H.P. 17. Karmapan Trinley Thaye Dorjen haastattelu
Caty Hartung ja Tomek Lehnert haastattelivat Gyalwa Karmapaa Karma Guenin retriittikeskuksessa Espanjassa 26.5.2007. – Julkaistu Buddhalaisuus Tänään -lehdessä n:o 8
Näyttää siltä, että olette Karmapoista ensimmäinen, jolla on paljon oppilaita hyvin monista eri kulttuureista. Mitä ajattelette tästä jännittävästä haasteesta?
Tämä on suuri hetki. Karma-kagyü-toimintamme ja yleensäkin buddhalainen toiminta on kasvanut Aasian ulkopuolelle ja levinnyt kaikkialle maailmaan. Kohtaamme paljon eri kulttuureita, mentaliteetteja ja yhteiskuntia, ja tämä on hyvin jännittävää aikaa. Haasteita tietenkin riittää. Henkilökohtaisesti pidän yhtenä suurimmista haasteista sitä, että joudumme ei-buddhalaisessa maassa esittämään ytimekkäästi ja täsmällisesti, mitä buddhalaisuus on. Ihmisillä on omat uskontonsa, ja he yhdistävät annetut opetukset välittömästi omiin uskonnollisiin käsitteisiinsä. Tämä on tietenkin prosessi. Suurin haaste kuitenkin on käyttää opetuksia jokapäiväisessä elämässä ja saada oikeat lopputulokset. Oman egomme nujertaminen on kaikkein vaikein tehtävä.
Ihmiset puhuvat paljon eroista idän ja lännen välillä. Olette kasvanut idässä mutta ollut nyt jo vuosien ajan yhteydessä länsimaalaisiin ja vieraillut lännessä useamman kerran. Mitä eroja huomaatte?
Luulenpa, että kaikkien maiden välillä on eroja, vaikka katsoisi pelkästään eri kansakuntia Aasiassa. Itä ja länsi ovat hyvin erilaisia. Kasvatuksella on suuri rooli siinä, kuinka ihmiset kehittyvät. Perhesiteet vanhempien ja lasten välillä ovat ratkaisevan tärkeitä Aasiassa. En näe sellaista läheistä suhdetta perheiden sisällä Euroopassa. Tämä kaikki johtuu erilaisesta kasvatuksesta. Eroja on myös ilmastossa, asenteissa, ympäristössä ja niin edelleen. Kaikesta huolimatta buddhalaisesta näkökulmasta meillä kaikilla on buddhaluonto. Fyysinen muotomme ja se, kuinka ilmaisemme mieltämme, on hieman erilainen, mutta olemuksemme ja potentiaalimme on sama.
Mitä voisimme oppia toisiltamme? Mitä me länsimaalaiset voisimme oppia idän buddhalaisesta elämäntyylistä? Ja onko jotain, mitä voisimme tarjota idälle?
Vuosisatojen ajan ihmiset elivät tiukkojen yhtenäisten yhteisöjen sisällä altistumatta paljon toisille kulttuureille. Mutta nykypäivän nopean globalisoitumisen myötä tilanne on muuttunut. Ainoa tapa rakentaa silta monien poliittisten, kasvatuksellisten ja sosiaalisten kuilujen yli ja ymmärtää toinen toisiamme on vuorovaikutus eri maista tulevien ihmisten välillä ja oppiminen toinen toisiltamme. Toisaalta oman kulttuuriperinnön säilyttäminen koskemattomana on toinen haaste, johon joudumme nyt vastaamaan. Mutta mahdotonta se ei ole.
Kuitenkin pääongelmanamme nykyään – itse asiassa ajasta ja kulttuurista riippumatta – ovat tunteemme. Olimmepa idässä tai lännessä, egomme on suurin este.
Buddhalaisuus leviää lännessä nopeasti. Kasvaako se mielestänne myös idässä?
