Kagyü-linja, jota toisinaan kutsutaan Tiibetin ”suulliseksi linjaksi”, sai alkunsa suuresta joogista Tilopasta, joka eli Pohjois-Intiassa 900 luvulla. Häntä pidetään linjan perustajana, minkä lisäksi hän sai neljä erityistä opetusten välitystä (tiib. bka-babs-bzhi), joiden linjanhaltija hänestä tuli.
Vaikka eri historiallisissa lähteissä on poikkeavuuksia sen osalta, ketkä joogamestarit liittyvät kuhunkin näistä neljästä opetusten välityksestä, yleisin mielipide välitysten alkuperästä on seuraava:
- Ensimmäinen neljästä tuli Lopön Ludrubilta (sanskr. Acarya Nagarjuna), ja se koostuu kahdesta tantrasta: Sangwa Dupa -tantrasta (tiib. gsang-ba-dus-pa, sanskr. guhyasamaya) sekä tantrasta nimeltä Denshi (tiib. gden bzhi). Näihin sisältyvät myös sellaiset harjoitukset, kuten ”illuusiokeho” (tiib. sgyu-lus, sanskr. mayadeva) ja ”tietoisuuden siirto” (tiib. pho-ba, sanskr. samkranti).
- Toinen erityinen välitys tuli Nakpo Chöpalta. Se sisältää tantran nimeltä Gyuma Chenpo (tiib. sgyu-ma-chen-po, sanskr. mahamaya) ja harjoituksen nimeltä ”tietoinen unennäkö” (tiib. rmi-lam, sanskr. svapna).
- Kolmas erityisvälitys tuli Lawapalta, ja se on nimeltään Demchok tai vaihtoehtoisesti Khorlo Dongpa (tiib. bde-mchog, khor-lo-sdompa, sanskr. chakrasamvara). Tähän välitykseen liittyvää harjoitusta kutsutaan nimellä ”kirkas valo” (tiib. odgsal, sanskr. prabhasvara).
- Neljännen välitti Khandro Kalpa Sangmo, ja se sisältää Gyepa Dorje -nimellä tunnetun tantran (tiib. dgyes-pa-rdo-rje, sanskr. hevajra) ja harjoituksen nimeltä ”tumo” (tiib. gtum-mo, sanskr. candali).
Tilopa välitti joogi Naropalle nämä opetukset, jotka systematisoidussa muodossaan tunnetaan Naropan kuutena joogana – meditaatioina, joita pidetään kagyü-linjan keskeisenä opetuksena. Useiden kirjallisten lähteiden perusteella Naropa syntyi vuonna 1016. Hän välitti tietämyksensä Marpalle (synt. 1012), suurelle kielenkääntäjälle, joka vaelsi Tiibetistä Intiaan saadakseen opetuksia, minkä jälkeen hän palasi Tiibetiin ja levitti Dharmaopetuksia laajalti.
Marpan oppilaasta Jetsun Milarepasta (synt. 1052) tuli yksi Tiibetin suurista joogeista. Hänen elämäntarinansa – joka alkaa hänen isänsä varhaisen kuoleman aiheuttamista vaikeista olosuhteista, hänen kostostaan epärehelliselle tädilleen ja sedälleen sekä sen jälkeisestä katumuksesta, joka johti vilpittömään haluun oppia Dharman polku – tunnetaan laajasti tiibetiläisten keskuudessa. Sisukkuudellaan ja kyvyllään hyväksyä kaikki kohtaamansa olosuhteet hän saavutti syvällisen oivalluksen todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Hänen opetuksensa on tallennettu Milarepan 100 000:een lauluun ja muihin kokoelmiin.
Milarepan opetuksia välitti edelleen Gampopa (s. 1079), joka tunnetaan myös nimellä Dagpo Largay, lääkäri Dakposta. Myöhemmällä iällään hän tapasi Milarepan, ja tämän johdolla harjoittaessaan hän sai täydet opetukset ja oivalsi niiden todellisen merkityksen. Ensimmäisestä Karmapasta Düsum Khyenpasta tuli 1100-luvulla Gampopan oppilas, ja hän sai tältä kaikki sutriin ja tantroihin liittyvät opetukset. Monien vuosien ajan Düsum Khyenpa opiskeli, harjoitti ja opetti eri puolilla Tiibetiä. Hän oli karma-kagyü-linjan perustaja. Düsum Khyenpa oli Tiibetin ensimmäinen tietoiseksi jälleensyntämäksi tunnistettu lama.
Ensimmäisen Karmapan ilmestyttyä maailmaan linja kehittyi nopeasti. Karma-kagyü-perinne levisi vauhdilla 1100-luvulla, ja sitä harjoitettiin laajalti ympäri Tiibetiä. Tämä oli poliittisten mullistusten aikaa, jolle oli luonteenomaista aiemmin hallinneiden kuningaskuntien pikainen rappeutuminen. Ilmaantui monia huomattavia poliittisia hahmoja, jotka kilpailivat vallasta, mutta kukaan johtaja ei kyennyt saavuttamaan ylivaltaa, sillä kenelläkään ei ollut yhtenäistä kannattajakuntaa takanaan.
Karmapat eivät olleet koskaan kiinnostuneita eri poliittisten ryhmien kiistoista, eivätkä osallistuneet niihin. Itse asiassa he joutuivat aktiivisesti vastustamaan kiistoihin sekaantumista, sillä heidän asemansa oli erityisen haavoittuvainen. Valtavan henkisen auktoriteettinsa johdosta he olivat poliittisesti kunnianhimoisten tahojen mielenkiinnon kohteena. Myös heidän uskonnolliset seuraajansa kannustivat heitä ryhtymään johtaviin rooleihin, koska heidän mielestään Karmapoilla oli kansan johtamiseen vaadittavat ominaisuudet.
