Lama Ole Nydahlin haastattelu
Huhtikuu, 1998
Olet matkustanut 25 vuotta ympäri maailmaa buddhalaisena lamana ja perustanut buddhalaisia keskuksia. Kuka on valtuuttanut sinut tekemään tätä?
Kunnian ja etuoikeuden tehdä tätä työtä sain pala palalta vuosien 1969 ja 1980 välisenä aikana opettajaltani 16. Karmapalta. Tietäen voivansa luottaa minuun täysin hän lisäsi toimintaani niin maantieteellisesti kuin opetusten syvällisyydenkin osalta sitä mukaa kuin olin hänen mielestään oppinut lisää. Ennen kaikkea hän halusi minun lopulta opettavan ”suurta sinettiä” eli mahamudraa, Buddhan korkeinta näkemystä. Tämän vuoksi hän antoi Tanskassa, Ranskassa ja Sikkimissä Hannahille ja minulle suoran välityksensä tästä linjamme erikoisuudesta. Hän myös vaati, että opettelen phowan, ja viimeisen tapaamisemme yhteydessä ennen hänen kuolemaansa Coloradossa, päivänseisauksen aikana vuonna 1980, hän syvensi erittäin paljon vastuutamme. Tuolloin hän pyysi Hannahia ja minua pitämään huolta neljästä nuoremmasta linjanhaltijasta. Myöhemmin kaikki heistä eivät ole nauttineet siitä tavasta, jolla olemme tehneet sitä, mutta se on ollut erinomaista linjamme rehellisyyden ja puhtaan välityksen kannalta. Luultavasti ainoa Karmapan toiveista, jota en ole aina pystynyt täyttämään, on ollut se, että kävisin kahdesti vuodessa opettamassa Yhdysvalloissa. On ollut aikoja, jolloin olen kyennyt käymään vain kerran.
1960-luvulla 16. Karmapa oli jo lähettänyt joitakin tiibetiläisiä lamoja kuten Trungpan, Akongin, Chime Rinpochen ynnä muita opettamaan länteen. Mitä arvelet, mikä tarkoitus oli sillä, että hän lähetti sinut, länsimaalaisen?
Vuosien ajan Karmapa oli Gelongma Palmon, englantilaisen nunnan, ystävällisen mutta jatkuvan painostuksen alaisena. Gelongma Palmo oli läheisissä väleissä Indira Gandhin kanssa, ja hänen vuoksensa Intian hallitus tuki Rumtekin yhteisöä. Tämä nunna halusi siirtää neljä nuorta munkkia Tulku-koulustaan Länsi-Himalajalta länteen. Karmapa ilmaisi useaan otteeseen pahat aavistuksensa tämän ajatuksen suhteen sanoen, että pojat olivat aivan liian nuoria, mutta lopulta hän antoi periksi. Kun juttelimme heistä hänen kanssaan myöhemmin, hän sanoi, että hän oli tyytyväinen vain siihen esimerkkiin buddhalaisesta, jota edusti edellä mainitsematta jäänyt Ato Tulku Englannissa. Mitä muihin tuli, häntä häiritsivät näiden alkoholismi, vallanjano ja epäolennaisuudet – nimenomaan tässä järjestyksessä. Luultavasti minunkaan lähettämiseni ei ollut riskitön panos, kun ottaa huomioon villin menneisyyteni ja monet yhteentörmäykseni poliisin ja viranomaisten kanssa, mutta olin hyvin koulutettu ja ilmeisesti ketään parempaakaan ei ollut käsillä. Hän myös tiesi, että rakastin häntä niin paljon, että tekisin kaiken, mitä hän sanoisi. Lisäksi Hannahin ja minun mielessäni ei ollut epäilyksen häivääkään sen suhteen, mitä meillä oli tehtävänä tässä elämässä, ja hänessä oli liian paljon joogia halutakseen pysäyttää sellainen energiapurkaus. Sen sijaan hän opasti meitä askel askeleelta, ja viimeisten vuosien aikana hän usein antoi meidän katsoa hartioidensa takaa ja päästä osalliseksi siitä tavasta, jolla hän teki päätöksiä.
Mikä on se tyyli, jonka olet pannut alulle lännessä? Mitä on ”maallikko- ja joogibuddhalaisuus”?