Viime vuosisadan aikana buddhalaisten määrä on kasvanut koko maailmassa. Buddhalaisuus on vakiintunut itään, mutta se ei ole niin vahvassa asemassa kuin aiempina vuosisatoina, kun se levisi voimakkaasti. Nykyään on sekä kehitystä että vastoinkäymisiä.
Buddhalaisuuden kehittymisestä on olemassa ennustuksia, joissa kuvataan erilaisia syklejä ja annetaan ymmärtää, että elämme nyt rappion aikakautta. Jotkut arvelevat, että ennustukset koskevat pelkästään itää. Kuinka nämä ennustukset ovat suhteutettavissa siihen valtavaan kasvuun, joka on havaittavissa lännessä?
Jos ajatellaan siementen istuttamista, buddhalaisuus on vahvassa kasvussa erityisesti lännessä. Mutta tällä hetkellä lopputulokset ovat vielä vähissä. Jos vertaamme tilannetta Buddhan aikoihin, niin ero on suuri. Ennustus ei ole virheellinen, siinä on oma viisautensa. Buddhan aikakausi oli kultainen vaihe, jolloin harjoittajat saavuttivat välittömästi korkean toteutumisen tason. Aineellinen vauraus ei tuolloin ollut niin keskeinen tavoite kuin nykyään. Teknologia ja keksinnöt ovat nyt tulleet niin kiehtoviksi, että unohdamme sisäiset ominaisuutemme ja yritämme saavuttaa onnellisuuden pysymättömien ulkoisten asioiden kautta. Kun emme ole tarpeeksi valppaita, suuntaudumme tavoittelemaan ensisijassa ulkoisia kohteita. Kun olemme sitten saavuttaneet haluamamme, takerrumme ja haluamme omistaa vielä vain enemmän. Tällöin buddhalaisuuden arvot jäävät automaattisesti vähemmälle huomiolle.
Meidän tulisi kehittää tarkkaavaisuutta ja valppautta jokapäiväisessä elämässämme niin, että voimme yhdistää sisäiset ominaisuudet ulkoiseen maailmaan. Meidän tulisi pystyä toimimaan ja samanaikaisesti keskittymään pysyviin arvoihin.
Itse asiassa olemme luoneet idän ja lännen välille siltoja, kuten ITASin Espanjassa ja KIBIn New Delhissä. Millaisia suunnitelmia teillä on näiden instituutioiden varalle? Opetatteko niissä säännöllisesti? Kannustatteko aloittamaan enemmänkin tämänkaltaisia projekteja?
Tietenkin tämänkaltaisia projekteja tulisi tukea. Nämä uudet sillat, jollaisiksi niitä kutsut, saavat aikaan jotain hyvin positiivista. Meidän on myös tarpeen tarkastella joitakin niistä hyvin huolellisesti. Luulenpa, että se on hyvä alku. Vuonna 2008 opetan taas KIBIssä. Siellä järjestetään jälleen seminaari professori Sempa Dorjen johdolla, ja minä selitän Bodhisattvan kolmeakymmentäseitsemää harjoitusta.
Hannah Nydahl oli hyvin tärkeässä asemassa lännen Timanttipolku-buddhalaisuuden luomisessa, ja hän oli tärkein linkki idän ja lännen välillä. Kuinka meidän tulisi jatkaa hänen toimintaansa?
Kukaan ei pysty korvaamaan häntä, ja hänen kuolemansa on suuri menetys. Olemme hyvin riippuvaisia tietyn ihmismuodon toiminnasta luodessamme yhteyksiä toistemme välille. Hän ei tietenkään ole enää olemassa ihmishahmossa. Hänen inspiraationsa on kuitenkin aina läsnä. Sinä aikana, jonka hän vietti kanssamme, syntyivät yhteydet, ja meidän on nyt vaalittava niitä. Tie sille on jo raivattu.
Oletteko sitä mieltä, että ihmiset ovat nykyään hämmentyneempiä kuin menneisyydessä?
Kuten jo sanoin, saamme materiaalisen kehityksen myötä nykyään niin paljon ulkoisia vaikutelmia, että meillä on enemmän ajanvietteitä ja häiriötekijöitä ja sen johdosta enemmän hämmennystä sisäisellä tasolla. Mutta voimme kaikki tehdä jotain tälle asialle.
