Mikä on unien luonto?
Kaikkia ehdollisia kokemuksia voi verrata uneen. Aistien kautta koettu ulkoinen maailma näyttää hyvin todelliselta ja kiinteältä, mutta se koostuu erittäin pienistä hiukkasista, jotka on mahdollista jakaa aina pienempiin osiin, kunnes ne katoavat. Jaamme jatkuvasti ulkoisen maailman muiden kanssa ja koemme sen kehon, puheen ja mielen kautta. Se, mitä koemme yöllä, on henkilökohtainen uni, joka on lähinnä mieltä.
Buddha vertasi ulkoisia ja sisäisiä maailmoja uniin, koska niissä ei ole mitään pysyvää. Kaikki mielen ja fyysisen maailman ilmiöt ilmaantuvat, muuttuvat ja lopulta katoavat. Mieliala, koulutus, kasvatus ja tausta värittävät omaa näkemystämme maailmasta. Lisäksi koemme ainoastaan ne värähtelyt, joita aistimme kykenevät vastaanottamaan, ja siksi emme koe asioita siten kuin ne ovat. Esimerkiksi, jos olemme onnellisia, kaikki näyttää kauniilta ja mukavalta, kun taas onnettomina hetkinä kaikki muuttuu kauheaksi ja vaikeaksi. Se, mitä havaitsemme, määrittyy siis sekä ulkoisten olosuhteiden että muuttuvien mielentilojen pohjalta.
Unitilassa on tiettyä viisautta, sillä siinä olemme tietoisempia asioiden epätodellisesta luonnosta. Se helppous, jolla voitamme tai häviämme miljoona dollaria unessa tai kykenemme matkustamaan minne tahansa, osoittaa itse asiassa syvää viisautta mielen luonnon ymmärtämisessä.
Jos unen aikana ilmaantuu tietoisuus siitä, että näkee unta, on mahdollista levittää tuo loistava selkeys menneisyyteen ja tulevaisuuteen ja tulla siten valaistuneeksi. Tavallisesti tätä kokemusta ei kyetä pitämään yllä, ja herättyämme olemme unohtuneet sen. On kuitenkin tärkeää huomata, että jos meistä tulee kykeneviä hallitsemaan uniamme, niin silloin saatamme myös kyetä hallitsemaan kuolemaamme. Lepääminen mielen kirkkaassa olemuksessa kuolemanprosessin aikana tarjoaa parhaan mahdollisuuden valaistumiseen. Buddhalaiset meditaatiot tähtäävät suoraan tähän. Ne tuottavat kyvyn pysytellä mielen olemuksen paljaassa tietoisuudessa.
Miksi länsimaisen buddhalaisuuden luominen on niin tärkeää?
Buddhalaisuus sai alkunsa Intiassa 2 500 vuotta sitten, ja aina uusia maita inspiroidessaan se muutti ilmenemismuotoaan ihmisten tarpeita vastaavaksi. Intialaiset ja tiibetiläiset ovat hyvin erilaisia; tämän päivän läntiselle maailmallemme taas on ominaista, ettei mikään eksoottinen tai vierasmaalainen voi täällä todella kasvaa. Koska korkeimmat opetukset mielen luonnosta ovat kuin timantti – läpinäkyviä ja tuhoutumattomia – ne myös heijastavat aina sen yhteiskunnan väriä, mihin ne tuodaan. Nykypäivän buddhalaisuus omaksuu tyylin, joka sopii paremmin lännen koulutetuille ja riippumattomille mielille. Tämä ei tarkoita sitä, että opetuksiin keksittäisiin tai lisättäisiin jotain uutta. Kun on 84 000 erilaista opetusta, joista valita, tämä ei ole tarpeen.
Luostarielämään kuuluva maailmasta luopuminen on vähemmän houkutteleva nykypäivän ihmisille, jotka ovat taipuvaisia näkemään tämänkaltaiset läntiset yritykset keinona välttää elämän täyteys ja merkkinä heikkoudesta. Näin ei kuitenkaan katsota vierailevia tiibetiläisiä munkkeja. Ihmiset näkevät munkinkaavut ja rituaalit keinona säilyttää heidän perinteensä. Buddha antoi lukemattomia opetuksia hyödyttääkseen olentoja, ja tämän päivän lännessä toimivin tapa on olla maallikkoharjoittaja tai joogi.
