Hannah Nydahlin haastattelu
Virginia, heinäkuu 1995
Vuonna 1969 lama Ole Nydahlista ja hänen vaimostaan Hannahista tuli 16. Gyalwa Karmapan Rangjung Rigpe Dorjen, erään 1900-luvun suurimman joogin ja tiibetinbuddhalaisen karma-kagyü-perinteen johtajan, ensimmäiset länsimaiset oppilaat. Hänen Pyhyydellään oli voimakas vaikutus heidän elämäänsä. Hän pyysi Hannahia ja Olea tuomaan buddhalaisuuden länteen. Siitä lähtien he matkustivat keskeytyksettä – opettaen ja perustaen meditaatiokeskuksia ympäri maailmaa.
Hannah Nydahl (1946–2007) oli haluttu tulkki ja tiibetinbuddhalaisen filosofian opettaja. Hän jakoi aikansa tulkkaamalla lamoille Karmapa-instituutissa New Delhissä Intiassa, osallistumalla lukuisiin buddhalaisten kirjoitusten kääntämisprojekteihin, organisoimalla linjan korkeiden opettajien aikatauluja ja vierailuja ja matkustamalla ympäri maailmaa lama Olen kanssa.
Kuinka tulit viettäneeksi niin paljon aikaa Aasiassa?
Ole ja minä menimme Aasiaan ensimmäistä kertaa 1960-luvulla. Saimme kosketuksen buddhalaisuuteen ja viivyimme siellä muutamia vuosia. Lännessä ei siihen aikaan ollut Tiibetin buddhalaisuutta, joten tämä kontakti itään oli hyvin tärkeä. Minun tehtäväkseni tuli toimia tiibetiläisten lamojen tulkkina ja avustaa heitä heidän aikataulujensa suunnittelussa. Ole ja minä järjestimme myös monien vuosien ajan pyhiinvaellusmatkoja itään, veimme noin sata ihmistä kerralla vuoden–kahden välein. Tämä antoi minulle paljon kontakteja Aasiaan. Viimeiset viisi vuotta olen myös ollut tiibetiläisten opettajien tulkkina KIBI:ssä (Karmapa-instituutissa) New Delhissä. Tänään tilanne on varsin erilainen niiden osalta, jotka aloittavat buddhalaisella polulla. Voit tulla buddhalaiseksi omassa maassasi, oppia ja harjoittaa kaikkea siellä. Kehityksellesi voi olla hyväksi käydä pyhiinvaellusmatkalla, käydä paikoissa, joissa on erityinen siunaus, kuten Bodhgayassa – paikassa, jossa Buddha valaistui. Mutta ei ole tarpeellista matkustaa ja elää idässä. Käyn itse siellä vain silloin, kun minulla on siellä töitä tehtävänä.
Kuinka opit tiibetin kielen?
Kun kohtasimme buddhalaisuuden 1960-luvun loppupuolella, kirjoituksia oli käännetty hyvin vähän ja harvat opettajat puhuivat englantia. Meidän täytyi opiskella tiibetin kieltä itse, ja aloitin oppimalla aakkoset Tarab Tulkulta yliopistossa Tanskassa. Sitten kun olimme Intiassa Himalajan alueella ja harjoitimme, meidän täytyi kääntää kaikki meditaatiotekstit itse. Kun teimme ngöndro-harjoituksia, aloitimme prostraatiotekstistä. Katsoin lähes jokaisen sanan sanakirjasta ja käänsin tekstin hitaasti. Samoin menettelin ngöndron muiden osien kanssa. Siihen aikaan olimme retriitin kaltaisissa olosuhteissa ja emme olleet paljoa yhteydessä ihmisiin, joten emme saaneet lainkaan harjoitusta tiibetin kielen puhumisessa. Oppiaksemme puhumaan sitä, meidän täytyi oleskella tiibetiläisleireissä, joissa kukaan ei puhunut englantia. Myöhemmin kutsuimme lamoja Eurooppaan, ja siellä ei ollut ketään tulkkaamassa, joten minun täytyi oppia enemmän tiibetiä kyetäkseni tulkkaamaan heille. Se oli luonnollinen prosessi. Tulkkaamisesta tuli osa minun rooliani, ja Ole ryhtyi opettamistehtävään. Hän on synnynnäinen opettaja – ei synnynnäinen tulkki (Hannah nauraa). Jos hänen pitäisi tulkata, hän antaisi ihan omia opetuksiaan (nauraa edelleen). Joten asiat toimivat hyvin tällä tavalla.
Tältäkin osin tilanne tänään on hyvin erilainen. Nyt monia opetuksia ja tekstejä on käännetty ja monia tulkkeja on saatavana, joten Tiibetin buddhalaisuutta voi helposti harjoittaa osaamatta tiibetin kieltä.