Viimeisen 10 vuoden aikana meillä ei ole ollut kovin monia rinpocheja vierailulla keskuksissamme, lukuun ottamatta Lopön Tsechu Rinpochea. Nyt Sherab Gyaltsen on tulossa toista kertaa Eurooppaan, ja ihmiset ovat todella nauttineet hänen opetuksistaan. Uskotteko, että tulevaisuudessa rinpocheja saapuu jälleen enemmän?
Riippuu siitä, onko se tarpeen. Mutta on tärkeää, että aika ajoin käy joku, joka on vanhempi ja todella aito. Se antaa tiettyä mukavuutta kaikille oppilaille. Kaikki Lopön Tsechu Rinpochen tavanneet tunsivat voivansa luottaa ja turvautua häneen täysin. Niinpä on hienoa, että nyt lama Sherab Gyaltsen vierailee Euroopassa.
Vanhoista rinpocheista kovin moni ei ole enää elossa. Onko jossain piilossa sellaisia, joista emme tiedä?
Ei sitä koskaan tiedä. Kun Lopön Tsechu Rinpoche oli aktiivinen lännessä, Sherab Gyaltsen jatkoi omaa toimintaansa Nepalissa, eikä häntä silloin tarvittu täällä lännessä. Nyt hänen toimintansa on laajenemassa, koska jotakuta hänen kaltaistaan tarvitaan. Hän on hieno esimerkki.
Onko vielä olemassa sellaisia suuria mestareita, jotka ovat saanet koulutuksensa Tiibetissä?
Tiibetissä on vielä paljon suuria mestareita. Jotkut heistä tunnemme, joihinkin taas emme ole vielä saaneet yhteyttä. Aina kun jokin toiminta on tarpeen, se ilmaantuu luonnollisella tavalla.
Ajatteletteko, että länteen sopisi paremmin tapa, jossa jälleensyntyneiden mestareiden on itse ilmoittauduttava sen sijaan, että heidät tunnistettaisiin tulku-järjestelmän kautta, kuten Tiibetissä tehtiin?
Se riippuu kulttuurista. Tiibetissä jälleensyntymät enimmäkseen tunnistettiin, mutta heidän oli myös osoitettava aitoutensa. Lännessä olemme vielä hyvin alussa, joten ihmisten voi olla hankalampaa hyväksyä tällaista jälleensyntymien tunnistamista. Täällä asiat voisivat toimia oppilaiden luontaisen kehittymisen kautta.
Olette aiemmissa haastatteluissanne toistuvasti sanonut, että olette hyvin tyytyväinen Timanttipolun kehitykseen lännessä. Onko teillä mitään erityisneuvoa länsimaisille kagyüille tällä hetkellä?
Olen hyvin tyytyväinen meditaation tasoon. 16. Karmapan meditaation, gurujoogien ja ngöndron myötä meditaation ydin vahvistuu. Näen innokkaita harjoittajia, ja tulokset puhuvat puolestaan. Myös keskusten kasvu on vaikuttavaa. Samaan aikaan tulisi painottaa enemmän tietämystä. Siksi olemme aloittaneet kurssit KIBIssä uudelleen. Se on mielestäni tärkeää. Myös opintokurssit Karma Guenissä muodostavat erittäin hyvän pohjan. Meditaation ja tietämyksen yhdistäminen tuo viisautta ja oivalluksia.
Yksi suurista toiveistamme on, että voisimme lausua omalla äidinkielellämme kaiken, kuten esimerkiksi toivomukset initiaatioiden yhteydessä, seitsenhaaraisen toivomuksen ja bodhisattvalupauksen, tai sekä tiibetiksi että äidinkielellä niin, että saamme välityksen ymmärtäen, mitä on tapahtumassa. Oma äidinkieli antaisi myös henkilökohtaista motivaatiota.