Eurooppalaiset ovat hyvin tietoisia pinnallisuudesta, joka voi seurata eri kulttuurien ja perinteiden sekoittamisesta. Ne, jotka luottavat ainoastaan siihen, mikä on loogisesti analysoitavissa, ja jotka nolostuvat eksoottisista elämäntyyleistä, voivat samaistua buddhalaisten harjoitusten läpinäkyvyyteen ja tehokkuuteen, kun ne esitetään ilman kulttuurisia ansoja. On aina sääli, kun ihmiset päätyvät nihilismiin, poliittiseen korrektiuteen tai huumeisiin, koska he eivät löydä henkistä polkua, johon he voisivat luottaa.
Tarvitsemmeko luostareita nykypäivän länsimaissa?
Kyllä, estääksemme sellaisia opetuksia katoamasta, jotka eivät herätä välitöntä kiinnostusta. Tiibetissä oli kolme mahdollista tapaa seurata buddhalaista polkua: saattoi ryhtyä munkiksi, harjoittaa maallikkona tai olla joogi. Munkit ja nunnat elivät erikseen munkki- ja nunnaluostareissa, ja heillä oli tiukat käyttäytymissäännöt. Maallikoilla oli perheet ja tavalliset elinkeinot, ja he yrittivät käyttää opetuksia jokapäiväisessä elämässään. Joogit elivät sosiaalisten normien rajoittamattomissa – usein luolissa lukuisten kumppanien kanssa ja kohdistivat koko elämänsä henkiselle kehitykselle.
Koska modernien, kehittyneiden maiden ihmisillä on keinot päättää jälkikasvunsa lukumäärästä, suurille buddhalaisille luostareille ei ole tarvetta.
Syy siihen, että miehet ja naiset asuivat erikseen varhaisempina aikoina, ei ollut se että Buddha olisi ollut häveliäs tai että hänen opetuksensa olisivat keholle vihamielisiä. Hänellä ei myöskään ollut pelkoa siitä, että tulevat perijät kilpailisivat kerätystä omaisuudesta, niin kuin katolisella kirkolla ilmeisesti näyttää olevan. Ihmiset eivät yksinkertaisesti voineet rakastella ilman, että olisivat saaneet lapsia, jotka olisivat rajoittaneet opiskeluun ja meditaatioon käytettävissä olevaa aikaa. Munkkien ja nunnien lupaukset saivat alkunsa Buddhan neuvoista, ja vaikka ne saattavat näyttää oudoilta modernissa ympäristössä, niitä ei voida muuttaa uusiin olosuhteisiin sopiviksi.
Lännessä alunperin erilliset joogien ja maallikkojen ryhmät ovat kuitenkin lähentyneet toisiaan. Tänään joogien ei tarvitse kilpailla punakaapuisten munkkien ja nunnien kanssa tuottavan kansanosan tuesta. Siksi joogien ei enää tarvitse erottautua muodollisesti munkeista sellaisten ulkoisten tunnusmerkkien avulla kuin liehuva valkoinen kaapu ja villit hiustyylit.
Ja tämänpäivän sosiaalijärjestelmän ansiosta maallikkojen ei enää tarvitse perustaa suuria perheitä huolehtimaan heistä vanhoina. Näiden kahden ryhmän välinen etäisyys on siten pienentynyt, ja monet ovat maallikkoja työskennellessään ja joogeja lomillaan ja näkemyksensä osalta.
Miksi miespuolisia linjanhaltijoita ja lamoja on paljon enemmän kuin naispuolisia?
Mitä tulee linjanhaltijoihin, syy on se että varhaisempina aikoina se organisaatio, jota tarvittiin opetusten säilyttämiseen ja välittämiseen, oli luostarilaitos. Lähes kaikki Karmapat olivat munkkeja, ja heidän perinteiset ”istuimensa” olivat munkkiluostareita, joten naispuolisen inkarnaation olisi ollut vaikea tulla hyväksytyksi tässä ilmapiirissä. Kuitenkin on myös monia naispuolisia linjanhaltijoita. Antaakseni muutaman esimerkin Tiibetistä, siellä oli: Machig Labdrön, joka perusti chöd-harjoitusten välittämisen linjan; Machig Dropa Gyalmo, joka aloitti pitkän iän Buddhan Amitayuksen harjoituksen; Gelongma Pamo, joka toi käyttöön Njungne-paastorituaalin; Niguma, joka aloitti erityisen naispuolisen kuuden menetelmän välityslinjan (nämä menetelmät erosivat hänen veljensä Naropan menetelmistä); Sukhasiddhi, Virupan oppilas, joka tunnetaan ”Sukhasiddhin kuudesta menetelmästä”; ja kuuluisa Yeshe Tsogyal, Guru Rinpochen pääoppilas, joka on phowa-välityslinjamme haltija. On myöskin useita salaisia välityslinjoja, joihin sisältyy (tantrisia) yhdyntäharjoituksia, joissa naiset ovat hallitsevia.