Buddhalaisuus – ja erityisesti sen opetus ”suuresta sinetistä” ja ”suuresta täydellisyydestä” – on kuin timantti. Vaikka se on läpinäkyvä ja tuhoutumaton, se samaan aikaan heijastaa alustansa väriä. Buddhalaisuus muutti merkittävästi ilmenemistapaansa matkalla Intiasta naapurimaihin, ja vastaavasti nyt buddhalaisuus löytää muotoja, jotka sopivat koulutetulle ja itsenäiselle lännelle. Tämä ei merkitse sitä, että jotain uutta keksittäisiin tai lisättäisiin opetuksiin. Eurooppalaiset ovat hyvin tietoisia pinnallisuudesta, joka seuraa eri kulttuurien ja perinteiden sekoittamisesta, enkä voisi koskaan sallia sitä. Kun voi valita 84 000 opetuksen joukosta, se ei myöskään ole tarpeen. Kysymys on vain siitä, että löytää tavan, joka hyödyttää olentoja eniten kyseisellä hetkellä ja kyseisessä paikassa, ja nykypäivän lännelle tämä selvästi merkitsee maallikko- ja joogi- eli saavuttajan polkua.
Kieltäytymisen polku viehättää vähemmän moderneja ihmisiä, jotka usein näkevät lännen ihmisten pyrkimykset välttää elämän täyteyttä merkkinä heikkoudesta. Kun tiibetiläiset tekevät noin, asiat ovat toisin. Heidän tapauksessaan kaavut koetaan tavaksi säilyttää heidän oma perintönsä. Toimiminen kaikkien hyväksi ja oman mielensä tarkkaileminen kaikissa tilanteissa kuulostaa sitä vastoin hyvin hauskalta, ja sellaiseksi se lopulta muodostuukin. Alistuvia ihmisiä varten on olemassa kirkkoja; fanaatikkoja varten on olemassa muslimien rukoushalleja; niitä varten, jotka pitävät parempana imelää ja henkilökohtaista hengellisyyttä, on olemassa hinduguruja; ja niitä varten, jotka eivät tee erotteluja, on olemassa New Age -seminaareja. Mutta mistä muualta kuin buddhalaisista harjoituksista löytävät terävä-älyiset ja kriittiset ihmiset tietokoneen toimintaan verrattavissa olevan läpinäkyvyyden ja tehokkuuden? Erityisesti niille, jotka luottavat vain siihen, minkä he kykenevät analysoimaan loogisesti, ja jotka vieroksuvat eksoottisia elämäntyylejä, on tarpeen, että me olemme älykkäitä. Meidän yksinkertaisesti tulee pitää yllä sellaista mielen tuoreuden tasoa, johon nämä ihmiset voivat samaistua, koska minne muuallekaan he voisivat mennä? On aina vahinko, kun ihmiset päätyvät nihilismiin, poliittiseen korrektiuteen tai huumeisiin sen tähden, että he eivät kykene löytämään hengellistä polkua, johon he voivat luottaa.
Miksi pidät tärkeänä länsimaisen buddhalaisuuden perustamista?
Haluan jännittäviä ja viehättäviä ihmisiä, jotka tulevat hakemaan kunnon työkaluja kehittymistään varten. Heidän on löydettävä ihmisesimerkkejä, opetuksia ja menetelmiä, joita he voivat kunnioittaa ja käyttää hyväkseen. On valtava alinomainen työ pitää buddhalaisuus elävänä ja elämänläheisenä; varmistaa, ettei se häviä museoon, eristäydy jälleen kerran norsunluutorniin tai tule muulla tavoin irrelevantiksi, epäkoskettavaksi.
Sinut ja vaimosi Hannah nimitettiin lamoiksi, vaikka ette ole suorittaneet kolmen vuoden retriittiä. Nyt te nimitätte opettajia, jotka matkustavat ympäri maailmaa tukemassa 200 kasvavan keskuksen toimintaa. Onko sellaista vaaraa, että dharma-välitys laimentuu lännessä?
Karmapa tunnusti Hannahin ja minut lamoiksi aiempien elämiemme perusteella, mutta olimme myös hyvin perehtyneitä eri ideologioihin, ja meillä oli paljon elämänkokemusta. Sen jälkeen 26 vuoden ajan olemme työskennelleet yksinomaan timanttipolun parissa selvittäen, kuinka se voi parhaiten hyödyttää länttä. Olen tottunut luottamaan onnekkaisiin käsiini nimittäessäni ja valmentaessani tulevia päteviä opettajia, ja joidenkin kanssa teen laskuvarjohyppyjä ja toisten kanssa matkustan viikkokausia tarkistaakseni, että he ovat luotettavia, eivätkä tuota kenellekään pettymystä. Lisäksi varmistan, että he oppivat niin paljon kuin mahdollista perinteisiltä opettajilta kuten Künzig Shamarpalta ja Lopön Tsechu Rinpochelta. Jokainen kuitenkin kypsyy eniten keskuksissa tapahtuvan inhimillisen kanssakäymisen kautta. Mikään ei tee ihmisistä nopeammin riippumattomia kuin se. Tällä tavoin idealismi, läheinen ystävyys ja luottamus täydentävät elävästi timanttipolun tehokkaita menetelmiä. Kun nämä yhdistyvät jännittäviin jaettuihin kasvukokemuksiin, joita kurssit ja ryhmien pystyttämiset tuottavat, ja kun tämä kaikki tapahtuu ”suuren sinetin”, mahamudran, näkemyksestä käsin, niin ne tarjoavat vertaansa vailla olevan mahdollisuuden sekä opettajalle että oppilaalle. Tällä tavoin jälkimmäiset huomaavat, että heidän voimansa ja työnsä kehittyvät laajalti ja hyvin.