Varmasti voimme vähitellen siirtyä tuota kohti. Teemme parhaamme, että molemmat tarpeet tulevat huomioiduiksi.
Olemme jo alkaneet tehdä prostraatioita ja muita meditaatioita omalla äidinkielellämme niin, että ymmärrämme, mitä toistamme.
Tässäkin tapauksessa sanoisin, että meidän tulisi yhdistää kielet ja tehdä joitakin toistoja omalla äidinkielellä, joitakin tiibetiksi. Toistoja ei tarvitse jakaa kahdelle kielelle mitenkään täsmällisesti, mutta tiibetinkielinen välitys tulisi säilyttää.
Minkä tyyppisiä ovat saamamme initiaatiot?
Useimmat initiaatiot ovat jidamien, viisausaspektien, initiaatioita, ja tietenkin on myös muutamia gurujooga-initiaatioita, kuten Karma Pakshi. Nämä initiaatiot edustavat neljää tantraa: kriya-, charya-, yoga-, ja anuttarayoga-tantraa.
Voisitteko kertoa, mikä merkitys on sateenkaarilla, joita toisinaan ilmaantuu auringon ympärille initiaatioiden yhteydessä?
Henkilökohtaisesti ajattelen, että jos katsoo ihanteellisesta kulmasta, niitä näkee melkein joka päivä. Initiaatioissa kysymys on kahden asian yhdistymisestä: dharman, vastaanotettujen opetusten, ja tavan, jolla ne annetaan. Jos ne annetaan puhtain aikein ja vastaanotetaan vastaavasti, voi ilmaantua kaikenlaisia lopputuloksia ja hyväenteisiä vaikutuksia. Sateenkaari on yksi monista merkeistä. Kaikkein hyväenteisintä on se, kun kukkia sataa päällemme. Joskus kuuluu soitinten ääntä taivaalta ja tapahtuu hyvin vaimeita maanjäristyksiä.
Mistä johtuvat erot initiaatioiden välillä? Vastaavatko ne eri tantraluokkia?
On olemassa erilaisia initiaatioita neljää tantraluokkaa vastaavasti. Erilaisia initiaatioita annetaan, koska ihmiset ja heidän kykynsä ovat erilaisia. Asia riippuu myös heidän toiveistaan täydellistää erilaisia toimintoja.
Voimmeko vastaanottaa initiaation harjoitussitoumuksena? Olisiko sellainen initiaatio jotenkin erilainen?
Initiaation antaminen harjoitusvaltuutuksena poikkeaa tuskin lainkaan siunausinitiaation antamisesta. Mutta jos ottaa siunausinitiaation ja sitten jonkin ajan kuluttua haluaakin tehdä kyseistä harjoitusta, silloin initiaatio on otettava yhdessä sitoumuksen kanssa. Tarvittavat harjoitusohjeet saa myöhemmin.
Toisinaan saamme siunausinitiaation yhtä ja samaa aspektia varten useamman kerran. Onko se hyödyllistä? Vai onko ylipäätään olennaista, minkä aspektin initiaation saamme?
Itse asiassa sanoisin, että saman initiaation saaminen yhä uudelleen on hyödyllisempää kuin usean eri initiaation vastaanottaminen. Meistä kaikista on kiehtovaa saada uusia initiaatioita, mutta siitä ei välttämättä ole hyötyä meille. Initiaation vastaanottamisen idea on oman näkemyksemme puhdistaminen. Jos saamme saman initiaation yhä uudelleen, se auttaa harjoitustamme ja meditoiminen on helpompaa jälkeenpäin.
Mitä eroa gurujoogalla ja jidam-harjoituksella?
Kysymys on itse asiassa samasta asiasta. Jidam-harjoitusta tehdään enimmäkseen viisaushahmossa ja gurujoogaa ihmishahmossa. Ainoa ero on siinä, että laman kautta saa siunauksen (tiib. jinlab) ja jidamin kautta saavutuksen (tiib. ngödrup). Saavutus voi olla mitä tahansa; se voi olla jotain yleistä tai erityistä. Joissakin tapauksissa kyse voi olla pelkästään voiman kehittymisestä, kyvystä hälventää tietämättömyys ja poistaa esteet.
