H.P. 17. Karmapa Thaye Dorje Karma Guenin retriittikeskuksessa Espanjassa vuonna 2007

H.P. 17. Karmapan Trinley Thaye Dorjen haastattelu

Caty Hartung ja Tomek Lehnert haastattelivat Gyalwa Karmapaa Karma Guenin retriittikeskuksessa Es­panjassa 26.5.2007. – Julkaistu Buddhalaisuus Tänään -lehdessä n:o 8

Näyttää siltä, että olette Karmapoista ensimmäinen, jolla on paljon oppilaita hy­vin monista eri kulttuureista. Mitä ajattelette tästä jännittävästä haasteesta?

Tämä on suuri hetki. Karma-kagyü-toimintamme ja yleensäkin buddhalainen toi­minta on kasvanut Aasian ulkopuolelle ja levinnyt kaikkialle maailmaan. Kohtaamme pal­jon eri kulttuureita, mentaliteetteja ja yhteiskuntia, ja tämä on hyvin jännittävää aikaa. Haasteita tietenkin riittää. Henkilökohtaisesti pidän yhtenä suurimmista haasteista sitä, että joudumme ei-buddhalaisessa maassa esittämään ytimekkäästi ja täsmälli­sesti, mitä buddhalaisuus on. Ihmisillä on omat uskontonsa, ja he yhdistävät annetut opetuk­set välittömästi omiin uskonnollisiin käsitteisiinsä. Tämä on tietenkin prosessi. Suurin haaste kuitenkin on käyttää opetuksia jokapäiväisessä elämässä ja saada oikeat lop­putulokset. Oman egomme nujertaminen on kaikkein vaikein tehtävä.

Ihmiset puhuvat paljon eroista idän ja lännen välillä. Olette kasvanut idässä mutta ollut nyt jo vuosien ajan yhteydessä länsimaalaisiin ja vie­raillut lännessä useamman kerran. Mitä eroja huomaatte?

Luulenpa, että kaikkien maiden välillä on eroja, vaikka katsoisi pelkästään eri kansa­kuntia Aasiassa. Itä ja länsi ovat hyvin erilaisia. Kasvatuksella on suuri rooli siinä, kuinka ihmiset kehittyvät. Perhesiteet vanhempien ja lasten vä­lillä ovat ratkaisevan tärkeitä Aasiassa. En näe sellaista läheistä suhdetta perheiden sisällä Euroopassa. Tämä kaikki johtuu erilaisesta kasvatuksesta. Eroja on myös ilmastossa, asentei­ssa, ympäristössä ja niin edelleen. Kaikesta huolimatta buddhalaisesta näkökulmasta meillä kaikilla on buddhaluonto. Fyysinen muotomme ja se, kuinka il­maisemme mieltämme, on hieman erilainen, mutta olemuksemme ja potentiaalimme on sama.

Mitä voisimme oppia toisiltamme? Mitä me länsimaalaiset voisimme oppia idän buddhalaisesta elämäntyylistä? Ja onko jotain, mitä voisimme tarjota idälle?

Vuosisatojen ajan ihmiset elivät tiukkojen yhtenäisten yhteisöjen sisällä altistumatta paljon toisille kulttuureille. Mutta nykypäivän nopean globalisoitumisen myötä ti­lanne on muuttunut. Ainoa tapa rakentaa silta monien poliittisten, kasvatuksellisten ja sosiaa­listen kuilujen yli ja ymmärtää toinen toisiamme on vuorovaikutus eri maista tu­levien ihmisten välillä ja oppiminen toinen toisiltamme. Toisaalta oman kulttuuripe­rinnön säilyttäminen koskemattomana on toinen haaste, johon joudumme nyt vastaa­maan. Mutta mahdotonta se ei ole.

Kuitenkin pääongelmanamme nykyään – itse asiassa ajasta ja kulttuurista riip­pu­matta – ovat tun­teemme. Olimmepa idässä tai lännessä, egomme on suurin este.

Buddhalaisuus leviää lännessä nopeasti. Kasvaako se mielestänne myös idässä?

