Shamar Rinpoche
Wien, syyskuu 1993
Jotkut länsimaalaiset dharman harjoittajat sanovat, että Tiibetin buddhalaisuus muodostuu osaksi Tiibetin perinteestä ja osaksi dharmaharjoituksesta ja että he eivät aina kykene näkemään eroa näiden kahden välillä. On hyvin tärkeää tuntea tämä ero.
Milarepan, Marpan ja Gampopan elämänkerroissa kaikki on puhdasta dharmaa. Kaikki näissä kagyü-mestareissa – se miten he elivät, se miten he opettivat ja niin edelleen – oli puhdasta dharmaa. Esimerkiksi Marpa toi opetukset Intiasta Tiibetiin, jossa hän opetti tiibetiläisenä. Hän opiskeli ensin Intiassa dharmaa intialaisen perinteen mukaan. Naropa, hänen opettajansa oli Intiasta. Enimmän aikaa Naropa oli alasti ja toisinaan hän piti yllään Herukan ornamentteja, mutta Marpa ei koskaan kertonut tiibetiläisille, että heidän tulisi tehdä samoin. Kun Marpa opetti Tiibetissä, hän ei yrittänyt ottaa käyttöön intialaisia tapoja, kuten pukeutumista saddhujen vaatteisiin. Hän antoi tiibetiläisten pukeutua tiibetiläiseen chubaansa. Hän opetti dharmaa hyvin puhtaalla tavalla.
Lännessä olette lukeneet paljon ”tiibetiläisistä lamoista”. Muutama länsimainen oppinut matkusti Tiibetiin etsimään seikkailuja. Myöhemmin Yhdysvalloissa Lobsang Rampa kirjoitti täynnä mielikuvitusta olevia kirjoja, muun muassa kertomuksia astraalimatkoista, joissa mieli matkustaa toiseen mieleen ja välittää viestejä. Meditaation ansiosta pitkälle edistyneet buddhalaisuuden harjoittajat kykenevät ymmärtämään tällaisia yliluonnollisia asioita ja myös lukemaan ajatuksia. Kun meditaatiosta tulee erittäin, erittäin hyvää, kykenee tietämään uskomattomia asioita. Buddha esimerkiksi tietää jokaisen tuntevan olennon kaikki ajatukset. Lobsang Rampa esitti nämä ilmiöt täysin eri tavalla. Hän teki siitä jotain mystistä. Se, että joku lähettää mielensä jonkun toisen luo lukemaan tämän ajatuksia oli vain hänen mielikuvituksensa tuotosta. Hänen kirjansa vaikuttivat länsimaalaisten käsitykseen Tiibetistä. Kun ihmiset käänsivät elämänkertoja länsimaisille kielille, he tietenkin käänsivät kaikki ”hyvät jutut”. Tällä tavoin tiibetiläisistä buddhalaisista pyhimyksistä muodostui monia virheellisiä käsityksiä, kuten esimerkiksi se, että he kaikki kykenevät lentämään ilmassa ympäriinsä.
Teille länsimaalaisille on muodostunut sellainen käsitys, että kaikki tiibetiläiset lamat ovat täysin puhtaita. Mitä tahansa lama tekeekin, niin siihen liitetään jokin syvällinen merkitys. Kun lama tekee jotain hieman epätavallista, sille annetaan erityinen merkitys ja oletetaan, että lama on nähnyt jotain erityistä harjoittajan mielessä. Oman kokemukseni perusteella monilla länsimaalaisilla oppilailla on tämänkaltaisia käsityksiä.
Lisäksi te haluatte tuoda kaikki perinteet mukaan dharmaharjoitukseen ja kuvittelette, että luostarijärjestelmällä oli jotain tekemistä valaistumisen kanssa. Nyt, kun kommunikaatio toimii paremmin ja kun on mahdollista matkustaa ja niin edelleen, ihmiset toisinaan kauhistuvat, kun he huomaavat eron omien käsitystensä ja sen välillä, mitä he näkevät. He ovat ymmällään: ”Mitä ihmettä? Lamat ovat kuin me! Heillä on samanlaisia ongelmia.” Jotkut hämmentyvät siitä täysin. Mutta näin asiat ovat. Lamat ovat vain ihmisiä. Katmandussa voi nähdä munkkien menevän kasinoon. Voin sanoa tämän täällä, koska jotkut teistä ovat nähneet sen omin silmin. Minun ei tarvitse peitellä sitä.
Mistä tässä kaikessa on kyse? Kauan sitten Tiibetissä muodostettiin sellainen järjestelmä, että hyvin nuoret lapset tuotiin luostareihin, joissa heistä pidettiin huolta ja heitä ruokittiin. Eräs hyvin pyhä Tiibetin kuningas meni hieman äärimmäisyyksiin. Nykyisen Afganistanin alueella sijaitsi ”vajrayanakuningaskunta” Oddiyana. Sen kuningas saavutti valaistumisen ja toimi alamaistensa opettajana. Nämä kaikki valaistuivat, ja kuningaskunta katosi. Eräs tiibetiläinen kuningas halusi tehdä samoin. Hän halusi lopettaa samsaran antamalla Tiibetin kuningaskunnan kadota, ja niinpä hän otti käyttöön joitakin uusia sääntöjä, ja kaikkialle maahan pystytettiin munkki- ja nunnaluostareita. Kaikille munkeille ja nunnille annettiin ruokaa ilmaiseksi, ja maanviljelijöiden sadot menivät luostareille. Tästä seurasi se, että ihmiset eivät ryhtyneet munkeiksi ainoastaan valaistuakseen vaan myös siksi, että tarjolla oli ilmaista ruokaa. Valaistuneitakin yksilöitä kehittyi, mutta kyse ei ollut enemmistöstä, vaan kenties yhdestä jokaista miljoonaa kohti. Valaistuneet olennot olivat siellä hyvin harvassa, koska häiriötekijöitä oli paljon. Ruokaa oli paljon, mutta tekemistä vain vähän. Kukaan ei harjoittanut siten kuin Milarepa oli aiemmin tehnyt. Joka laaksossa oli luostari, ja koko Tiibet oli täynnä luostareita, joilla oli laajat hallintokoneistot.