Voitteko kertoa, kuinka jidam-harjoitus vaikuttaa mieleemme?
Jidam on buddhien sambhogakaya-muoto. Itse asiassa se on hahmo, joka ilmenee vain toteuttaneille bodhisattvoille. Niillä, jotka eivät ole puhdistaneet häiritseviä tunteitaan, on enemmän tai vähemmän välimatkaa jidameihin. Heidän tapauksessaan yhteys toimii paremmin lamojen, opettajien tai nirmanakaya-muotojen kautta. Näin ollen pienellä polulla ei ole erityisiä jidam-harjoituksia. Niitä käytetään suurella polulla ja erityisesti vajrayanassa eli timanttipolulla. Vain sellaiset harjoittajat, jotka ovat sitoutuneet bodhisattvapolkuun, turvautuvat jidam-muotoon ja tekevät, mitä toteuttanut bodhisattva tekisi. Jidamit ovat pelkkiä suuntaviittoja; ainoana päämääränä on omien todellisten ominaisuuksiemme, mielemme luonnon, täysi kehittyminen. Pyrimme arvostamaan sitä, että se tapahtuu nyt eikä tulevaisuudessa. Tulemme tutuiksi sen kanssa. Samaistumme lopputulokseen, kunnes saavutamme sen.
Kuinka jidamit oikein vaikuttavat mieleemme? Onko se looginen prosessi, joka on selitettävissä? Vai tapahtuuko vaikutus alitajuisella tasolla? Esimerkiksi buddhilla ja bodhisattvoilla on eri muotoja, ja voidaan selittää, miksi Punainen Viisaus on punainen, miksi hänellä on tiettyjä tunnusmerkkejä. Mutta timanttipolun opetukset menevät logiikan tuolle puolen.
Tietyiltä osin se on hyvin loogista. Mutta se on omanlaistaan logiikkaa, joka on ymmärrettävä toiselta tasolta käsin. Esimerkiksi Prajnaparamitan eli Korkeimman Viisauden merkitys kuvataan tiibetiksi ilmaisulla ”ma tsam jen me”. Se tarkoittaa jotain, mitä sanat eivät voi kuvailla mutta minkä mielemme voi vain kokea. Kirjaimellisesti ”ma tsam” tarkoittaa ’haluamista ilmaista sanoilla’ ja ”jen me” tarkoittaa ’mutta ei ole selitettävissä’. Tietyssä mielessä se kuulostaa epäloogiselta, mutta se menee logiikan tuolle puolen.
Tiettyjä buddha-aspekteja, kuten Rakastavia Silmiä, voidaan tarkastella kahdella tavalla. Heillä on elämäkertansa ja samaan aikaan he kuitenkin ovat ajattomia…
Kaikkien buddhien ja bodhisattvojen sanotaan olleen tietyssä vaiheessa meidän kaltaisiamme. Sen tähden on olemassa omat tarinansa siitä, kuinka heistä tuli esimerkiksi Avalokiteshvara, Tara ja niin edelleen. Mutta todellisuudessa se tapahtui kauempana menneisyydessä kuin voimme kuvitella. Siksi kutsumme heitä valaistuneiksi kaikkina aikoina. Esimerkiksi Manjushri ja Chenrezig ovat jo valaistuneet, mutta he ilmaantuvat meille bodhisattvojen muodossa niin, että voimme olla yhteydessä ja samaistua heihin. He ilmaantuvat kaikkien hyväksi kahdessa kayassa: sambhogakayassa ja nirmanakayassa.
Kaikkien buddha-aspektin olemus on sama. Vaikka he olivat aiemmin tuntevia olentoja, valaistuttuaan he ovat buddhia.