Viime vuosisadan aikana buddhalaisten määrä on kasvanut koko maailmassa. Budd­halaisuus on vakiintunut itään, mutta se ei ole niin vahvassa asemassa kuin aiempina vuosisatoina, kun se levisi voimakkaasti. Nykyään on sekä kehitystä että vastoin­käymisiä.

Buddhalaisuuden kehittymisestä on olemassa ennustuksia, joissa kuvataan eri­laisia syklejä ja annetaan ymmärtää, että elämme nyt rappion aikakautta. Jot­kut arvelevat, että ennustukset koskevat pelkästään itää. Kuinka nämä en­nus­tukset ovat suhteutettavissa siihen valtavaan kasvuun, joka on havaittavissa län­nessä?

Jos ajatellaan siementen istuttamista, buddhalaisuus on vahvassa kasvussa erityisesti län­nessä. Mutta tällä hetkellä lopputulokset ovat vielä vähissä. Jos vertaamme tilan­netta Budd­han aikoihin, niin ero on suuri. Ennustus ei ole virheellinen, siinä on oma viisautensa. Buddhan aikakausi oli kultainen vaihe, jolloin harjoittajat saavuttivat vä­littömästi korkean toteutumisen tason. Aineellinen vauraus ei tuolloin ollut niin kes­keinen tavoite kuin nykyään. Teknologia ja keksinnöt ovat nyt tulleet niin kiehto­viksi, että unohdamme sisäiset ominaisuutemme ja yritämme saavuttaa onnellisuuden pysymättömien ulkoisten asioiden kautta. Kun emme ole tarpeeksi valppaita, suun­taudumme tavoittelemaan ensisijassa ulkoisia kohteita. Kun olemme sitten saa­vutta­neet haluamamme, takerrumme ja haluamme omistaa vielä vain enemmän. Tällöin buddhalaisuuden arvot jäävät automaatti­sesti vähemmälle huomiolle.

Meidän tulisi kehittää tarkkaavaisuutta ja valppautta jokapäiväisessä elämässämme niin, että voimme yhdistää sisäiset ominaisuudet ulkoiseen maailmaan. Meidän tulisi pystyä toimimaan ja samanaikaisesti keskittymään pysyviin arvoihin.

Itse asiassa olemme luoneet idän ja lännen välille siltoja, kuten ITASin Espan­jassa ja KIBIn New Delhissä. Millaisia suunnitelmia teillä on näiden instituuti­oiden va­ralle? Opetatteko niissä säännöllisesti? Kannustatteko aloitta­maan enemmänkin tä­mänkaltaisia projekteja?

Tietenkin tämänkaltaisia projekteja tulisi tukea. Nämä uudet sillat, jollai­siksi niitä kutsut, saavat aikaan jotain hyvin positiivista. Meidän on myös tarpeen tar­kas­tella joitakin niistä hyvin huolellisesti. Luulenpa, että se on hyvä alku. Vuonna 2008 ope­tan taas KIBIssä. Siellä järjestetään jälleen seminaari professori Sempa Dorjen joh­dolla, ja minä selitän Bodhisattvan kolmeakymmentäseitsemää harjoitusta.

Hannah Nydahl oli hyvin tärkeässä asemassa lännen Timanttipolku-buddhalai­suuden luomisessa, ja hän oli tärkein linkki idän ja lännen välillä. Kuinka mei­dän tulisi jatkaa hänen toimintaansa?

Kukaan ei pysty korvaamaan häntä, ja hänen kuolemansa on suuri menetys. Olemme hyvin riippuvaisia tietyn ihmismuodon toiminnasta luodessamme yhteyksiä tois­temme välille. Hän ei tietenkään ole enää olemassa ihmishahmossa. Hänen inspi­raationsa on kuitenkin aina läsnä. Sinä aikana, jonka hän vietti kanssamme, syntyivät yhteydet, ja meidän on nyt vaalittava niitä. Tie sille on jo raivattu.

Oletteko sitä mieltä, että ihmiset ovat nykyään hämmentyneempiä kuin mennei­syydessä?