Alkuvaiheessa eräs kagyü-mestari perusti luostarin oikealla tavalla – käynnistämällä opinto-ohjelman ja meditaatiokeskuksen. Hänen toiveenaan oli se, että opetukset säilyisivät eivätkä yksinkertaisesti vain katoaisi. Siihen aikaan ei ollut olemassa tulku-järjestelmää (tietoisesti jälleensyntyneiden buddhalaisten mestarien tunnistamisjärjestelmää),joten mestarin poika otti vastuun luostarista isänsä jälkeen. Tällä tavoin monista kagyü-luostareista tuli suuria. Mutta ihmiset ovat vain ihmisiä, ja ajan mittaan asiat huononivat. Luostareista tuli pikku kuningaskuntia, joilla oli hyvin ylimieliset hallitsijat. Nämä olivat usein kovia juonittelemaan. He tiesivät, että ihmisten hallitsemiseksi tarvittiin henkisiä johtajia, joten he esittelivät kansalle kyllä henkisen johtajan, mutta pyrkivät samalla pitämään kaiken vallan omissa käsissään. Se oli hyvin poliittista. Ulkoisesti se näytti hengellisyydeltä, mutta sisäisesti se oli politikointia. Hallintovirkailijat halusivat hallita ihmisiä.
Jokainen luostari omisti maata, toisinaan laajojakin alueita. Toistensa naapureina olleet luostarit halusivat suojella omia alueitaan. Luostarit tarvitsivat myös työvoimaa, joten talonpojista tuli luostareiden orjia, ja hallintovirkailijat käyttivät valtaa diktaattoreiden tavoin. Toisinaan raja-alueista taisteltiin. Kun eläin siirtyi rajan yli toisen luostarin alueelle, se pidettiin siellä ja niin edelleen.
Maan hallitsijalla oli tuskin lainkaan valtaa, koska luostareista tuli niin voimakkaita ja ne taistelivat jatkuvasti keskenään. Hallitus oli täysin voimaton. Myöhemmin hallitukset saavuttivat jonkin verran vaikutusvaltaa ja järjestäytyivät kuten luostarit niin, että maata kontrolloitiin ankaran uskonnollisesti. Hyvät harjoittajat eivät kuuluneet hallintokoneistoon. Hyvät mestarit ja hyvät munkit harjoittivat pääosin yksin. Tuskin kukaan saavutti valaistumista luostareissa, koska ne olivat niin tiukasti hallintokoneiston organisoimia. Uskonto ja politiikka olivat Tiibetissä sekoittuneet vahvasti keskenään. Poliitikot käyttivät uskontoa hallitakseen ihmisiä. Tilanne oli hyvin vaikea. Ongelman ydin ei ollut valaistuneissa vaan virkamiehissä. Länsimaalaisilla on sellainen käsitys, että kaikki, mitä Tiibetissä tapahtui, oli dharmaa. He kuvittelevat että luostari on suuri mandala, jokainen munkki on tietty buddha-aspekti ja guru on Dorje Chang.
Luulette myös, että lamojen valtaistuimet ovat osa dharman harjoittamista. Itse asiassa ne voivat myös aiheuttaa ongelmia. Olette valmistaneet minulle istuimen, ja istun sillä nyt. Jollette tee samoin jollekulle toiselle, siitä saattaa syntyä ongelmia. Tämä on politiikan tapa. Jos olisitte laittaneet tähän kauniin länsimaalaisen tuolin, kenelläkään ei olisi ongelmia sen kanssa. Vanhoilla tiibetiläisillä lamoilla, jopa hyvillä ja ystävällisillä, on tiettyjä kulttuuriin perustuvia tapoja. Kun he tulevat länteen, heistä tuntuu että jotain puuttuu, kun tiibetiläisiä soittimia ei käytetä tai istuin ei ole kauniisti verhoiltu. He myös kertovat teille, että teidän tulisi järjestää kaikki tietyllä tavalla, ja silloin ajattelette, että tämä kuuluu harjoitukseen. Tällä tavoin rakennatte länteen tiibetiläistä perinnettä, enkä usko, että se tulee kestämään. Jos se kuitenkin kestää, se luo ongelmia tulevaisuudessa. Kenellä pitäisi olla korkeampi istuin? Jollakulla on pienempi istuin ja jollakulla toisella vielä pienempi. Tällä tavoin teille syntyy monia ongelmia.
Teidän täytyy nähdä ero dharman ja perinteen välillä. Kun ongelmia syntyy, ymmärtäkää, että ne eivät peräisin valaistuneilta vaan hallintovirkailijoilta. Jopa kiinalaiset kommunistit, vaikka he eivät alkuunkaan luota uskonnollisiin asioihin, hyödyntävät aika ajoin uskontoa poliittisista syistä, koska se on niin voimakas ja syvälle juurtunut. Lännessä teidän ei tarvitse hyväksyä tätä uskontoon sekoittunutta hallinnollista osuutta. En tarkoita tällä sitä, että teidän opettajienne tulisi tästä lähin istua lattialla ja että teidän tulisi ojentaa istuessanne jalkanne heitä kohti, mutta liialle perinteelle ei yksinkertaisesti ole tarvetta.