Ihmisraakamateriaali ei ole koskaan ollut parempaa kuin meidän maissamme nykyään. Koskaan ei ole ollut koulutetumpia, kriittisempiä ja tiedostavampia ihmisiä – minulla ei ole tästä epäilystäkään. Kun perustana on oikea buddhalainen tietämys, tehokkainta on päivittäisten meditaatioiden yhteydessä toistettava ”lepääminen siinä, mikä on tietoinen”. Kursseilla ja retriiteillä maustettuna, sikäli kuin mahdollista, maallikko- ja joogisaavuttajien karma-kagyü-polku tarjoaa lukemattomia hyödyllisiä menetelmiä kaikkien hyödyttämiseksi. Pohjimmiltaan Buddhan opetukset eivät ole mitään muuta kuin tervettä maalaisjärkeä, ja vakuuttavammin tämä ilmenee elämän hallitsemisena kuin sen välttelemisenä.
Monia harjoituksia, kuten laajoja vajrayanarituaaleja, jidam-harjoituksia ja Naropan kuutta joogaa, ei ole kovin helppo oppia. Kuinka voidaan varmistaa, etteivät tämänkaltaiset harjoitukset kuole pois.
Tiibetin kaikki vanha tietämys on säilytettävä. Kasvava joukko idealisteja ympäri maailmaa tekee nyt yhteistyötä tämän hyväksi. Joka kerta kun välitys kuolee pois, se on suuri menetys ihmiskunnalle, ja se palvelee vain kommunistisen Kiinan päämäärää hävittää tyystin pois senkaltainen buddhalaisuus, jota me edustamme. Naropan ”menetelmien polku” kokonaisuudessaan vaatii kuitenkin pitkiä retriittejä. Sitä pidetään elävänä sopivissa keskuksissa, mutta sitä ei ole helppo yhdistää osaksi ihmisten jokapäiväistä elämää. Kaiken lisäksi osa Naropan opetuksista vetoaa vain muutamiin ihmisiin, kun taas toiset niistä, kuten phowa ja eräät kirkkaan valon harjoitukset, ovat tärkeitä hyvin monille. Tämän vuoksi me keskitymme Karmapan toiveiden mukaisesti gurujoogaan, kun taas Künzig Sharmapa, joka on yliherkkä kultteja kohtaan, neuvoo useimpia ihmisiä käyttämään Maitripan ”näkemyksen polkua”.
Tällä hetkellä luomme tervettä perustaa niin, että maallikko- ja joogisaavuttajayhteisöt voivat kehittyä, ja länsimaiset oppilaani ja ystäväni keräävät tärkeitä kokemuksia mielensä toiminnasta juuri nyt. Tämä apu on tärkeää, sillä tiibetiläiset yksin eivät kykene säilyttämään perintöään.
Kolmen vuoden retriittiä suorittavilla tärkeässä asemassa ovat pujat, tiibetiksi lauletut meditaatiot. Sinun keskuksissasi pujilla ei ole näkyvää sijaa. Miksi?
Tiibetiläiset käänsivät hyvin nopeasti Buddhan opetukset tiibetiksi sanskritista, Buddhan käyttämästä kielestä. He eivät tehneet välikappaleesta pyhää lehmää. Ainoa asia, jonka he säilyttivät sanskritinkielisenä, olivat mantravärähtelyt. Tästä samasta ilmeisestä syystä me käännämme nyt tiibetinkieliset tekstit, mutta säilytämme samalla mantrat entisellään. Ihmisten on tiedettävä, mitä he ovat tekemässä. Koska ensivaikutelma kohdattaessa opetukset on hyvin tärkeä, meidän on vältettävä eksoottisuutta, ja käännösten tulisi ilmestyä niin pian kuin ne on saatu tehtyä hyvin, ja ne kantavat mukanaan siunausta.