Kuten jo sanoin, saamme materiaalisen kehityksen myötä nykyään niin paljon ulkoi­sia vaikutelmia, että meillä on enemmän ajanvietteitä ja häiriötekijöitä ja sen johdosta enemmän hämmennystä sisäisellä tasolla. Mutta voimme kaikki tehdä jotain tälle asi­alle.

Viimeisen 10 vuoden aikana meillä ei ole ollut kovin monia rinpocheja vierai­lulla keskuksissamme, lukuun ottamatta Lopön Tsechu Rinpochea. Nyt Sherab Gyaltsen on tulossa toista kertaa Eurooppaan, ja ihmiset ovat todella nauttineet hänen opetuksistaan. Uskotteko, että tulevaisuudessa rinpocheja saapuu jälleen enemmän?

Riippuu siitä, onko se tarpeen. Mutta on tärkeää, että aika ajoin käy joku, joka on vanhempi ja todella aito. Se antaa tiettyä mukavuutta kaikille oppilaille. Kaikki Lo­pön Tsechu Rinpochen tavanneet tunsivat voivansa luottaa ja turvautua häneen täy­sin. Niinpä on hienoa, että nyt lama Sherab Gyaltsen vierailee Euroopassa.

Vanhoista rinpocheista kovin moni ei ole enää elossa. Onko jossain piilossa sel­laisia, joista emme tiedä?

Ei sitä koskaan tiedä. Kun Lopön Tsechu Rinpoche oli aktiivinen lännessä, Sherab Gyaltsen jatkoi omaa toimintaansa Nepalissa, eikä häntä silloin tarvittu täällä län­nessä. Nyt hänen toimintansa on laajenemassa, koska jotakuta hänen kaltaistaan tar­vitaan. Hän on hieno esimerkki.

Onko vielä olemassa sellaisia suuria mestareita, jotka ovat saanet koulutuksensa Tiibetissä?

Tiibetissä on vielä paljon suuria mestareita. Jotkut heistä tunnemme, joihinkin taas emme ole vielä saaneet yhteyttä. Aina kun jokin toiminta on tarpeen, se ilmaantuu luonnollisella tavalla.

Ajatteletteko, että länteen sopisi pa­remmin tapa, jossa jälleensyntyneiden mes­tareiden on itse ilmoittauduttava sen sijaan, että heidät tunnistettaisiin tulku-järjestelmän kautta, kuten Tiibetissä tehtiin?

Se riippuu kulttuurista. Tiibetissä jälleensyntymät enimmäkseen tunnistettiin, mutta heidän oli myös osoitettava aitoutensa. Lännessä olemme vielä hyvin alussa, joten ihmisten voi olla hankalampaa hyväksyä tällaista jälleensyntymien tunnistamista. Täällä asiat voisivat toimia oppilaiden luontaisen kehittymisen kautta.

Olette aiemmissa haastatteluissanne toistuvasti sanonut, että olette hyvin tyyty­väinen Timanttipolun kehitykseen lännessä. Onko teillä mitään erityisneuvoa länsimaisille kagyüille tällä hetkellä?

Olen hyvin tyytyväinen meditaation tasoon. 16. Karmapan meditaation, gurujoogien ja ngöndron myötä meditaation ydin vahvistuu. Näen innokkaita harjoittajia, ja tulok­set puhuvat puolestaan. Myös keskusten kasvu on vaikuttavaa. Samaan aikaan tulisi painottaa enemmän tietämystä. Siksi olemme aloittaneet kurssit KIBIssä uudelleen. Se on mielestäni tärkeää. Myös opintokurssit Karma Guenissä muodostavat erittäin hyvän pohjan. Meditaation ja tietämyksen yhdistäminen tuo viisa­utta ja oivalluksia.

Yksi suurista toiveistamme on, että voisimme lausua omalla äidinkielellämme kaiken, kuten esi­merkiksi toivomukset initiaatioiden yhteydessä, seitsenhaarai­sen toivomuksen ja bodhisattvalupauksen, tai sekä tiibetiksi että äidinkielellä niin, että saamme väli­tyksen ymmärtäen, mitä on tapahtumassa. Oma äidinkieli antaisi myös henkilökoh­taista motivaatiota.

