Lama Ole Nydahl
Kuusi paramitaa on motivoiva opetus, jota voi soveltaa suoraan omaan elämäänsä. Kuten tunnettua, buddhalaisuudella on hyvin käytännöllinen tavoite, ja sen näkemys on äärimmäisen selkeä. Kukaan ei valaistu vain opetuksia kuulemalla. Pysyvät tulokset syntyvät todellisista kokemuksista ja niiden mukanaan tuomista muutoksista. Koska tämä on niin tärkeää, Buddha antoi paljon käytännön neuvoja, joita ei tulisi koskaan nähdä käskyinä vaan ystävän neuvoina. Koska hän ei ole luoja tai tuomitseva jumala, hän ei halua seuraajia tai lammaslauman kaltaisia oppilaita. Sen sijaan hän haluaa kollegoja – kypsiä ihmisiä, jotka jakavat hänen valaistumisensa ja sen mukanaan tuoman massiivisen vastuun. Tämä on hänen tavoitteensa.
Niille, jotka ajattelevat pääosin itseään, hänen neuvonsa on koottu Jaloon kahdeksanosaiseen polkuun, joka alkaa hyödyllisestä elämäntyylistä ja kulminoituu kunnolliseen keskittymiseen. Sitä vastoin ihmiset, jotka ovat saavuttaneet myötätunnon ja tyhjyysoivalluksen tason ja jotka haluavat auttaa muita, kokevat Kuusi paramitaa eli Kuusi vapauttavaa toimintaa hyödyllisemmäksi opetukseksi. Ita tarkoittaa ’mennyttä’ ja param ’tuolle puolen’. Paramitat kehittävät rakkautta, joka vie henkilökohtaisten rajojen tuolle puolen. Se on vapauttava näkemys, syvä oivallus siitä, että näkijä, näkemisen kohde ja näkemisprosessi ovat toisistaan riippuvaisia ja yhtä – että subjekti, objekti ja teko ovat toisistaan erottamattomia. Paramitat eivät vapauta siten, että huonot kuvat mielen peilissä vaihdetaan hyviin, vaan siten, että jälkimmäisten tuottamat luottavaiset mielentilat sallivat mennä hyvän ja pahan tuolle puolen ja tunnistaa itse peilin, joka on loistava, täydellinen ja fantastisempi kuin mikään, mitä se voi heijastaa. Toiminnat ovat vapauttavia, koska ne johtavat mielen todellisen luonnon tunnistamiseen. Jos mielen pelkästään täyttää hyvillä vaikutelmilla, niin tämä tuo luonnollisesti onnellisuutta tulevaisuudessa, mutta se ei vie ehdollisen maailman tuolle puolen. Mutta kun toiminnan lähtökohtana on näkemys subjektin, objektin ja teon erottamattomuudesta, niin kaikki tästä käsin muiden hyväksi tehdyt teot tuottavat tekijälleen ajatonta hyötyä.
Ensimmäinen paramita
Anteliaisuus
Anteliaisuus avaa jokaisen tilanteen. Maailma on täynnä spontaania rikkautta, mutta olipa musiikki kuinka hyvää tahansa, juhlaa ei ole, jos kukaan ei tanssi. Jos kukaan ei jaa mitään itsestään, mitään mielekästä ei tapahdu. Tämän vuoksi anteliaisuus on niin tärkeää. Buddhan aikana ihmiset olivat paljon vähemmän monimutkaisia kuin tänään, eikä heillä ollut nykyajan hämmästyttäviä koneita työskentelemässä heidän hyväkseen. Siihen aikaan anteliaisuus merkitsi sitä, että autettiin muita selviytymään hengissä ja pidettiin huolta siitä, että näillä oli riittävästi syötävää. Tämä tarkoitti sitä, että antaminen keskittyi usein aineellisiin asioihin. Nykyään maailman vapaissa ja ei-ylikansoitetuissa osissa ei asianlaita enää ole näin; tavallisesti ihmiset kuolevat, koska heillä on liian paljon rasvaa sydämensä ympärillä. Selkeän ajattelun puuttuessa ihmiset kehittävät sisäisiä ongelmia, sitä mukaa kuin ulkoiset ongelmat vähenevät, ja he alkavat tuntea olonsa yksinäiseksi ja turvattomaksi. Sen sijaan, että heillä olisi huolia elämän ulkoisista välttämättömyyksistä, he kehittävät mutkikkaan sisäisen elämän, ja monet eivät ole koskaan maistaneet fyysisen vapautensa iloa.
