkeintä. Tällä tavoin timanttipolku on hyvin tehokas nykyaikana. Se soveltunee paremmin länsimaiseen mielenlaatuun, joten siinä mielessä se on ainutlaatuinen.

Kehitys Euroopassa on pääasiassa lama Ole Nydahlin toiminnan ansiota. Kuinka arvelette hänen kyenneen saamaan aikaan sellaisia lopputuloksia?

Mielestäni hän on suurenmoinen esimerkki jokaiselle. Voimme nähdä, kuinka paljon yksi henkilö voi saada aikaan. Ennen buddhalaiseksi ryhtymistään hän oli hyvin villi. Mutta kun saa yhteyden buddhaluontoonsa, pystyy siirtämään vaikka vuoria.

Voimmeko kysyä teiltä henkilökohtaisen kysymyksen? Onko teidän vaikea olla aina kaikkien huomion keskipisteessä?

Olen tavallaan tottunut siihen. (Naurua.) Toisinaan se voi olla hieman kiusallista, mutta joissakin kulttuureissa se on tapa osoittaa kunnioitusta, ja se tehdään parhain aikomuksin. Yhdysvalloissa ja Pohjois-Euroopassa on vaivattomampaa ja rennompaa.

Mikä on paras tapa puhutella teitä? Tulisiko oppilaittenne kutsua teitä Teidän Py­hyydeksenne?

Minulle on samantekevää, mitä nimeä käytetään. Karmapa käy hyvin; se on hyvin yksin­kertainen nimi. Sanoisin, että pitäisin parempana nimeä kuin titteliä.

Entä prostraatioiden tekeminen opettajan edessä?

Prostaarioiden tekeminen tervehdyksenä riippuu tilanteesta. Aasiassa se on osa kulttuuria. Lännessä se näyttäisi toisinaan kömpelöltä, ja voimme hypätä sen vaiheen yli. It­selleni, aina kun vastaanotan initiaatioita, prostraatioiden tekeminen on ehdoton välttä­mättömyys. Oikeassa yhteydessä se on kunnioituksen merkki. Meidän ei tulisi tehdä sitä ilman syytä. Mitä hyvänsä teemmekin buddhalaisuudessa, meidän tulisi tehdä se oikealla ymmärryk­sellä.

Millaisena näette karma-kagyü-linjan tulevaisuuden?

Tulevaisuus näyttää erittäin hyvältä. (Karmapa hymyilee.) Linjamme sisällä on monia dharmasta kiinnostuneita ihmisiä, jotka eivät ole pelkästään kannattajia vaan joilla on myös älyllistä ymmärrystä. Tämä on hyvä perusta tulevalle kehitykselle.

Kiitos hyvin paljon!

Haastattelua olivat tekemässä Gosia Pellarin, Alyson Talley, Tomek Lehnert ja Brooke Webb.

Lähde: Buddhism Today 13, 2003