Kun tuntevat olennot kartuttavat syitä tullakseen valaistuneiksi, he luovat sen myötä valaistunutta elämäntarinaa (tiib. khyerab). Se on kuin elämäkerta. Se kuvaa kaikki tapahtumat siitä ensi hetkestä, kun he herättävät bodhicittan, aina täyden valaistumisen saavuttamiseen asti. Ainoa tapa tulla viisausaspektiksi on aloittaa bodhisattvalupauksella. Kaikki, mitä tapahtuu noiden kahden pisteen välillä, sisältyy khyerabiin. Useimmilla viisausaspekteista on oma khyerabinsa. Me itse olemme jossain vaiheessa tehneet bodhisattvalupauksen ja olemme suurella ymmärryksellä ja täydellä sydämellä sitoutuneet bodhisattvapolkuun. Ja niinpä kaikki, mikä tapahtuu meille tuosta hetkestä valaistumiseen asti, on omaa khyerabiamme.
Eli kauan sitten normaalista olennosta tuli Rakastavat Silmät? Niinkö?
Kyllä, olen varma siitä. Meillä on historiallinen Buddha Shakyamuni, joka on aiemman Buddha Shakyamunin inspiroima, joten niin se menee.
Hän tuli siis edustamaan Buddha Shakyamunia, vaikka Buddha Shakyamuni oli ollut Buddha Shakyamuni jo aiemmin?
Kyllä, tuntemamme Buddha Shakyamuni on aiemman Buddha Shakyamunin, Buddha Shakyamunin potentiaalin, ilmentymä.
Toisinaan sanomme, että opettajat ovat tietyn buddhamuodon emanaatioita eli ilmentymiä. Mitä se tarkoittaa?
Tämä vaatii laajempaa selitystä. Toisinaan joku todella on emanaatio, mikä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi Avalokiteshvara ilmenee meille ihmishahmossa. Näin ollen voi olla lukemattomia ilmentymiä. Voimme viitata melkein jokaiseen ilmentymänä, mikä tarkoittaa sitä, että meillä kaikilla on potentiaali olla täsmälleen kuin Avalokiteshvara. Olemme kaikki potentiaalisesti emanaatioita, vaikka olemme samsarisia olentoja.
On viidenlaisia buddhia. Buddhaluonto loistaa jokseenkin eri tavalla kunkin olennon tapauksessa, joten joku muistuttaa enemmän Amitabhaa, joku Vairochanaa. Siksi on eri ilmentymiä.
Tarkoittaako tämä sitä, että meistä tulee emanaatio, joka on samankaltainen kuin se buddha, johon meillä on yhteys?
Kuten sanoin, kaikilla tuntevilla olennoilla on potentiaali siihen, ja potentiaalisesti voisimme olla emanaatioita toiveestamme riippuen. Meillä on potentiaali, mutta olosuhteiden vuoksi emme voi kutsua jokaista tuntevaa olentoa ilmentymäksi.
Tuleeko henkilöstä emanaatio sen johdosta, että hän kehittää rakastavaa ystävällisyyttä ja alkaa osoittaa Rakastavien Silmien ominaisuuksia? Vai onko niin, että ilmentymä on Rakastavien Silmien säteilyä?
Kyse on molemmista. On kaksi muotoa. Toinen on pelkästään emanaatio, joka on projisoitu ja joka ei koskaan ole ollut tunteva olento. Se on kuin Rakastavien Silmien säteilemä hologrammi. Toinen muoto on olento, jolla on potentiaali, josta – toteutumisen myötä – tulee Rakastavat Silmät.
Toisinaan on vaikea keskittyä initiaatioiden aikana tai olla tietoinen kaikista yksityiskohdista. Onko sillä väliä? Toimiiko initiaatio vain tietoisella vai myös alitajuisella tasolla?
Meidän on tehtävä parhaamme keskittyäksemme. Kun emme ole keskittyneitä, emme ole keskittyneitä. Esimerkiksi jos on sairas, sen voi pitää salassa mutta ei voi kieltää sitä tosiasiaa, että on sairas. On kuitenkin tapoja valmistautua siihen ja välttää sitä, ja on olemassa parannuskeinoja.Initiaatio toimii molemmilla tasoilla. Mutta siunaus on hyvin paljon vahvempi, kun on keskittynyt.