Näin ollen läntisessä maailmassa ja niissä osissa Aasiaa, joissa on aineellista yltäkylläisyyttä, anteliaisuus viittaa enimmäkseen tunteiden tasoon. Se tarkoittaa oman voiman, ilon ja rakkauden jakamista muiden kanssa – sellaisilta yksilötason ylittäviltä tasoilta käsin, joilta ei voi pudota alas. Jos meditoi hyvin ja saavuttaa ei-ehdollisia mielentiloja, ei ole olemassa loppua sille hyvälle, mitä voi toisille antaa. Oman äärimmäisen varmuutensa antaminen – lämpönsä antaminen olennoille – on hienoin lahja kaikista. Ja vaikka autoaan tai mainettaan ei voi viedä haudan taakse, niin kaikkea ei silti menetä kuolemassa; menneiden elämien aikana kehitetyt ominaisuudet voi helposti saavuttaa uudelleen myöhemmissä elämissä, eikä ole olemassa rikkautta, joka välittyisi suoremmin yhdestä olemassaolosta toiseen kuin hyväntuulinen energia. Mehun puristaminen elämästä kannattaa. Muutama mantra tai prostraatio lisää, hieman enemmän rakkautta kumppanille kuin tavallisesti – kaikki tällainen ei ainoastaan tuo voimaa tähän hetkeen, vaan myös nopeuttaa valaistumista.
Kuten jo aiemmin mainittiin, hienoin ja ainoa pysyvä rikkaus, jonka voi antaa olennoille, on näkemys heidän olosuhteista riippumattomasta luonnostaan. Mutta kuinka tehdä se?
Kuinka näyttää toisille heidän luontainen täydellisyytensä? Parhaana peilinä toimivat Buddhan opetukset, ja tämän vuoksi mikään toiminta ei ole hyödyllisempää kuin meditaatiokeskusten perustaminen. Niiden välittämä käytännön viisaus tutustuttaa monet oman tietoisuutensa kirkkaaseen valoon, ja tällä tavoin kylvetyt siemenet kasvavat kaikkien tulevien elämien aikana valaistumiseen asti. Vaikka monet yhteiskunnallisia asioita ajattelevat ihmiset väittävät, että tällaiset opetukset ovat ylellisyyttä ja että ihmisille pitäisi pikemminkin antaa jotain syötävää, tämä ei ole totta. Molemmille on runsaasti tilaa. Kun mieli toimii hyvin, vatsa sulattaa ruoan paremmin, ja ehkäpä sitten voi ymmärtää, miksi lapsia tarvitaan vähemmän (kehitysmaissa). Joka tapauksessa, keho tulee katoamaan, mutta mieli jatkaa matkaansa.
Toinen paramita
Elämä, joka on tietoinen, mielekäs ja muita hyödyttävä
Vallassa olevat yhteiskuntaluokat käyttävät termejä ”moraali” ja ”etiikka” vaikutusvallassaan olevien kontrolloimiseen, joten monet pitävät parempana välttää näitä termejä. Kontrolli pelottaa ihmisiä, ja usein he ajattelevat: ”Jos valtio ei saa satimeensa tässä elämässä, niin kirkko tekee sen jälkeenpäin.” Silloinkin kun annetaan ainoastaan neuvoja, kuten Buddhan tapauksessa, ja ainoa tavoite on olentojen kehittyminen täyteen huippuunsa, on valittava sanat, jotka ohjeistavat selkeästi ja ilman pelottelua. Toinen vapauttava toiminta on luultavasti parhaiten määriteltävissä ”elämiseksi mielekkäällä ja toisia hyödyttävällä tavalla”.
Ja mitä tämä sitten tarkoittaa? Kuinka lukemattomat erilaiset teot, sanat ja ajatukset on mahdollista kattaa yhden ainoan päivän aikana? Buddhalla, joka näki kaiken ajattoman viisauden tilasta käsin, oli verraton idea. Koska ihmisillä on kymmenen sormea laskemiseen ja muistamiseen, hän antoi kymmenen neuvoa siitä, mikä on hyödyllistä ja mikä ei. Nuo neuvot kattavat kehon, puheen ja mielen teot ja ovat mielekkäitä myös itsenäisille ihmisille, kun he tiedostavat, että Buddha ei ole käskevä pomo vaan ystävä, joka toivoo toisille onnellisuutta. Hän haluaa kaikkien jakavan kanssaan mielen onnellisen kirkkaan valon – sen, joka tuntee menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden. Kun ymmärtää, että jokainen on Buddha, vaikkei olisi vielä sitä oivaltanutkaan, ja kun tunnistaa ulkoisen maailman puhtaaksi maaksi, niin kaikki kokemukset tulevat korkeimman viisauden ilmaisuiksi, pelkästään siksi että ne voivat tapahtua. Millä muulla tavalla Buddha voisi toimia? Hän ei koskaan opeta dogmaattisesti tai ylhäältä käsin vaan sen sijaan jakaa viisautensa toisten olentojen kanssa, jotka hän tietää ytimeltään tasa-arvoisiksi kanssaan.