Varmasti voimme vähitellen siirtyä tuota kohti. Teemme parhaamme, että molemmat tarpeet tulevat huomioiduiksi.

Olemme jo alkaneet tehdä prostraatioita ja muita meditaatioita omalla äidin­kielellämme niin, että ymmärrämme, mitä toistamme.

Tässäkin tapauksessa sanoisin, että meidän tulisi yhdistää kielet ja tehdä joitakin toistoja omalla äidinkielellä, joitakin tiibetiksi. Toistoja ei tarvitse jakaa kahdelle kielelle mi­tenkään täsmällisesti, mutta tiibetinkielinen välitys tulisi säilyttää.

Minkä tyyppisiä ovat saamamme initiaatiot?

Useimmat initiaatiot ovat jidamien, viisausaspektien, initiaatioita, ja tietenkin on myös muutamia gurujooga-initiaatioita, kuten Karma Pakshi. Nämä initiaatiot edus­tavat neljää tantraa: kriya-, charya-, yoga-, ja anuttarayoga-tantraa.

Voisitteko kertoa, mikä merkitys on sateenkaarilla, joita toisinaan ilmaantuu auringon ympärille initiaatioiden yhteydessä?

Henkilökohtaisesti ajattelen, että jos katsoo ihanteellisesta kulmasta, niitä näkee mel­kein joka päivä. Initiaatioissa kysymys on kahden asian yhdistymisestä: dharman, vastaanotettujen opetusten, ja tavan, jolla ne annetaan. Jos ne annetaan puhtain aikein ja vastaanotetaan vastaavasti, voi ilmaantua kai­kenlai­sia lopputuloksia ja hyväenteisiä vaikutuksia. Sateenkaari on yksi monista mer­keistä. Kaikkein hyväenteisintä on se, kun kukkia sataa päällemme. Joskus kuuluu soitinten ääntä taivaalta ja tapahtuu hy­vin vaimeita maanjäristyk­siä.

Mistä johtuvat erot initiaatioiden välillä? Vastaavatko ne eri tantraluokkia?

On olemassa erilaisia initiaatioita neljää tantraluokkaa vastaavasti. Erilaisia initiaati­oita annetaan, koska ihmiset ja heidän kykynsä ovat erilaisia. Asia riip­puu myös hei­dän toiveistaan täydellistää erilaisia toimintoja.

Voimmeko vastaanottaa initiaation harjoitussitoumuksena? Olisiko sellainen initiaatio jotenkin erilainen?

Initiaation antaminen harjoitusvaltuutuksena poikkeaa tuskin lainkaan siunausiniti­aation antamisesta. Mutta jos ottaa siunausinitiaation ja sitten jonkin ajan kuluttua haluaakin tehdä kyseistä harjoitusta, silloin initiaatio on otettava yhdessä sitoumuk­sen kanssa. Tarvittavat harjoitusohjeet saa myöhemmin.

Toisinaan saamme siunausinitiaation yhtä ja samaa aspektia varten useamman kerran. Onko se hyödyllistä? Vai onko ylipäätään olennaista, minkä as­pektin initiaation saamme?

Itse asiassa sanoisin, että saman initiaation saaminen yhä uudelleen on hyödyllisem­pää kuin usean eri initiaation vastaanottaminen. Meistä kaikista on kiehtovaa saada uusia initiaatioita, mutta siitä ei välttämättä ole hyötyä meille. Initiaation vas­taanot­tamisen idea on oman näkemyksemme puhdistaminen. Jos saamme saman initiaa­tion yhä uu­delleen, se auttaa harjoitustamme ja meditoiminen on helpompaa jälkeen­päin.

Mitä eroa gurujoogalla ja jidam-harjoituksella?

Kysymys on itse asiassa samasta asiasta. Jidam-harjoitusta tehdään enimmäkseen vii­saushahmossa ja gurujoogaa ihmishahmossa. Ainoa ero on siinä, että laman kautta saa siunauksen (tiib. jinlab) ja jidamin kautta saavutuksen (tiib. ngödrup). Saavutus voi olla mitä tahansa; se voi olla jotain yleistä tai erityistä. Joissakin tapauksissa kyse voi olla pelkästään voiman kehittymi­sestä, kyvystä hälventää tietämättömyys ja poistaa esteet.

