Lama Ole Nydahl
Lisääntyvän erikoistumisen aikakautenamme ei useinkaan suoda tarpeeksi huomiota vertailevalle analyysille, ja erityisesti tämä koskee mieleen liittyvää tematiikkaa. Tämä on suuri este selkeän ajattelun kehittymiselle, ja tämän vuoksi haluan esittää teille yleiskatsauksen uskonnoista ja niiden toiminnasta. Toivon, että löydätte itsellenne jotain hyödyllistä näistä tanskalaisen pohdinnoista, joita värittää myötätunto mutta joista tuoksahtaa terve poliittinen epäkorrektius.
Ymmärtääkseen uskontoja ja muuta hengellistä toimintaa, on aloitettava mahdollisimman laajasta kontekstista; niitä on tarkasteltava kysynnän ja tarjonnan valossa. Itse asiassa vaikuttaa siltä, että tietystä älykkyystasosta lähtien olennot alkavat nähdä – tai tuntevat tarvetta nähdä – yhteyttä sen välillä, mitä heissä itsessään tapahtuu, ja sen välillä, mitä ympäröivässä maailmassa tapahtuu, ja he etsivät symbolisia keinoja vaikuttaa ympäristöönsä.
Primitiiviset uskomukset
Ensimmäinen todiste niistä ovat Romaniassa olevat luolat, joissa 100 000 vuotta sitten neandertalinihmiset veistivät tappamiensa karhujen kallot rasian muotoisiksi. Myöhemmin, noin 40 000 vuotta sitten cromagnon-ihmiset piirsivät luoliensa seiniin eläimiä, joita he halusivat syödä, jotta he voisivat älyllisesti kontrolloida niitä ja siten metsästää niitä menestyksellisesti. He kuvasivat myös naisensa lihavina symbolisoiden tällä heidän hyvää hedelmällisyyttään. Jos puhutaan nykyihmisistä, niin varmaan jokainen ainakin lapsuudessaan on yrittänyt joko astua tai olla astumatta jalkakäytävän betonilaattojen välisiin aukkoihin – yhdistäen tämän tulevaan menestykseen tai epäonneen. Tällä tavoin primitiiviset uskomukset ilmaantuvat ja jatkavat olemassaoloaan. Olipa kyse sitten jostain neutraalista, kuten shamanismista, jostain vahingollisesta, kuten voodoosta ja sen rastafarin kaltaisista johdannaisista, tai jostain positiivisesta mutta kaikkea syleilevästä ja siksi heikosta, kuten New Agen valkoisesta magiasta, melkein jokainen on kosketuksissa näihin uskomuksiin. Usein ne sallii itselleen harmittomana taikauskoisuutena.
Tämänkaltaisen luonnonvoimiin koetun kiinnostuksen lisäksi on olemassa kahdenlaisia uskontoja, jotka pitävät itseään edistyksellisinä. Ne ovat kehittäneet rikkaan symboliikan, ne operoivat abstraktein käsittein, niillä on vakiintuneet käsitykset syy-seuraussuhteista, menneisyydestä ja tulevaisuudesta ja ne haluavat vaikuttaa ihmisiin. Ne väittävät olemassa oleviksi sellaisia ominaisuuksia ja substansseja, joista ihminen ei voi tietää aiemman kokemuksensa perusteella, ja yleensä ottaen ne pyrkivät tarjoamaan kaikenkattavan näkemyksen maailmankaikkeuden rakenteesta. Ensimmäisen tyypin uskonnot tunnetaan uskomususkontoina, toisen kokemususkontoina, ja ne eroavat perustavalla tavalla toisistaan näkemyksensä, harjoituksensa ja päämääräänsä osalta.