Itseään ympäröivien ihmisten hyvän karman johdosta Buddha opetti täydet 45 vuotta ja kuoli hymyillen. Hän opetti monia epätavallisia oppilaita. Hänelle esitetyt kysymykset olivat Sokrateen, Aristoteleen ja Platonin tasolla. Tuon hämmästyttävän sukupolven parhaat aivot tulivat testaamaan häntä filosofian työkaluineen, eivätkä he löytäneet ainoastaan vakuuttavia sanoja, vaan myös Buddhan voiman, joka taitavuudessaan muutti heidät pysyvästi. Hän ei ainoastaan kehittänyt heidän loogisia kykyjään vaan vaikutti heidän koko mieleensä. Kun hän tutustutti heidät ajattomaan kokijaan kokemusten tuolla puolen, epäilykselle ei jäänyt sijaa.
Kehon, puheen ja mielen tekojen tasoilla ei ole vaikea ymmärtää, mitä on hyödyllistä välttää. Kun ihmisillä on ongelmia poliisin kanssa, he ovat useimmiten aiheuttaneet häiriötä kehollaan. Tappaminen, varastaminen tai toisten vahingoittaminen seksuaalisesti ovat tämän päätapauksia. Kun ihmiset ovat yksinäisiä, he ovat tavallisesti puhuneet asioita, jotka häiritsevät toisia. He ovat saattaneet valehdella tarkoituksenaan vahingoittaa muita, levittää juoruja, riitaannuttaa ystäviä tai hämmentää ihmisiä. Kun joku on onneton, hän kehittää taipumuksen inhota ja kadehtia muita ja sallii hämmennyksen tilojen vain jatkua jatkumistaan.
Näiden vastakohtia ovat kymmenen kehon, puheen ja mielen positiivista tekoa, jotka tuovat mukanaan pelkästään onnellisuutta. Ne tekevät henkilöstä voimakkaan ja toisille hyödyllisen. Tässä Buddha neuvoo käyttämään kehoa välineenä, jolla suojella toisia olentoja, antaa heille rakkautta ja kaikkea, mitä he tarvitsevat. Jokainen, joka tulee toimeen muiden kanssa nyt, on kehittänyt tämän potentiaalin aiempien elämiensä aikana, joten mitä nopeammin tämän aloittaa, sitä parempi.
Modernien viestimien avulla puheella voi tavoittaa paljon ihmisiä. Aiemmin lausutut ystävälliset sanat luovat nyt miellyttäviä kokemuksia ja vahvistavat hyvää karmaa. Jos ihmiset kuuntelevat, puhuvat ystävällisesti ja saavat selkeää informaatiota, niin he puolestaan kokevat hyödylliseksi kertoa tässä elämässä totuuden aina kun se on mahdollista, välttävät toisten vahingoittamista valehtelemalla, osoittavat ihmisille, kuinka asiat toimivat maailmassa, ja tyynnyttävät näitä.
Ja lopulta, kuinka menetellä mielensä kanssa? Hyvät toiveet, iloitseminen toisten tekemästä hyvästä ja selkeä ajattelu ovat oikea tie. Nämä ominaisuudet ovat tuoneet meille sen onnellisuuden, josta nautimme tänään, ja niiden tavaksi ottaminen varmistaa onnellisuuden jatkumisen valaistumiseen saakka. Tärkeintä on mieli. Tämän päivän ajatuksista tulee huomenna sanoja ja ylihuomenna tekoja. Jokainen hetki tässä ja nyt on tärkeä. Jos tarkkailee mieltään, mikään ei voi pysäyttää positiivista kehitystä.
