Buddhalaisuuden saapuminen Tiibetiin
Buddha Shakyamuni antoi monia erilaisia opetuksia hyödyttääkseen eri kapasiteetin omaavia ihmisiä. Kaikki nämä opetukset voidaan jakaa kahteen kategoriaan: sutrayanaan ja tantrayanaan. Vaikka Buddha antoi ainoastaan suullisia opetuksia, hänen varhaiset oppilaansa tallensivat opetukset kirjoituksiin ja välittivät ne siten edelleen alkuperäisessä muodossaan. Buddhalaiset mestarit ovat myös kirjoittaneet monia Buddhan opetusten selitysteoksia. Pääpaino on ollut aidolla ja tarkalla opetusten välittämisellä, sillä tämä on olennaisen tärkeää. Vuosisatojen aikana, kun oppilaista tuli vuorostaan opettajia, syntyi erilaisia opetusten välityslinjoja, joilla jokaisella on omat erityispiirteensä.
Tiibetin buddhalaisuus sisältää kaikki Intiassa alkunsa saaneet opetukset. Tiibetiläisten kääntäjien ja intialaisten mestarien ponnistelujen ansiosta koko buddhalaisten opetusten kokoelma saatiin käännetyksi tiibetin kielelle. Tällä pohjalla buddhalaisuus kukoisti Tiibetissä 1900-luvun puoliväliin saakka.
Tiibetin kuningas Trisong Detsen kutsui 700-luvulla Tiibetiin kaksi buddhalaista mestaria: Guru Rinpochen ja Shantarakshitan. Samanaikaisesti kuningas käännätti tärkeitä buddhalaisia kirjoituksia tiibetin kielelle. Tämä varhainen opetus- ja käännöstoiminta synnytti nyingma- eli ”vanhan” perinteen. Nyingma-perinteen opetukset perustuvat tämän varhaisen käännöskauden teksteihin.
Toinen käännöskausi tapahtui 1000-luvun puolivälissä, jolloin tarkistettiin aiempaa terminologiaa ja käännettiin uusia kirjoituksia. Perinteitä, jotka perustuvat tälle kaudelle, kutsutaan sarma- eli ”uusiksi” perinteiksi. Näistä tunnetuimmat ovat kagyü, sakya ja gelug.
Kagyü-perinteen toi Tiibetiin Marpa Kääntäjä (1012–1097), joka painotti neljää erityistä opetusten välitystä, joiden alkuperä johtaa intialaiseen siddhaan Tilopaan ja muihin mahamudra-linjan intialaisiin mestareihin. Sakya-perinteen perusti Khön Könchog Gyalpo (1034–1102), joka välitti eteenpäin intialaisen mahasiddha Virupan opetuksia. Gelug- eli ganden-perinteen perusti Tsonghapa (1357–1419), joka painotti intialaisen mestarin Atishan (982-1054) Tiibetissä perustaman kadampa-koulukunnan opetuksia.