Lopön Tsechu Rinpoche
Mahasiddhat olivat muinaisessa Intiassa vaikuttaneita suuria tantrisia mestareita, jotka timanttipolkua harjoittamalla saavuttivat valaistumisen yhden elämän aikana. He tulivat kaikilta elämänalueilta ja kehittivät menetelmiä, joiden avulla kyvyiltään ja taipumuksiltaan hyvin erilaiset ihmiset kykenivät harjoittamaan dharmaa. Antaessaan 84 mahasiddhan initiaatiota 1.5.1997 Karma Guenin retriittikeskuksessa Espanjassa Lopön Tsechu Rinpoche otti puheeksi kaksi nyky-yhteiskunnassamme hyödyllistä dharmaharjoituksen muotoa: maallikkopolun ja joogipolun. Lopön Tsechu Rinpoche (1918–2003) oli lama Olen ja Hannahin ensimmäinen opettaja, joka seurasi läheltä ja tuki näiden henkilökohtaista kehitystä samoin kuin koko kagyü-dharman kehitystä lännessä.
Lähes kaikki 84 mahasiddhaa saavuttivat valaistumisen jo eläessään. He pystyivät saavuttamaan valaistumisen yhden elämän aikana käyttämällä salaisen mantrakulkuneuvon, vajrayanan, erityismenetelmiä ja pitämällä yllä voimakasta yhteyttä opettajaansa. Tällainen läheinen side toteuttaneen opettajan ja hänen täysin avoimen ja omistautuneen oppilaansa välillä on pääehto, joka mahdollistaa nopeiden lopputulosten saavuttamisen polulla.
Monet teistä tuntevat mahasiddha Naropan esimerkin. Hän oli suuri oppinut Nalandan buddhalaisessa yliopistossa, ja hän oli hyvin perehtynyt Buddhan kaikkiin opetuksiin. Siihen aikaan oli tapana, että jollekin yliopiston neljästä portista saapui ei-buddhalaisia haastamaan portinvartijat suuriin väittelyihin. Koska väittelyn voittajasta oli tuleva hävinneen osapuolen ja tämän oppilaiden opettaja, portinvartijoilla oli oltava laaja-alaiset, syvälliset ja perinpohjaiset tiedot buddhalaisista näkemyksistä ja heidän oli kyettävä esittämään ne loogisesti ja täsmällisesti. Naropa toimi vuosikausia tällaisena portinvartijana Nalandan pohjoisportilla.
Eräänä päivänä Naropa jätti yliopiston taakseen ja lähti etsimään Tilopaa. Naropalle oli selvinnyt näyssä, että Tilopa on hänen opettajansa ja että hänen on tavattava tämä saattaakseen harjoituksensa päätökseen. Vahva yhteys Naropan ja Tilopan välillä mahdollisti lopputulosten saavuttamisen nopeasti. Opettajan ja oppilaan välisen yhteyden ansiosta Naropa kykeni nopeasti poistamaan täysin mielensä harsot. Itse asiassa yhteys oli niin tehokas, että kun Tilopa eräänä päivänä löi häntä kengällä, tästä teosta muodostui ulkoinen ehto sille, että viimeisetkin käsitteelliset harsot poistuivat Naropan mielestä ja hän saavutti valaistumisen.
Yleensä ottaen perinteisesti buddhalaista harjoittajaa suositellaan ensin ottamaan turvautuminen Kolmeen Jalokiveen – Buddhaan, Dharmaan, Sanghaan – ja aloittamaan buddhalainen polku tällä tavoin. Seuraava askelma on tehdä kurinalaisuuteen liittyviä ulkoisia lupauksia ja noudattaa eettistä käyttäytymistä, millä tarkoitetaan sitä, että keskittyy omaan dharmahajoitukseensa eikä vahingoita yhtään elävää olentoa.
Tämän jälkeen harjoittaja ottaa sisäisen bodhisattvalupauksen ja sitoutuu saavuttamaan valaistuminen vapauttaakseen kaikki olennot ehdollisen olemassaolon kärsimyksistä. Lopulta saavuttaa tason, joka mahdollistaa vajrayanan harjoittamisen.
Elämme nyt niin sanottua ”pimeää aikakautta”, jolloin elinolot ovat vaikeita kaikkialla maailmassa. Monissa maailman osissa buddhalaisia opetuksia ei tunneta, ja vain harvat ihmiset omaksuvat buddhalaisen elämäntavan. Läntisten nyky-yhteiskuntien oloihin sopii erittäin hyvin toteuttajien (eli joogien) polku. Tämä ei merkitse sitä, että perinteisessä luostarivihkimyksessä olisi jotain vikaa; se ei vain ole välttämätön, ja monille ihmisille on sopivampaa harjoittaa ilman ulkoisiin lupauksiin ja luostarivihkimykseen liittyviä sääntöjä ja määräyksiä.
Lähes kaikki 84 mahasiddhaa seurasivat maallikkoharjoittajan polkua, vain muutamat heistä olivat munkkeja tai nunnia. Myös nykyaikana nimenomaan maallikkoharjoittajan polku on luonnollinen ja hyödyllinen useimmille. Sen tähden olen sitä mieltä, että se tapa, jolla lama Ole välittää opetuksia, todella hyödyttää monia. Buddha antoi opetuksensa ja menetelmänsä auttaakseen olentoja. Se on opetusten ainoa tarkoitus. Niiden on kosketettava meitä, jotta ne voisivat vaikuttaa mielentilaamme. Meidän tulee ymmärtää, kuinka syy ja seuraus toimii ja kuinka olennot voivat siksi vaikuttaa omaan elämäänsä ja kääntää sen positiiviseen suuntaan.
Olen työ tekee juuri tätä. Hän ei hyödytä toisia ainoastaan opettamalla timanttipolun taitavaa phowa-menetelmää; hän luo myös läheisiä kontakteja ihmisiin. Sen kautta hän auttaa heitä ja muuttaa heidän elämänsä paremmaksi. Tuen ja arvostan hänen toimintaansa kaikin tavoin.