Kolmas paramita
Kuinka olla menettämättä tulevaisuuden onnea vihan takia
Kun henkistä rikkautta kartuttaa anteliaisuudella ja kohdentaa oikealla ymmärryksellä, niin samalla on tarpeen kolmas ominaisuus: kärsivällisyys – se, ettei kadota omaksi ja muiden hyödyksi toimivaa positiivista energiaa.
Kuinka sen voi menettää? Vihan kautta. Viha on ainoa ylellisyys, johon mielellä ei ole varaa. Useiden elämien aikana kerätyt hyvät vaikutelmat – jotka muodostavat mielen pääoman ja pysyvän onnellisuuden ainoan lähteen – voi polttaa yhdessä kuuman tai kylmän raivon hetkessä. Buddha sanoi, että vihan välttäminen on kaikkein hankalin ja samalla kaunein kaapu, jota voi yllään pitää, ja hän opetti useita menetelmiä tämän saavuttamiseksi. Eräs nykypäivänä erityisen hyödyllinen menetelmä on kokea tilanne sarjaksi erillisiä tapahtumia, joihin reagoi ilman minkäänlaista arviointia. Tämä ”salami-taktiikka” tai ”strobovalo-näkemys” on hyvin tehokas reagoitaessa fyysiseen vaaraan. Hyödyllisiä ovat myös muut menetelmät, kuten se, että tuntee empatiaa niitä kohtaan jotka luovat huonoa karmaa, joka palaa takaisin heille itselleen; se, että tiedostaa jokaisen kokemuksen pysymättömyyden ja ehdollisen luonnon; sekä se, että ajattelee, kuinka suurten harhojen vallassa ihmiset ovat, kun he käyttäytyvät vahingollisesti. Kun tapahtumiin reagoi ilman vihaa, niin kehon, puheen ja mielen ajaton viisaus vapautuu, ja omista reaktioista tulee automaattisesti oikeita. Harjoituksen korkeimmalla tasolla, jota kutsutaan timanttipoluksi, kutsumattomien tunteiden annetaan kellua mantrojen muodostamalla matolla ja vajota pois ilman että ne pääsevät tuottamaan vahingollisia tottumuksia. Voi myös pelkästään olla tietoinen tunteesta tekemättä mitään erityistä eli ”antaa varkaan murtautua tyhjään taloon”. Kun se on vieraillut muutaman kerran saamatta lainkaan energiaa, sen vierailut tulevat yhä harvemmiksi, kunnes ne loppuvat kokonaan. Jokainen, joka pysyy tietoisena, kun viha ilmaantuu, leikkii aikansa ja sitten katoaa, löytää kirkkaan mielentilan, joka näyttää kaiken selkeästi kuin peili.
Joka tapauksessa vihaa on viisasta välttää niin hyvin kuin mahdollista. Ja jos se sitten pääsee puraisemaan, niin parasta on antaa sen mennä nopeasti ohi. Päätös pysäyttää viha ja eliminoida se aina, kun se ilmenee, tukee ”sisäistä” eli bodhisattvalupausta. Voima sinänsä on hyödyllistä, kun sitä käyttää suojelemiseen ja opettamiseen, mutta vihan tunne sitä vastoin on aina hankala, ja se aiheuttaa suurimman osan maailman kärsimyksistä tänä päivänä. Buddhalaisten suojelijoiden toiminta ja Tilopan ja Marpan ennätysajassa suorittama oppilaidensa ”puhdistaminen” ovat esimerkkejä voimallisesta toiminnasta. Luultavasti yksikään opettaja ei voi toimia turvautumatta sellaiseen toisinaan.
Meditaatiokeskukset tarvitsevat tätä näkemystä voidakseen suhtautua tasapainoisella tavalla vierailijoihinsa. Jos ihmisiä saapuu humalassa, huumeiden vaikutuksen alaisina tai peseytymättöminä tai jos he käyttäytyvät huonosti, heidät pitää saada lähtemään nopeasti. He häiritsevät muita, eivätkä he sen lisäksi seuraavana päivänä muista, mitä heille on opetettu. Buddhalaisten keskusten tehtävänä, erityisesti karma-kagyü-opetuslinjassa, on tarjota henkinen polku niille, jotka ovat liian kriittisiä ja itsenäisiä mihinkään muuhun. Apua etsiville ihmisille on tarjolla tarpeeksi kirkkoja ja muita paikkoja. Kaikilla ei ole riittäviä valmiuksia buddhalaisen polun aloittamiseen. Timanttipolkua harjoittaakseen tarvitsee vähintäänkin osata käyttäytyä ja ajatella muita ja olla ottamatta asioita henkilökohtaisesti.