Voitteko kertoa, kuinka jidam-harjoitus vaikuttaa mieleemme?

Jidam on buddhien sambhogakaya-muoto. Itse asiassa se on hahmo, joka ilmenee vain toteuttaneille bodhisattvoille. Niillä, jotka eivät ole puhdistaneet häiritseviä tun­tei­taan, on enemmän tai vähemmän välimatkaa jidameihin. Heidän tapauk­sessaan yhteys toimii paremmin lamo­jen, opettajien tai nirmanakaya-muotojen kautta. Näin ollen pienellä polulla ei ole erityisiä jidam-harjoituksia. Niitä käytetään suurella polulla ja erityisesti vajrayanassa eli timanttipolulla. Vain sellaiset harjoitta­jat, jotka ovat sitoutuneet bodhisattvapol­kuun, turvautuvat jidam-muotoon ja tekevät, mitä toteuttanut bodhisattva tekisi. Ji­damit ovat pelkkiä suuntaviittoja; ainoana pää­määränä on omien todellisten ominaisuuk­siemme, mielemme luonnon, täysi kehitty­minen. Pyrimme arvostamaan sitä, että se tapahtuu nyt eikä tulevaisuudessa. Tu­lemme tutuiksi sen kanssa. Samaistumme lop­putulokseen, kunnes saavutamme sen.

Kuinka jidamit oikein vaikuttavat mieleemme? Onko se looginen prosessi, joka on selitettävissä? Vai tapahtuuko vaikutus alitajuisella tasolla? Esimerkiksi buddhilla ja bodhisattvoilla on eri muotoja, ja voidaan selittää, miksi Punainen Viisaus on punainen, miksi hänellä on tiettyjä tunnusmerkkejä. Mutta timantti­polun opetukset menevät logiikan tuolle puolen.

Tietyiltä osin se on hyvin loogista. Mutta se on omanlaistaan logiikkaa, joka on ym­märrettävä toiselta tasolta käsin. Esimerkiksi Prajnaparamitan eli Korkeimman Vii­sauden merkitys kuvataan tiibetiksi ilmaisulla ”ma tsam jen me”. Se tarkoittaa jo­tain, mitä sanat eivät voi kuvailla mutta minkä mielemme voi vain kokea. Kirjaimel­lisesti ”ma tsam” tarkoittaa ’haluamista ilmaista sanoilla’ ja ”jen me” tarkoittaa ’mutta ei ole selitettävissä’. Tietyssä mielessä se kuulostaa epäloogiselta, mutta se menee lo­giikan tuolle puolen.

Tiettyjä buddha-aspekteja, kuten Rakastavia Silmiä, voidaan tarkastella kah­della tavalla. Heillä on elämäkertansa ja samaan aikaan he kuiten­kin ovat ajat­tomia…

Kaikkien buddhien ja bodhisattvojen sanotaan olleen tietyssä vaiheessa meidän kal­taisiamme. Sen tähden on olemassa omat tarinansa siitä, kuinka heistä tuli esimer­kiksi Avaloki­teshvara, Tara ja niin edelleen. Mutta todellisuudessa se tapahtui kau­empana men­neisyydessä kuin voimme kuvitella. Siksi kutsumme heitä valaistuneiksi kaikkina aikoina. Esi­merkiksi Manjushri ja Chenrezig ovat jo valaistuneet, mutta he ilmaantu­vat meille bodhisattvojen muodossa niin, että voimme olla yhteydessä ja sa­maistua heihin. He ilmaan­tuvat kaikkien hyväksi kahdessa kayassa: sambhogakay­assa ja nir­manakayassa.

Kaikkien buddha-aspektin olemus on sama. Vaikka he olivat aiemmin tuntevia olen­toja, valaistuttuaan he ovat buddhia.