Tämän sekasortoisen vaiheen aikana, joskus 1200–1300-luvulla, sakyapat alkoivat hallita Tiibetiä mongolialaisen keisarin Kublai Khanin ja tämän seuraajan Ganges Khanin tukemina. Jälkimmäisestä tuli Tiibetin ensimmäinen poliittis-uskonnollinen johtaja, ja ensimmäistä kertaa kuninkaiden hävittyä Tiibet yhdistyi yhden johtajan alle. Tuohon aikaan mahtavat mongolilaiset ja tiibetiläiset hallitsijat huomasivat, mikä arvovalta korkeilla lamoilla oli tiibetiläisten parissa, ja he pyrkivät muodostamaan kuuliaisuussiteitä antamalla lamoille lahjoja ja pitkiä arvonimiä sekä esittämälle näille kutsuja kuningaskuntiinsa. Näiden eleiden takana oli useammin poliittinen kuin uskonnollinen motivaatio.
Ming-dynastian aikana 1300-luvulla keisari Yung Lo kutsui 5. Karmapan Deshin Shegpan Kiinaan ja vastaanotti tältä monia opetuksia. Vierailunsa aikana Karmapa esitti monia ihmetekoja, jotka keisarin taitelijat määrättiin päivittäin kirjaamaan ylös ja joista muodostui parikymmentä isoa rullamaalausta. Muutama niistä oli tallella Tshurpun-luostarissa Tiibetissä aina 1950-luvun invaasioon asti. Yung Lo oli niin liikuttunut näistä tapahtumista ja tunsi niin syvää omistautumista Karmapaa kohtaan, että hän esitti toteutettavaksi suunnitelmansa käännyttää kaikki muut Tiibetin uskonnolliset suuntaukset karma-kagyüksi. Deshin Sheghpa sanoutui ehdottomasti irti tästä, ja hän piti sitä vastoin esitelmän siitä, kuinka tärkeää on kunnioittaa erilaisia ajattelukoulukuntia, sillä ne vastaavat kaikkia moninaisia taipumuksia ja tarpeita, joita koko ihmiskunnasta löytyy.
Huolimatta aikakautta leimanneesta politikoinnista ajanjakso 1200- ja 1600-lukujen välissä oli yleensä ottaen suotuisa karma-kagyü-perinteen kannalta. Opetusten levitessä ja seuraajien määrän kasvaessa linjan johtajista tuli yhä kuuluisampia, ja itse asiassa tätä ajanjaksoa Tiibetin historiassa voitaisiin kutsua ”kagyün aikakaudeksi”.
Samaan aikaan tapahtui dramaattinen muutos maan valtarakenteessa, joka oli sisäisten kiistojen ja valtataisteluiden ja ulkoisen poliittisen paineen puristuksissa. Mongolialainen Goshir Khan kukisti Desi Tsangpan, Karmapan lujan kannattajan, johtaman keskushallinnon, ja 5. Dalai-lamasta tuli Tiibetin johtaja.
10. Karmapasta Chöying Dorjesta tuli näiden poliittisten tapahtumien uhri, ja hänen oli lähdettävä Tiibetistä 1600-luvun puolivälissä Kiinaan Jangin maakuntaan. Tämän jälkeen kagyü-linja rappeutui aina 1700-luvulle asti, jolloin 13. Karmapan Düdül Dorjen aikana Situ Chögyi Jungne johdatti linjan kohti uutta kasvun ja uudistuksen kautta, ja linja alkoi kukoistaa jälleen. Tuohon aikaan linjan lamat tuottivat erityisesti merkittäviä filosofisia tekstejä ja kielioppiin, sanskritiin ja astrologiaan liittyviä töitä, jotka hyödyttivät Tiibetin kirjallista perinnettä ja koko Tiibetin kansaa.
Viime vuosisadalla 16. Gyalwa Karmapan elinaikana perustettiin ympäri maailmaa lukuisia dharmakeskuksia, jotta ihmisillä olisi mahdollisuus oppia ja harjoittaa Buddhan opetuksia. Edeltäjiensä tavoin 16. Karmapa oli pääasiallisesti hengellinen johtaja, eikä hän siten osallistunut Tiibetin vapauden ajamiseen. Sen sijaan hän ponnisteli pitääkseen Tiibetin henkisen perinteen koskemattomana ja tuki tällä tavoin Tiibetin identiteettiä ainutlaatuisena ja monimuotoisena kulttuurina.
Yleensä ottaen karma-kagyü-linja korostaa mitä moninaisimpien aiheiden laaja-alaisia opintoja erottelematta niitä tärkeysasteen mukaan. Opettajan sopivaksi katsomalla hetkellä oppilas saa mahamudran, tyhjyyden suuren sinetin, käytännön ohjeet, jotka ovat linjan perimmäiset ja sisimmät opetukset, ja hän harjoittaa niitä vaiheittain perinteen mukaisella tavalla. Kun kyky ymmärtää mahamudran merkityksen koko syvyys ilmaantuu, silloin oppilas voi ryhtyä harjoittamaan Naropan kuutta joogaa.
Kun opettaja on antanut linjan välittämien mahamudra-opetusten ytimen ja kun oppilas on saavuttanut saman syvällisen mahamudran oivalluksen kuin opettaja, silloin tuo henkilö katsotaan linjanhaltijaksi riippumatta hänen taustastaan. Olipa hän tunnustettu lama tai maallikko, mahamudran syvällisen merkityksen oivaltaminen on pätevyysvaatimus, joka tekee sellaisesta yksilöstä perinteen haltijan.
Lyhennelmä Topga Yulgyal Rinpochen artikkelista (Kagyu Life International 3, 1995)