Uskomususkonnot
Ymmärtääkseen uskomususkontoja on tarkasteltava niitä olosuhteita, joissa ne syntyivät. Kaikki uskomususkonnot ilmaantuivat Lähi-idän ankarissa kilpailutilanteissa. Juutalais-, arabi- ja palestiinalaisheimot sotivat usein maasta, joka oli niin hedelmätöntä, että ihmiset saattoivat vaeltaa kuukausikaupalla yrittäen löytää paikkaa, jossa olisi tarpeeksi maitoa ja hunajaa. Nämä olosuhteet auttavat ymmärtämään noiden uskontojen peruspyrkimystä. Esimerkiksi voitonmahdollisuudet taistelussa ovat suuremmat, jos omalla puolella on sotimassa enemmän sotilaita, ja niinpä nämä uskonnot pyrkivät käännyttämään ihmisiä uskoonsa hankkiakseen uusia seuraajia ja pitääkseen heidät otteessaan. Tätä pidettiin välttämättömänä kristinuskon ja islamin eloonjäämisen kannalta, kun taas juutalaisuus piti parempana perustansa lujittamista, minkä johdosta pitkään aikaan juutalaiseksi ei voinut tulla muutoin kuin syntymällä juutalaisäidistä, mikä on asianlaita vielä tänäänkin eräiden lahkojen tapauksessa. Samasta syystä, pyrkimyksestä säilyä elossa, nämä kolme uskontoa jämähtivät persoonallisiin, tuomitseviin ja rankaiseviin jumaliin. Jumalat esitettiin absoluuttisina ja täten lahjomattomina, jotta ihmiset saataisiin pidettyä aisoissa, ja näille uskonnoille kehittyi hierarkkinen papisto, jonka tehtäväksi tuli selittää jumalten toiveet tai päättää, mitä nämä haluavat. Vaikka on sinänsä sangen epäloogista, että luoja-jumalana on mies, koska luomistilanteissa näkee yleensä naisia (maailman rauhanomaisilla ja suojelevilla kulttuureilla jumalat ovat yleensä naisia), niin taistelukentällä mies on vakuuttavampi.
Vuosisatojen ajan uskomususkontojen käskyt ovat yhdistäneet ja ohjanneet ihmisten ja kansojen energiaa jopa ihmisten omien toiveiden vastaisesti. Humaani ja sivistynyt maailma on usein neuvottomana pudistanut päätään, kun on käytetty valtaa, joka sallii rangaista absoluuttisten ja saavuttamattomien jumalten nimissä, mitä sangen julmissa muodoissa tapahtuu tänäkin päivänä.
Varmaankin suurin este vallan keskittämiselle uskomususkonnoista poistettiin vuoden 340 paikkeilla Istanbulissa, jossa kirkonmiesten suuressa kokouksessa päätettiin kumota ajatus jälleensyntymisestä. Siitä lähtien ihmiset ovat uskoneet, että heillä on vain yksi mahdollisuus ja että papit määrittävät heidän seuraavan liikkeensä suunnan ylös tai alas – ainiaaksi! Mielestäni on suurenmoista, että nykymaailmassa kristinuskon sivistyneet virtaukset ovat päättäneet keskittyä Kristuksen rakkauteen ja unohtaa vanhan testamentin barbaarimaisen jumalan ja heimoelämän tavat. Kaiken muun lisäksi tämä on sallinut säilyttää esikristillisen perinteen vapaat ja tasa-arvoiset sukupuolten väliset suhteet, jotka ovat niin suuri rikkauden lähde kulttuurissamme.