Ja mitä tulee naispuolisiin lamoihin, on olemassa vihjeitä siitä, että aiempina aikoina oli paljon enemmän henkisesti edistyneitä naisia kuin mitä nykyään tunnemme nimiltä. Padma Norbu Rinpoche, nyingma-perinteen lama, sanoi mm., että naisen jälleensyntymä oli huomattavasti vaikeampaa löytää seuraavasta syystä: Vaikka tiibetiläiset naisjoogit saavuttivat tietoisuuden ylimmät tasot samoin kuin heidän mieskollegansa, he olivat luonteeltaan riippumattomia ja pitivät meditoimisesta yksin luolissa. Joten kenties yhtäällä edistyneet naispuoliset harjoittajat eivät keränneet ympärilleen yhtä paljon oppilaita kuin samalla henkisellä tasolla olevat miehet. Toisaalta tuntuu uskottavalta, että naiset ovat myös aliedustettuina historiankirjoituksissa, koska he elivät virallisten instituutioiden ulkopuolella.
Onko naislamoja nykyään enemmän?
Lama Ole Nydahl sanoo, että niistä hänen oppilaistaan, jotka hän lähettää opettamaan ja johtamaan keskuksia, naisia on yhtä paljon kuin miehiä. Periaatteessa tässä asiassa ei ole eroa timanttipolulla. Naisilla on täsmälleen samat mahdollisuudet edistyä hyvin. Syy siihen, miksi miehet ovat edelleen hallitsevia joissakin länsimaisissa buddhalaisissa instituutioissa, on osittain Tiibetin luostarikulttuurin jäänteissä, millä ei ole mitään tekemistä itse timanttipolun buddhalaisuuden kanssa.
Toinen syy on hierarkkisissa rakenteissa. Yleensäkin Tiibetin buddhalaisuudessa on erotettava kolme vanhempaa koulua (kagyü, nyingma, sakya), jotka eivät ole niin hierarkkisia rakenteeltaan ja jotka työskentelevät enemmän ystäväpiireissä, ja näissä naiset ovat hyvin tärkeitä. Sitä vastoin gelugpa-linja, ”hyveelliset”, jotka johtavat myös hallitusta, on hyvin hierarkkisesti organisoitu ja koostuu lähes yksinomaan miehistä. Vaikka miehet ilmiselvästi pitävät tällaisten hierarkkisten systeemien rakentamisesta, naisille tällaisessa ilmapiirissä eläminen ei tee hyvää. He työskentelevät paremmin avoimissa kokouksissa kuin huipulta pohjalle.
Ja naiset voivat myös olla vahvoja olematta vahvempia. Jos heidän miesten ja lasten piirinsä toimii, he ovat rauhallisia. Mutta jos mies kuulee että naapurilaaksossa joku väittää olevansa vahvempi kuin hän, hän ylittää jopa korkean vuoren saadakseen selvää asiasta. Joten miehet käyttävät paljon enemmän energiaa kilpailuun kiistattomasta johtajan asemasta kuin naiset.
Lisäksi näyttää siltä, että naiset ovat vähemmän halukkaita luopumaan yksityiselämästään ja omistamaan kaiken jollekin yksilötason ylittävälle. Useimmat heistä haluavat miehen ja perheen – jotain itselleen. Ja äitiys itsessään on ehdottomasti voitto henkilökohtaiselle kehitykselle. Onneksi on älykkäitä ja kykeneviä naisia, jotka hallitsevat sekä Dharman että yksityiselämän ja perheen.
Antavatko buddhalaiset opettajat ihmissuhteisiin liittyviä neuvoja?