Kuinka ja miten päätitte luopua perinteisestä perheroolista? Tapahtuiko se avioliittonne aikaisessa vaiheessa?
Kun lähdimme Aasiaan häämatkallemme ja kohtasimme buddhalaisuuden, viivyimme siellä useita vuosia ja harjoitimme buddhalaisia opetuksia intensiivisesti. Myöhemmin ryhdyimme työskentelemään päätoimisesti dharman hyväksi. Hänen Pyhyytensä 16. Karmapa oli hyvin tarkka meille antamissaan ohjeissa. Hän halusi meidän palaavan Eurooppaan ja työskentelevän dharman hyväksi. Siihen aikaan ei ollut mahdollista yhdistää tätä työtä tavalliseen perhe-elämään – oli kysymys valinnan tekemisestä. Valinta oli helppo: tässä maailmassa on tarpeeksi lapsia ja se, mitä teimme siihen aikaan, oli tärkeämpää kuin omien lasten hankkiminen. Tänään tilanne on erilainen. Buddhalaiseksi ryhtyminen ei tarkoita elämäntyylin muuttamista meidän tavallamme.
Sinä ja Olehan olitte ne, jotka itse asiassa toitte Tiibetin buddhalaisuuden Eurooppaan.
Siitä tuli meidän velvollisuutemme, koska siihen aikaan Euroopassa ei ollut Tiibetin buddhalaisuutta saatavilla.
Kuinka säilytät tasapainosi, kun niin monet ihmiset vaativat aikaasi ja jokaista liikettäsi tarkkaillaan ja pidetään merkitsevänä?
Ajan vaatiminen on O.K., ja itse asiassa tämä ei ole suuri ongelma. Mitä tulee siihen, että ihmiset tarkkailevat jokaista liikettä, haluaisin mainita jotain yleisellä tasolla kiinnostavaa. Lännessä meillä on taipumus tulla hieman teennäisiksi ja fanaattisiksi opettajiemme suhteen. Katsomme opettajaamme, hänen jokaista liikettään, ja annamme erityismerkityksen jokaiselle hänen sanalleen. Euroopassa meillä on tätä taipumusta aika paljon; en tiedä kuinka asiat ovat Yhdysvalloissa. Meidän tulisi yrittää olla luonnollisempia opettajiamme, rinpocheja, kohtaan. Omistautumisen voi pitää sisällään – sen ei tarvitse näkyä ulos äärimmäisillä tavoilla. Ei ole tärkeää olla fyysisesti lähellä opettajaa tai katsoa häntä kaiken aikaa. Jos on luottamusta tai omistautuneisuutta, sen ei tarvitse näkyä ulospäin. On tärkeää, että me buddhalaisina kiinnitämme enemmän huomiota siihen, millaisen vaikutelman annamme muulle maailmalle, koska ihmisten on jo ennestään vaikea ymmärtää, mitä buddhalaisuus on, ja emme halua, että meidät sekoitetaan moniin kultteihin, joita näinä päivinä esiintyy.
Kuinka säilytät tasapainosi eläessäsi sellaisten voimakkaiden miesten varjossa, kuten Ole ja Shamar Rinpoche?
Ei mitään ongelmaa! (Hän nauraa.) Ei minulla ole kunnianhimoa siinä suhteessa. En näe olevani kenenkään varjossa. Olen vain oma itseni.
Mitä kehityksen tasoja olet nähnyt itsessäsi harjoitettuasi buddhalaisuutta viimeisen 25 vuoden aikana?
Se hetki, kun ensimmäistä kertaa tapasin puhtaita buddhalaisia opetuksia, oli kuin suuri oivallus. Lapsuudesta lähtien olin miettinyt olemassaolon tarkoitusta ja muita sellaisia asioita. Tanska on kristillinen maa, mutta ei kovin uskonnollinen, ja siellä tapaamani kristinusko ei antanut minulle etsimiäni vastauksia. En voinut hyväksyä käsitystä luoja-jumalasta, retoriikkaa siitä, että jos et usko jumalaan, niin olet ikuisesti tuomittu, tai että ihmiset, jotka eivät usko jumalaan, joutuvat kadotukseen. Tämä ei kuulostanut minusta järkevältä. Olin myös hyvin kiinnostunut siitä, mitä tapahtuu mielelle kuolemassa. Mietin paljon näitä asioita, kun olin hyvin nuori. Myöhemmin teini-iässä osallistuin moniin maailmallisiin asioihin (hän nauraa). Huomioni herpaantui, ja nämä kysymykset eivät enää olleet niin paljon mielessäni. Sitten tapasin Olen ja aloimme käyttää psykedeelisiä aineita. Minulle tämä oli jatkoa vastausten etsimiselle, ja erityisesti yritin tutkia mieltä. Lukuun ottamatta sitä, että nämä mursivat joitakin karkeita käsityksiä siitä, että maailma on kiinteä ja todellinen, ja siten antoivat makua asioiden harhanomaisesta luonteesta, myöskään psykedeeliset aineet eivät antaneet mitään vastauksia. Ongelma niissä oli se, että aiemman sijaan nyt takertui siihen, että nämä kokemukset olisivat todellisia, mikä oli vielä pahempaa ja vaikeampaa puhdistaa.