Ja kaikki tämä tapahtui ainoastaan kolmen tärkeän ihmisen voiman ja järkkymättömyyden ansioista, vaikka nämä ihmiset ovat jääneet lähes täysin huomiotta historiankirjoissamme. He ilmiselvästi ansaitsevat kehuja. Ilman heitä, kuten eräissä kulttuureissa tapahtuu nykyäänkin, naiset kävelisivät kadulla pari askelta miesten perässä, paitsi jos seudulla on jalkamiinoja. Siinä tapauksessa he kävelisivät pari askelta edellä. Ensimmäinen heistä on Kaarle Martel tai pikemminkin hänen soturinsa Holger Tanskalainen, maamme [Tanskan] kansallissankari. Hän pysäytti arabit Pyreneillä noin vuoden 750 paikkeilla. Tšingis-kaani, jota muuten ei niin kovin paljon kehuta, pysäytti islamin etenemisen Keski-Aasiassa noin vuonna 1200, ja lopuksi Puolan kuningas Jan Kolmas lähetti turkkilaiset pois Wienistä Balkanille noin vuonna 1450. Jokaisen, joka rakastaa naisia, on oltava valmis toimimaan näiden herrasmiesten tavoin nykyäänkin.
Mitä tulee kristinuskoon, niin lisäksi on mainittava sen kyky pysytellä tiiviisti vallanpitäjien lähettyvillä. Tämän seurauksena muodostui ilmatiivis valvontajärjestelmä, joka ei ole lainkaan hyväksi inhimillisen vapauden kannalta. Jos maallinen valta ei saanutkaan sinua kiinni tässä elämässä, niin kirkko viimeistään lähetti sinut elämän jälkeen helvettiin. Tästä paheesta irtipääsy on vanhempiemme urotyön ansioita.
Tässä hieman tietoa uskomususkonnoista – tietoa, jota pidän kiinnostavana nykyajan buddhalaisille. Tietenkään loppua ei olisi materiaalille ja eri tavoille arvioida sitä. Voimme esimerkiksi korostaa näiden uskontojen yhteiskunnallisen toiminnan positiivisia puolia. Kosketimme tässä vain joitakin keskeisiä ja nykymaailmassa tärkeitä kohtia, joiden kuvauksiin olen tuskin missään törmännyt.
Tehkäämme johtopäätelmä. Uskonnolliset uskomukset julistavat totuuden, jonka on oltava absoluuttinen ja universaali. Se kuvataan erilliseksi siitä, mitä se luo, ja jälkimmäinen voi vain osittain vaikuttaa edelliseen. Näiden uskontojen seuraajien ideaali on totella jumalan käskyjä – jumalan, joka on luoja, tuomari ja rankaisija yhdessä persoonassa – ja ajaa muutkin tähän samaan karsinaan.
Henkisen avoimuuden aikakaudella, joka seurasi 2. maailmansodan jälkeen, kun lännestä tuli jälleen rikas, aluksi suurta suosiota nautti hindulaisuus. Muutama guru sai mainetta ja perusti suuria järjestöjä. Monien vuosien näännytystaistelun jälkeen uskomususkontojen historiallisessa ympäristössä, missä ”muu” automaattisesti tarkoittaa ”väärää” ja vainottavaa, ihmiset eivät halunneet tehdä erotteluja asioiden välille. Kaiken oli oltava heille lämmintä, pöyheää, ei-minkään-vastaista ja peräisin joltain jumalalta. Sitten pääasiassa hyvän koulutuksen ansiosta monet heistä kypsyivät ymmärtämään, että eri järjestelmät voivat sopia eri ihmisille, ja viime aikoina ihmiset eivät enää ole pelänneet arvioida uskontoja humanismin näkökulmasta – sen pohjalta, mitä ne ennen kaikkea tuovat maailmaan: sortoa vai onnellisuutta.
Pidän tiettyjen kulttien, skientologian ja islamin lähes yksimielistä tuomitsemista terveenä ilmiönä ja merkkinä täysi-ikäisyyden saavuttamisesta. Kritiikin on perustuttava informaatioon, tosiasioiden täsmälliseen toteamiseen, ja tällöin se suojelee niitä, joita kukaan ei enää voi auttaa, esimerkiksi naisia islamissa, ja vastuuta tästä asiasta on meidän kaikkien tunnettava.