Kun tuntevat olennot kartuttavat syitä tullakseen valaistuneiksi, he luovat sen myötä valaistu­nutta elämäntarinaa (tiib. khyerab). Se on kuin elämäkerta. Se kuvaa kaikki tapahtu­mat siitä ensi hetkestä, kun he herättävät bodhicittan, aina täyden valaistumi­sen saa­vuttamiseen asti. Ainoa tapa tulla viisausaspektiksi on aloittaa bodhisattvalu­pauk­sella. Kaikki, mitä tapahtuu noiden kahden pisteen välillä, sisältyy khyerabiin. Useim­milla viisausaspekteista on oma khyerabinsa. Me itse olemme jossain vai­heessa tehneet bodhisattvalupauksen ja olemme suurella ymmärryksellä ja täy­dellä sydämellä sitoutuneet bodhisattvapolkuun. Ja niinpä kaikki, mikä tapahtuu meille tuosta hetkestä valaistumiseen asti, on omaa khyerabiamme.

Eli kauan sitten normaalista olennosta tuli Rakastavat Silmät? Niinkö?

Kyllä, olen varma siitä. Meillä on historiallinen Buddha Shakyamuni, joka on aiem­man Buddha Shakyamunin inspiroima, joten niin se menee.

Hän tuli siis edustamaan Buddha Shakyamunia, vaikka Buddha Shakyamuni oli ollut Buddha Shakyamuni jo aiemmin?

Kyllä, tuntemamme Buddha Shakyamuni on aiemman Buddha Shakyamunin, Buddha Shakyamunin potentiaalin, ilmentymä.

Toisinaan sanomme, että opettajat ovat tietyn buddhamuodon emanaatioita eli ilmentymiä. Mitä se tarkoittaa?

Tämä vaatii laajempaa selitystä. Toisinaan joku todella on emanaatio, mikä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi Avalokiteshvara ilmenee meille ihmishahmossa. Näin ollen voi olla lukemattomia ilmentymiä. Voimme viitata melkein jokaiseen ilmentymänä, mikä tar­koittaa sitä, että meillä kaikilla on potentiaali olla täsmälleen kuin Avalokitesh­vara. Olemme kaikki potentiaalisesti emanaatioita, vaikka olemme samsarisia olen­toja.

On viidenlaisia buddhia. Buddhaluonto loistaa jokseenkin eri tavalla kunkin olennon tapauksessa, joten joku muistuttaa enemmän Amitabhaa, joku Vairochanaa. Siksi on eri ilmentymiä.

Tarkoittaako tämä sitä, että meistä tulee emanaatio, joka on samankaltainen kuin se buddha, johon meillä on yhteys?

Kuten sanoin, kaikilla tuntevilla olennoilla on potentiaali siihen, ja potentiaalisesti voisimme olla emanaatioita toiveestamme riippuen. Meillä on potentiaali, mutta olo­suhteiden vuoksi emme voi kutsua jokaista tuntevaa olentoa il­mentymäksi.

Tuleeko henkilöstä emanaatio sen johdosta, että hän kehittää rakastavaa ystä­vällisyyttä ja alkaa osoittaa Rakastavien Silmien ominaisuuksia? Vai onko niin, että ilmentymä on Rakastavien Silmien säteilyä?

Kyse on molemmista. On kaksi muotoa. Toinen on pelkästään emanaatio, joka on projisoitu ja joka ei koskaan ole ollut tunteva olento. Se on kuin Rakastavien Silmien säteilemä hologrammi. Toinen muoto on olento, jolla on potentiaali, josta – toteu­tumisen myötä – tulee Rakastavat Silmät.

Toisinaan on vaikea keskittyä initiaatioiden aikana tai olla tietoinen kaikista yk­sityiskohdista. Onko sillä väliä? Toimiiko initiaatio vain tietoisella vai myös ali­tajuisella tasolla?

Meidän on tehtävä parhaamme keskittyäksemme. Kun emme ole keskittyneitä, emme ole keskittyneitä. Esimerkiksi jos on sairas, sen voi pitää salassa mutta ei voi kieltää sitä tosiasiaa, että on sairas. On kuitenkin tapoja valmistautua siihen ja välttää sitä, ja on olemassa parannuskeinoja.Initiaatio toimii molemmilla ta­soilla. Mutta siu­naus on hyvin paljon vahvempi, kun on keskittynyt.