Ensimmäiset lukemani suorat buddhalaiset opetukset luin kirjasta ”Tibetan Yoga and Secret Doctrines” vuonna 1968. Kirjan alussa oli Evans-Wenzin kääntämä Gampopan teksti ”The Garland of Precious Jewels”. Se on kokoelma opetuksia, jotka on esitetty joukkona neuvoja, jotka alkavat suhteelliselta tasolta ja vievät perimmäisiin opetuksiin. Se antoi vastaukset kaikkiin kysymyksiin, joita olin miettinyt. Se oli minulle hyvin voimakas kokemus, kuin kotiinpaluu.
Sen jälkeen tapasimme opettajamme Karmapan ja aloimme harjoittaa. Aina siitä lähtien kysymys on ollut prosessista yrittää yhdistää opetuksia yhdeksi kokonaisuudeksi niin paljon kuin mahdollista. On hämmästyttävää, kuinka laajoja ja syvällisiä opetukset ovat, ja niille ei ole loppua. Jokainen saamani ohje ja harjoitus vahvisti aina Buddhan opetusten totuuden ja vei minua kohti syvempää ymmärrystä. Tuntiessani, kuinka dharma on auttanut minua, ja nähdessäni, kuinka paljon se hyödyttää myös toisia ihmisiä, olen äärimmäisen kiitollinen, kun voin käyttää elämäni tällä tavoin.
Oletko koskaan epäillyt dharmaa tai ollut lannistunut sen suhteen?
En. Jos jotain epämiellyttävää tai pettymyksiä tapahtuu, se ainoastaan vahvistaa sen, mitä opetukset sanovat kaiken ehdollisen pysymättömästä ja muuttuvasta luonteesta. Lapsena elämäni oli helppoa, mikä ei kenties ole aina niin hyödyllistä vaikeuksista oppimisen kannalta, mutta samaan aikaan se auttoi minua saamaan sisäistä vakautta, mikä on ollut hyödyllistä myöhemmässä työssäni.
Kuinka säilyttää puhdas näkemys olematta naiivi?
Dharma auttaa sinua tässä. Jos et tunne dharmaa, silloin sinulla on taipumus elää jossakin epärealistisessa harhassa ja ajatella, että asiat ovat jotain, mitä ne eivät ole; annat asioille pysyvän olemassaolon, mitä niillä ei ole. Saatat ajatella, että jokin on upeaa, sitten yhtäkkiä se ei enää olekaan upeaa. Tai näet heikkouksia, alat tuomitsemaan ja ajattelemaan, että kaikki on kauheaa, ratkaisua ei ole, ja haluat tehdä itsemurhan tai jotain sellaista. Ymmärrän, kuinka ihmiset voivat tulla epätoivoiseksi, jos he eivät tunne dharmaa; ne, jotka katsovat maailmaa näkemättä koko kuvaa, voivat kauhistua näkemästään. Mutta kun tunnet dharmaa, kaikki on helpompaa. Näet ihmisten potentiaalin, saat oikean näkökulman asioihin. Sotien ja katastrofienkin aikana tiedät – ainakin teoreettisesti – että asiat eivät oikeasti ole näin, ja näiden kärsimysten loppumiseksi vaaditaan vain, että kaikki ymmärtävät asioiden todellisen luonnon. Jos tapaat ihmisiä, jotka käyttäytyvät oudosti, et ota sitä henkilökohtaisesti. Mietit enemmän, kuinka voit opastaa heitä. Kysymyksessä ei enää ole henkilökohtainen asia. Dharma auttaa meitä tällä tavoin. Puhdas näkemys tarkoittaa sitä, että näkee, kuinka asiat ovat pohjimmiltaan.
Entäpä tilanne, jossa lähelläsi olevat ihmiset kääntyvät sinua vastaan?