Kyllä, erityisesti ne maallikot ja joogit, joilla on käytännön kokemusta. Olipa pääsyy suhteeseen fyysinen vetovoima, sisäinen tunne samojen kiinnostuksen kohteiden jakamisesta tai syvä samaistuminen, opittavaa on paljon. Jos työskentelee älykkäästi sen kanssa mitä on, ilmaantuu yhä täydellisempää kasvua ihmisenä. Koska tämä on mahdollista ainoastaan rennossa ilmapiirissä, on tärkeää välttää odotuksia ja kilpailua suhteessa. Toinen toisensa tukeminen maailmassa työskennellessä on hyvin mielekästä, ja tämä tapahtuu parhaiten ajattelemalla ”me” eikä ”minä” tai ”hän”. Vaikka molemmat kumppanit jakavat yleensä joitakin ylä- ja alamäkiä, onnellisuus ja kärsimys riippuu aina jokaisen omasta näkemyksestä. Siten, jos yhdellä kumppaneista on jokin erikoisominaisuus, hän voi päättää tehdä siitä jaetun rikkauden.
Jotta tämän avoimuuden menettäminen vältettäisiin, on tärkeää olla tietoinen siitä, että miehet ovat taipuvaisia tekemään eron henkiinjäämisen ja huvin välille, kun taas naiset näkevät elämän kokonaisuutena. Miehet saattavat olla karkeita töissä ollessaan eivätkä usein muista muuttaa äänensävyä, kun naisia on ympärillä. Yöllä kuitenkin kaikki tämä on unohtunut. Silloin heidän mielensä ovat rakkaudessa ja huvissa. Jos kuitenkin naista ei kohdeltu hyvin päivällä, hän ei yksinkertaisesti lämpene paljon yöllä. Molemmat osapuolet ovat hyvin herkkähipiäisiä tällä alueella, joten tästä kannattaa olla tietoinen.
Naisten, joilla on vähän tai ei lainkaan lapsia, tulisi välttää mielijohdetta kouluttaa miestään sen sijaan, ja puolestaan niiden miesten, jotka ajattelevat naisiaan sijoituksina, tulisi iloita siitä, että heillä on kasvava sijoitus. Molemmissa tapauksissa toisen kontrolloimisen yrittäminen on kivuliasta ajanhukkaa. Molempien tulisi tietää, että jokainen hetki voi olla viimeinen, ja molempien tulisi olla tietoinen siitä, että kumppani, jonka rakkaus kumpuaa henkisten resurssien ”ylijäämästä”, on paljon jännittävämpi kuin sellainen, joka rakastaa pelon ja yksinäisyyden takia tai ongelmia välttääkseen.
Kuinka menetellä mustasukkaisuuden kanssa?
Toivo toisille parasta mahdollista onnellisuutta. He haluavat sitä yhtä syvästi kuin kaikki muutkin. Ja mitä tahansa hyvää et tee, sano tai ajattele tänään, sinulla ei kenties ole koskaan mahdollisuutta toistaa.
Täytyykö buddhalaisten olla kasvissyöjiä?
Tämä riippuu motivaatiostasi. Et voi elää fyysisessä ruumiissa vahingoittamatta toisia. Jopa teekupillista varten maa täytyy ensin kyntää ja silloin monet pienet eläimet kuolevat. Jos todella ajattelet, että vähemmän eläimiä kuolee, jos lopetat lihan syömisen, se on hienoa.
Se, mitä Buddha sanoi lihan syömisestä, oli hyvin mielenkiintoista. Hän sanoi, että syö mihin sinulla on varaa tekemättä siitä ongelmaa mutta älä salli eläimiä tapettavan suoraan sinun vuoksesi. Buddhalaisesta katsantokannasta tappamisen pääsyy on huono karminen yhteys eläimen ja teurastajan välillä. Tämä karma olisi kypsynyt ennemmin tai myöhemmin, vaikka et olisikaan ollut syömässä tästä huonosta kohtaamisesta seuraavia pihvejä. Karma kiertää teurastajan ja vasikan välillä: teurastaja yhdessä elämässä, vasikka seuraavassa. Asian ydin on, että sinun ei pitäisi osallistua tähän. Se, mitä voit tehdä, on lausua mantra, kuten ”OM MANI PEME HUNG”, ja puhaltaa lihaan. Jos se on yli seitsemän viikkoa vanhaa (esim. pakastettua), silloin eläimen kehon ja mielen välillä ei enää ole yhteyttä. Kuitenkin seitsemän viikon ajan eläimen kuoleman jälkeen sen tietoisuus saattaa vielä olla paikalla ja aistia, että lausut mantroja ja ajattelet ystävällisesti siitä. Tämä voi olla hyvin hyödyllistä eläimen jälleensyntymälle.