Neljäs paramita
Kasvun varmistava ilomielinen energia
Seuraavaksi vuorossa on ilomielinen energia. Ilman sitä elämästä puuttuu ”iskua”, ja ihminen ainoastaan vanhenee tulematta viisaammaksi. Meidän tulisi pysytellä tietoisina ja syöttää keholle, puheelle ja mielelle jatkuvasti vaikutelmia, jotka lisäävät ruokahalua tulevia valloituksia ja iloa kohtaan. Koska useimmilla on vahva taipumus saamattomuuteen ja pysähtyneisyyteen, elossa pysyminen tulisi varmistaa sisältä ulospäin, mikä itse asiassa tapahtuu parhaiten timanttipolun puhtaan näkemyksen kautta. Kun tietää, että kaikki olennot ovat buddhia, jotka vain odottavat, että heille näytetään heidän rikkautensa ja se, että kaikki olemassaolo on valaistuneen avaruuden vapaata leikkiä, niin mikä voisi olla inspiroivampaa kuin tämän kaiken toteuttaminen? Valtava ilo kätkeytyy jatkuvaan kasvuun ja siihen, ettei koskaan salli minkään väljähtyä tai jäädä käyttämättömäksi. Todellinen kehitys tapahtuu mukavuusvyöhykkeen tuolla puolen, ja kannattaa vaatia vähän toisilta ja paljon itseltä.
Viides paramita
Meditaatio, joka tekee elämästä mielekkään
Neljän aiemman kohdan pitäisi olla itsestään selviä kaikille: Jos elämäänsä haluaa voimaa ja mielekkyyttä, tarvitsee avukseen muita. Tämä tapahtuu parhaiten olemalla kehon, puheen ja mielen teoillaan antelias muita ihmisiä kohtaan. Näin ilmaantuva energia on tarpeen suunnata taitaviin ajatuksiin, sanoihin ja tekoihin, ja samalla on vältettävä vihaa, joka tuhoaa kaikki jo kylvetyt hyvät siemenet. Ja ilomielinen energia puolestaan antaa sen lisäsysäyksen, joka avaa uusia ulottuvuuksia.
Mutta miksi meditoida? Siksi, että emme kykene pelkällä tahdon voimalla säilyttämään toisinaan tavoittamiamme onnellisuuden tiloja.
Epämieluisat tunteet lymyilevät usein olentojen tietoisuuden synkissä nurkissa ja saavat heidät tekemään, sanomaan tai kokemaan asioita, joita he olisivat mieluummin välttäneet. Tällaisissa tilanteissa meditaatio, joka tyynnyttää ja keskittää mielen, antaa tarvittavaa etäisyyttä, ja tämä sallii valita roolit elämän komedioissa ja välttää tragedioita.
Kuudes paramita
Viisaus – mielen todellisen luonnon tunnistaminen
Edellä mainitut viisi toimintaa ovat pääosin olleet ystävällisiä tekoja, jotka täyttävät mielen hyvillä vaikutelmilla ja tuottavat tällä tavoin ehdollista onnellisuutta. Itsessään ne eivät vie tätä pidemmälle. Se, mikä tekee niistä vapauttavia tai ”tuolle puolen meneviä” paramitoja, on kuudes kohta: Buddhan tarjoama valaistunut viisaus. Kaikessa täydellisyydessään se tarkoittaa ”tyhjyyden” kuudentoista tason ymmärtämistä, ts. sen oivaltamista, että kaikki niin ulkoiset kuin sisäisetkin ilmiöt ovat luonteeltaan toisistaan riippuvaisia. Tämä on aihealue, josta on kirjoitettu monta paksua kirjaa. Lyhyesti ilmaistuna kyse on sen oivaltamisesta, että on luonnollista tehdä hyviä tekoja. Koska subjekti, objekti ja teko ovat kaikki saman kokonaisuuden osia, mitä muutakaan voisi tehdä? Ne mahdollistavat toinen toisensa ja jakavat saman avaruuden, samalla kun pysyvää egoa, itseä tai ydintä ei voi löytää niistä eikä muualta. Tämä oivallus saa ymmärtämään sen, kuinka kaikki olennot toivovat onnellisuutta, ja tällöin toimii tavalla, joka hyödyttää näitä pitkällä tähtäimellä.
Lähde: Kagyu Life International Vol 3