Huolimatta hindulaisuuden korkeimmasta opetuksesta Advaita Vedantasta, joka tuli heille buddhalaisuudesta 1500 vuotta sitten, myös hindulaisuus kuuluu uskomususkontoihin, sillä siinä puhutaan Brahman-nimisestä luojasta. Hindujen tiedossa on eräitä buddhalaisia meditaatiomenetelmiä ja myös jonkinlaisia niiden lopputuloksiin liittyviä ei-dualistisia selityksiä, mutta pääasiassa hindulaisuus on suunnattu eloonjäämiseen Intian olosuhteissa. Menemättä erityisemmin väittelyihin se yksinkertaisesti imee itseensä sen, minkä havaitsee hyödylliseksi ja voimakkaaksi muissa perinteissä. Esimerkiksi Kristuksesta on tullut heille terveyden jumala sen johdosta, että hänen nimissään tapahtuu usein paranemisia, ja Buddha esitetään Vishnun, heidän ”ylläpitämisen jumalansa”, kahdeksantena inkarnaationa, mistä Buddha luullakseni tuskin on tietoinen. Varanasissa vuonna 1976 pidetyn luennon aikana hyvin vanha hinduprofessori paljasti hyvin informoiduille kahdella bussilla paikalle saapuneille oppilailleni, että Buddha syntyi, eli ja kuoli hindulaisena ja että siihen paikkaan, jossa hän opetti Neljää jaloa totuutta, hän saapui hindulaisen pyhiinvaelluksen aikana yhdessä ystäviensä kanssa! Buddhalaiset osaavat olla hienotunteisia, eikä kukaan väittänyt vastaan professorille, jottei olisi loukannut tätä. Kuitenkin aina historian aikana, kun muslimit ovat aloittaneet pyhän sodan, hindulaiset ovat kaivaneet käsiinsä Bhagavadgitansa, jossa jumala käskee Arjunia sotimaan, ja siihen sitten ystävällismielinen illanvietto onkin aina päättynyt.
Erot uskomususkontojen ja kokemususkontojen välillä
Mitä tulee kokemususkontoihin, niin kyseessä on aivan toisenlainen ilmiö, mitä tulee niin näkemykseen kuin päämääräänkin. Siinä missä kristinusko ja islam levisivät käännyttämällä omaan uskoonsa ja miekan voimalla ja juutalaisuus rakentui vakiintuneeseen ortodoksiseen rituaalijärjestelmäänsä, voi sanoa, että kokemususkonnot levisivät snobismin ansiosta. Kuinka tämä tulisi ymmärtää? Asia on siinä, että nämä uskonnot eivät tunkeutuneet yhteiskuntaan alhaalta ylöspäin, kuten kristinusko ja islam. Viimeksi mainittujen levitessä yhteiskunnan kulttuurikerrostumien rakenne tuhottiin ja alempien kastien fanaattiset ja kouluttamattomat uskovaiset tai arabit autiomaasta hävittivät sen, mitä pidettiin tuohon aikaan humaanina ja järkevänä sivilisaationa. Mutta taolaisuudessa ja buddhalaisuudessa asiat olivat toisin. Lahjakkaat henkilöt, joilla oli painoarvoa yhteisössä, vakuuttuivat opin totuudellisuudesta, ja sitten sama tapahtui myös heitä ympäröiville ihmisille tai nämä yksinkertaisesti matkivat auktoriteetteja. Tällä tavoin vaikutus kulttuuriin kokonaisuudessaan voimistui vähitellen. Ja on ymmärrettävää, että tämä tapahtui ilman ”pyhiä sotia”, inkvisitioita ja muita sortomuotoja. Tuskin kenellekään tuli mieleen, että heitä inspiroineen totuuden tulisi ehdottomasti vastata kaikkien ihmisten tarpeita tai olla läheskään kaikille ymmärrettävä. Ja koska yhteiskunnat, joissa nämä uskonnot syntyivät, olivat lisäksi rikkaita ja avoimia, niin sekä buddhalaisuus että taolaisuus kehittyivät rauhanomaisen kilpailun ilmapiirissä ja terävöittivät filosofisia näkemyksiään ollessaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Esimerkiksi Buddha tunsi muutaman opiskeluvuotensa jälkeen kaikki filosofian koulukunnat, jotka ovat tunnettuja nykyäänkin maailmassa, ja kävi sittemmin väittelyjä näiden edustajien kanssa.