Onko liikeura sovitettavissa yhteen buddhalaisena olemisen kanssa?
Buddhalaiset opetukset ja meditaatiot auttavat ajattelemaan selkeämmin, mikä on tietenkin hyvin hyödyllistä kaikilla aloilla. Myös keskittymiskyky paranee. Kykenee toimimaan tehokkaammin ihmisten kanssa, olivatpa he työtovereita, liiketuttavia tai asiakkaita. Kilpailu ei ole ongelma buddhalaiselle niin kauan kuin hän on reilu. Kun voitat, voit jakaa menestyksesi kaikkien olentojen kanssa antamalla heidän ottaa osaa saavutuksiisi.
Kuinka menetellä vaikeiden ihmisten kanssa?
Jokaisella on buddhaluonto ja buddhaominaisuudet, joista voit oppia. Joten yritä löytää jotain mielenkiintoista jokaisesta, jonka tapaat. Jos tämä on vaikeaa, ajattele jotain piirrettä, josta pidät heissä. Jos tämä ei toimi, ole kiitollinen heille siitä, että he opettavat sinulle kärsivällisyyttä. Jos tämä ei ole mahdollista, ajattele, että sinun tarvitsee viettää vain muutama minuutti tai tunti heidän kanssaan, kun taas heidän täytyy olla itsensä kanssa 24 tuntia joka päivä. Jos sinulla on silti vaikeuksia heidän kanssaan, yritä välttää heitä ja toivo heille parasta mahdollista onnea hyvin kaukana itsestäsi.
Ovatko hyvät buddhalaiset aina auttamassa toisia?
On olemassa kolme analogiaa siitä, kuinka bodhisattva voi suhtautua toisiin: Kuningas, joka vahvistaa itseään kunnes on kykenevä hyödyttämään lukuisia olentoja; veneenkuljettaja, joka saapuu yhdessä matkustajiensa kanssa vastarannalle; ja paimen, joka huolehtii kaikista muista ennen kuin ajattelee itseään. Vaikka kuninkaalla on laajin vaikutusvalta, paimen kehittyy nopeiten, koska hän keskittyy ainoastaan muihin ja unohtaa itsensä.
Kuinka hallita vihaa?
Viha on ainoa ylellisyys, johon ei ole varaa. Elämien aikana kerätyt hyvät vaikutelmat ovat mielen pääomaa ja ainoa pysyvän onnellisuuden lähde. Ne voidaan polttaa pois alta aikayksikön kuumissa tai kylmissä raivokohtauksissa. Buddha sanoi, että vihan välttäminen on vaikein ja kaunein vaate, jota voi yllään pitää, ja hän antoi monia keinoja tämän tavoitteen saavuttamiseksi.
Yksi hyvin hyödyllinen menetelmä on olla tietoinen kaikkien kokemusten pysymättömästä ja ehdollisesta luonteesta – tietää, että vaikea tilanne tulee muuttumaan ja vihamme tulee väistymään. Toinen hyödyllinen lähestymistapa on muistaa syy ja seuraus. Jos vihollinen provosoi meitä, meidän tulisi tietää, että hän luo huonoa karmaa itselleen, mikä varmasti palaa hänelle. Sen sijaan, että osallistuisimme ja loisimme vielä lisää negatiivisuutta, voimme tuntea empatiaa häntä kohtaan. Myöskin mantroja voidaan käyttää, mikä mahdollistaa epämieluisten tunteiden ohimenemisen ilman, että antaisimme niiden vahvistaa huonoja tapoja. Kun on yksinkertaisesti tietoinen tunteesta reagoimatta siihen, epämieluisa tunne ei saa yhtään energiaa. Se tulee käymään yhä harvemmin ja jää lopulta kokonaan pois.
Hyvä vastalääke vihaan on kärsivällisyys – ominaisuus, jota ehdottomasti tarvitaan tehokkaaseen työskentelyyn mielen kanssa. Ilman vihollisia tai vaikeita tilanteita ei olisi tilaisuutta kehittää kärsivällisyyttä, ja ilman kärsivällisyyttä ei olisi valaistumista. Siksi meidän tulisi olla kiitollisia näistä tilaisuuksista. Reagoiminen ilman vihaa kaikkeen – mitä sitten ilmaantuukin – vapauttaa kehon, puheen ja mielen ajattoman viisauden.