Kuinka voimme kehittää keskittymiskykyämme?

Kannattaa ajatella yksinkertaisesti neljää perusajatusta. Siitä on eniten apua. On mo­tivoitava itseään keskittymään paremmin. On olemassa myös medi­taatioita, jotka voivat kehittää keskittymiskykyä.

Mutta jos emme ole kovin keskittyneitä, saammeko initiaation siitä huoli­matta?

Siunauksen saa aina, mutta sen voima tai energia on pienempi.

Mitä oikeastaan tarkoittaa ”saada” initiaatio? Tilaisuudessa voi istua yrittäen olla tietoinen siitä, mitä tapahtuu, mutta ajatellen silti jotain muuta. Tai sitten voi jopa olla keskittynyt ilman, että ajatukset lähtevät harhailemaan, mutta vain muodollisesti. Kenties mitään oivallusta ei tule, ja ehkä silloin ei ”saa” initiaa­tiota? Kuinka initiaatio saadaan? Ja kuinka siunaus (jenang) saadaan?

Jos saa initiaation, on tarpeen olla keskittynyt. Jenangiin pätee se, että mitä keskit­tyneempi on, sitä enemmän siunausta saa.

Voitteko selittää, mitä ovat lung, tri ja wang?

Wang on viisausaspektien täysi voimansiirto, lung tarkoittaa tekstin lukemista ja tri on joukko ohjeita – opastusprosessi, jossa meditaatio käydään läpi.

Kuinka voimme hyödyntää siunausinitiaatiota jokapäiväisessä elämässä?

Siunaus on siunaus, ja se auttaa monin tavoin. Kuinka hyödyntää sitä? Voimme har­joittaa initiaation viisausaspektia tai voimme sisällyttää tuon siunauksen gurujoo­gaamme tai harjoitukseen, jota olemme jo tekemässä.

Kun annatte initiaatiota, onko väliä sillä, koostuuko yleisö 3 000 vai ainoastaan 10 ihmisestä?

Määrällä ei ole väliä, oikealla motivaatiolla on. Kun paikalla on tuhansia ihmi­siä, on monia, jotka ovat keskittyneitä. Silloinkin toiset saattavat haukotella. Ratkaisevaa on oikea motivaatio.

Olivatko kaikki eri buddha-aspektien initiaatiot, joita saamme, olemassa jo his­tori­allisen Buddhan aikana?

Omana aikakautenamme kaikki välitykset tulevat Buddhalta itseltään ja jotkin jopa aiemmilta ajoilta.

Kun osallistumme initiaatioon, voimmeko häiritä voimakenttää? Pitäisikö lapsia päästää mukaan?

En voi sanoa lapsista juuri mitään. Muistan, kuinka Tiibetissä initiaatioiden ai­kana oli paikalla satoja lapsia, jotka itkivät ja kirkuivat. Mutta on olemassa initiaatioon täysin so­pimattomia asioita, kuten juominen, tupakanpoltto, huumeiden käyttäminen tai osal­listuminen keskusteluihin, jotka eivät liity initiaatioon tai opetuksiin. Silloin häi­ritsee voimakenttää eikä vastaanota initiaatiota.

Miksi olemme niin innoissamme initiaatioiden saamisesta?

Useimmille se merkitsee ensikontaktia opettajaan ja buddhalai­suuteen. Kuitenkin halun saada initiaatio tulisi pohjautua omaan ymmär­rykseemme dharmasta.

Mitä initiaatio tekee egollemme? Valjastaako se sen vai kiskooko se siltä juuret?

Tietenkin initiaatio tulee muuntamaan egomme bodhicittaksi. Aluksi se osittain tu­kahduttaa sitä. Myöhemmin olo tulee mukavammaksi, ja sen voi muuntaa.

Joten taltutamme egon aluksi. Sitten voimme valjastaa kehitetyn bodhicittan?

Kyllä.

Kiitos erittäin paljon tästä haastattelusta!