Kuinka voimme kehittää keskittymiskykyämme?
Kannattaa ajatella yksinkertaisesti neljää perusajatusta. Siitä on eniten apua. On motivoitava itseään keskittymään paremmin. On olemassa myös meditaatioita, jotka voivat kehittää keskittymiskykyä.
Mutta jos emme ole kovin keskittyneitä, saammeko initiaation siitä huolimatta?
Siunauksen saa aina, mutta sen voima tai energia on pienempi.
Mitä oikeastaan tarkoittaa ”saada” initiaatio? Tilaisuudessa voi istua yrittäen olla tietoinen siitä, mitä tapahtuu, mutta ajatellen silti jotain muuta. Tai sitten voi jopa olla keskittynyt ilman, että ajatukset lähtevät harhailemaan, mutta vain muodollisesti. Kenties mitään oivallusta ei tule, ja ehkä silloin ei ”saa” initiaatiota? Kuinka initiaatio saadaan? Ja kuinka siunaus (jenang) saadaan?
Jos saa initiaation, on tarpeen olla keskittynyt. Jenangiin pätee se, että mitä keskittyneempi on, sitä enemmän siunausta saa.
Voitteko selittää, mitä ovat lung, tri ja wang?
Wang on viisausaspektien täysi voimansiirto, lung tarkoittaa tekstin lukemista ja tri on joukko ohjeita – opastusprosessi, jossa meditaatio käydään läpi.
Kuinka voimme hyödyntää siunausinitiaatiota jokapäiväisessä elämässä?
Siunaus on siunaus, ja se auttaa monin tavoin. Kuinka hyödyntää sitä? Voimme harjoittaa initiaation viisausaspektia tai voimme sisällyttää tuon siunauksen gurujoogaamme tai harjoitukseen, jota olemme jo tekemässä.
Kun annatte initiaatiota, onko väliä sillä, koostuuko yleisö 3 000 vai ainoastaan 10 ihmisestä?
Määrällä ei ole väliä, oikealla motivaatiolla on. Kun paikalla on tuhansia ihmisiä, on monia, jotka ovat keskittyneitä. Silloinkin toiset saattavat haukotella. Ratkaisevaa on oikea motivaatio.
Olivatko kaikki eri buddha-aspektien initiaatiot, joita saamme, olemassa jo historiallisen Buddhan aikana?
Omana aikakautenamme kaikki välitykset tulevat Buddhalta itseltään ja jotkin jopa aiemmilta ajoilta.
Kun osallistumme initiaatioon, voimmeko häiritä voimakenttää? Pitäisikö lapsia päästää mukaan?
En voi sanoa lapsista juuri mitään. Muistan, kuinka Tiibetissä initiaatioiden aikana oli paikalla satoja lapsia, jotka itkivät ja kirkuivat. Mutta on olemassa initiaatioon täysin sopimattomia asioita, kuten juominen, tupakanpoltto, huumeiden käyttäminen tai osallistuminen keskusteluihin, jotka eivät liity initiaatioon tai opetuksiin. Silloin häiritsee voimakenttää eikä vastaanota initiaatiota.
Miksi olemme niin innoissamme initiaatioiden saamisesta?
Useimmille se merkitsee ensikontaktia opettajaan ja buddhalaisuuteen. Kuitenkin halun saada initiaatio tulisi pohjautua omaan ymmärrykseemme dharmasta.
Mitä initiaatio tekee egollemme? Valjastaako se sen vai kiskooko se siltä juuret?
Tietenkin initiaatio tulee muuntamaan egomme bodhicittaksi. Aluksi se osittain tukahduttaa sitä. Myöhemmin olo tulee mukavammaksi, ja sen voi muuntaa.
Joten taltutamme egon aluksi. Sitten voimme valjastaa kehitetyn bodhicittan?
Kyllä.
Kiitos erittäin paljon tästä haastattelusta!