Opetuksissa sanotaan, että voimme ymmärtää pysymättömyyden näkemällä, kuinka ystävistä tulee vihollisia ja vihollisista ystäviä. Tämä on hyvin totta. Tietenkin on surullista, kun hyvä ystävä kääntyy sinua vastaan, jotakin tuhoutuu, mutta minulle ei ole käynyt näin niin paljon kuin Olelle. Asemansa ja hallitsevan ulkokuorensa johdosta hän joutuu useammin tilanteisiin, joissa ihmiset joko ihailevat tai vihaavat häntä. Jotkut ihmiset näkevät hänet idolinaan ja yrittävät matkia häntä. Toisinaan juuri nämä samat ihmiset kääntyvät ylpeyttään ja kateuttaan häntä vastaan; he alkavat yhtäkkiä pitää Olea paholaisena. Ole ei ota sitä henkilökohtaisesti. On harmi, kun näin käy, mutta opimme siitä paljon. Siinä oppii ihmisten mielenlaadusta ja erilaisista lähestymistavoista, joita ihmisillä voi olla. Opit käsittelemään tilanteita paremmin; opit, kuinka suhtautua ihmisiin, ja kuinka näitä asioita voidaan estää tapahtumasta. Voit nähdä tiettyjä taipumuksia ihmisissä ja olla sitten varovaisempi suhteissasi näihin ihmisiin – heidän itsensä vuoksi.
Onko sinulla suunnitelmia kirjoittaa kirjaa?
Ihmiset ovat ehdotelleet minulle sitä. Yksi ehdotus on kirjoittaa kirja dharmakokemuksista ja toinen on kirjoittaa siitä, mitä on olla nainen buddhalaisuudessa. Se voisi olla hyödyllistä, mutta kysymys on ajasta: kirjan kirjoittaminen vie aikaa. Ole on taitavampi hyödyntämään jokaisen sekunnin; hän voi tuottaa kirjoja muiden toimintojensa ohella. Minulta se ei onnistu, joten täytyy katsoa, mikä on mahdollista.
Voitko kertoa naisten erityisasemasta dharmassa?
Buddhalaisuuden harjoittamisessa on kysymys hyvin yksilökohtaisesta asiasta, eikä niinkään siitä, onko mies vai nainen. Jokaisella yksilöllä on oma kapasiteettinsa ja omat olosuhteensa – niin ulkoiset kuin sisäisetkin. En näe suurta eroa miesten ja naisten välillä lännessä. Suuri ero heidän rooleissaan on lähinnä itäisissä kulttuureissa. Mitä tulee buddhalaisiin menetelmiin, suurta eroa ei ole, niitä täytyy vain käyttää. Yleensä ottaen naisten on vaikeampi päästä eroon takertumisesta ja miesten puolestaan täytyy kenties työskennellä enemmän aggressioiden parissa, mutta tämä on hyvin yksilöllistä. Olemme kaikki ihmisiä, ja useimmilla on yhdistelmä erilaisia häiritseviä tunteita. Joten dharman harjoittamisessa miesten ja naisten välillä ei ole kovin suurta eroa.
Sinulla on paljon tietoa ja viisautta, koska olet ollut opettajien lähellä ja tulkannut niin monen vuoden ajan. Miksi et opeta useammin?
Aikaa on vain rajallinen määrä, ja olen jo mukana monissa erilaisissa toiminnoissa. Kun aloittaa jotain, se tulisi tehdä kunnolla. Minulla ei ole mitään opettamista vastaan, mutta Olen kanssa ollessa on luonnollisempaa, että hän opettaa. Kun en ole hänen kanssaan, lähinnä tulkkaan ja hoidan järjestelyjä tiibetiläisille lamoille. Jollain tavalla opettaminen ei vielä ole ollut osa toimintaani. Sitä paitsi Hänen Pyhyytensä teroitti hyvin tarkkaan, kuinka tärkeää on, että Ole ja minä työskentelemme yhdessä, ja jos minulla olisi itsenäinen opetusohjelma kaiken muun lisäksi, jo nyt liian vähäinen yhdessä viettämämme aika pienenisi olemattomiin.
Jokaisella opettajalla on erilainen tyyli. Tämä voi aiheuttaa vaikeuksia, koska meillä on taipumus pitää tietystä tyylistä ja hylätä muut.
Tällaista sekaannusta saattaa syntyä, jos emme tee eroa erityyppisten opettajien välillä ja ajattelemme, että opettajan täytyy olla rinpoche tai joku kuuluisa ennen kuin vaivaudumme kuuntelemaan hänen opetuksiaan. Oma pääasiallisin opettaja on luonnollisesti joku, josta pitää ja johon luottaa. On psykologisesti normaalia oppia paremmin ja olla tarkkaavaisempi, jos opettajan tyyli tuntuu tutulta. Mutta emme aina näytä ymmärtävän, että meidän täytyy opiskella perusopetukset ymmärtääksemme ja harjoittaaksemme polkua oikealla tavalla. Tätä varten voimme kuunnella opettajia, jotka eivät välttämättä ole valaistuneita tai erityisen karismaattisia. Tällaisissa tapauksissa pääasia on, että hän tietää mistä puhuu. Jos keskitymme enemmän dharmaan kuin sitä opettavaan henkilöön, suojelemme myös itseämme henkistä manipulointia vastaan, mikä on hyväksi kaikille.
Lähde: Kagyu Life International 4, 1995