Kokemususkonnot
Kokemususkontojen perustana ei ole usko, vaan totuus, jonka voi oppia tuntemaan kokemuksen pohjalta, sekä olentojen täyden potentiaalin avaaminen. Olipa päämääränä sitten pitkä elämä tasapainossa luonnonvoimien kanssa, kuten taolaisuudessa, tai mielen tunnistaminen syntymättömäksi ja kuolemattomaksi kirkkaaksi avaruudeksi, kuten buddhalaisuudessa, pääpyrkimyksenä on tehdä olennoista riippumattomia ja vapaita. Ja tämän vuoksi nämä uskonnot eivät halua käännyttää toisia. Vaikka tämä saattaa monista kuulostaa omituiselta ja vaikka jotkut saattavat pitää näitä uskontoja käsittämättöminä ja ylimielisinä, niiden pyrkimys tuottaa hyötyä olennoille perustuu syvälliseen ymmärrykseen avaruudesta. ”Kun on lampi, niin joutsenet lentävät paikalle. Kun on kukkia, niin mehiläiset ilmaantuvat.” – Nämä lausumat kertovat siitä, että avaruutta tarkastellaan kaiken sisällään pitävänä tilana, informaationa. Kaikki olennot ovat sen sisällä ja, kun joku on valmis saamaan jonkin opetuksen tai siunauksen, se ilmaantuu.
Kuolinvuoteella ei ole aikaa kertoa tarinoita. Kuoleva yrittää aina viimeisillä sanoillaan ilmaista jotain erityisen tärkeää, ja en epäile, ettei tämä koskisi myös valaistunutta. Buddha Shakyamunin, oman historiallisen aikakautemme Buddhan, viimeisissä, 2500 vuotta sitten lausutuissa sanoissa välittyy kokemususkontojen ydin. Buddha kuoli 80 vuoden ikäisenä Kushinagarin (Onnen Kaupungin) kylässä Intian koillisosassa sen jälkeen, kun ei tohtinut kieltäytyä epäilyttävästä ruokalajista – ainoasta, jonka kylän köyhin ihminen kykeni hänelle tarjoamaan. Buddha lausui kaksi asiaa. Ensinnäkin: ”Voin kuolla onnellisena: en ole kätkenyt ainuttakaan opetusta suljettuun kämmeneeni. Kaiken, mikä voi tuottaa teille hyötyä, olen jo antanut.” Toiseksi: ”Mutta älkää uskoko ainuttakaan sanaa vain siksi, että sen on sanonut Buddha. Katsokaa, vastaako se omaa kokemustanne. Olkaa opastavana valona itsellenne.” Pitkän elämänsä jälkeen, oltuaan esimerkkinä vapaudesta, hänen viimeiset sanansa eivät jätä epäilyksiä myöskään siitä, että Buddha voi kertoa teille, kuinka ajatella mutta ei mitä ajatella, että hän haluaa oppilaidensa olevan itsenäisiä ja aikuisia.
Tämä oli vain yleiskatsaus, eikä tässä käsitelty Buddhan opetusten yksityiskohtia. Tähän liittyvää materiaalia on riittävästi, kuten esimerkiksi muut artikkelit Buddhism Today -lehdessä, kirjani Kuinka asiat ovat ja lisäksi luennoistani. Toivon kaikille aikaa ja voimia harjoittaa mitä tahansa polkua, joka teitä kiehtoo. Jos mielensä parissa ei työskentele, mieli on kuin talo ilman kattoa: aina vailla suojaa.
Lähde: Mir Kagju 9, 1998