Tapamme meditoida yhdessä on ensiluokkainen, sivumennen sanoen! Suurta ylistystä ansaitsevat käyttämämme ohjatut meditaatiot. Hyvin koulutettujen länsimaalaisten hyvän keskittymis- ja ymmärtämiskyvyn ansiosta yksi kokenut henkilö voi hyödyttää monia massiivisesti. Meditaatiotekstien lukeminen ihmisten omalla kielellä ja sopivasti tauotettuna avaa laajoja mahdollisuuksia. Vasta-alkajatkin pysyvät kärryillä eksymättä tuntemattomiin teksteihin. Eräiden suurempien keskusten yhteydessä on myös ryhmiä, jotka kokoontuvat yksityisesti laulamaan pujia tiibetiksi, ja useimmissa idän lamojen johtamissa keskuksissa laulaminen on toiminnan päämuoto, kuten Naropan ”menetelmien polulla”. Joten voitte olla rauhassa siitä, että tämä taito ei unohdu. En kuitenkaan yksinkertaisesti halua, että lahjakkaat ja kriittiset ihmiset, jotka löytävät meidät, ryhtyvät suoraa päätä tekemään pujaa, niin kuin on monta kertaa tapahtunut menneisyydessä. He luulevat silloin päätyneensä katolilaisten pariin tai johonkin lahkoon, ja me emme saa enää toista mahdollisuutta hyödyttää heitä tai heidän samalla tavalla ajatteleviaan ystäviään. Uusien ihmisten tulisi yleensä ottaen ensin selvittää itselleen, miksi he haluavat ryhtyä buddhalaisiksi. Tämä on välttämätöntä! Jos meitä yhtenä päivänä edustavat sellaiset ihmiset, jotka haluavat vain laulaa ja voida hyvin, olemme heti New Age -järjestö. Ilman inhimillistä kokemusta ja selkeää näkemystä siitä, mitä me olemme tekemässä ja miksi, Buddhan opetukset menettävät pian voimansa ja hyvän nimensä. Mitä epätavallisemmin maailmassa käyttäytyy, kuten laulaessaan pujia vierailla kielillä, sitä paremmin on tiedettävä, miksi näin tekee, ja kyettävä selittämään käyttäytymisensä ymmärrettävällä tavalla. Muussa tapauksessa Buddha menettää kasvonsa.
Eräs toimintasi pääpilareista on phowa, tietoisen kuolemisen harjoitus. Opetat sitä suurilla julkisilla kursseilla, joissa on usein yli tuhat osallistujaa. Voitko kertoa tämän harjoituksen tärkeydestä.
Mikään ei ole demokraattisempaa kuin kuolema. Vuonna 1972 Karmapa johdatti Hannahin ja minut phowa-mestari Ayang Tulkun luo. Hän halusi meidän oppivan tuon harjoituksen ja myöhemmin välittävän sen lukemattomille karmisessa suhteessa kanssamme oleville. Teen nyt tätä korkeimpien karma-kagyü-opettajien pyynnöstä. Minulla on tarvittava voima tehtävää varten, ja olen iloinen siitä, että kenestäkään, joka on oppinut tämän harjoituksen, ei ole tullut itsekästä, eikä kukaan ole lopettanut tekemästä asioita toisten hyväksi, toisin kuin kaupallisesti orientoituneet mielet toisinaan odottavat. Sen sijaan on ilmaantunut tunne henkisestä ylijäämästä, tunne ”aatelisvelvollisuudesta”. Nuo ihmiset jakavat nyt ympäristöönsä löytämäänsä luottamusta ja voimaa. Phowa vapauttaa hyvin positiivisia inhimillisiä ominaisuuksia. Tämän osoittavat täydellisesti ne 27 000 ihmistä, joille olen tuonut tämän kokemuksen yli 100 kurssilla viimeisen 10 vuoden aikana ympäri maailmaa. Ihmiset ovat paljon suurempia ja kykenevämpiä kuin itse-epäilyjen ja riippuvaisten elämäntyylien myyjät myöntävät. Ja jopa korkeimpiinkin buddhalaisiin harjoituksiin pätee se, että – oikein selitettyinä niille joilla on tarvittava kypsyys – ne eivät ole mitään muuta kuin maalaisjärjen soveltamista.
Olet perustanut yli 200 keskusta ympäri maailmaa. Kuinka ne eroavat tiibetiläisten lamojen perustamista paikoista?
Kommunistien kontrolloimat buddhalaiset järjestöt idässä, kuten nykyään punaisessa Kiinassa ja Vietnamissa, ovat kolkon yhdenmukaisia, mutta varmaankin kaikki vapaat buddhalaiset keskukset ympäri maailmaa eroavat toisistaan monella terveellisellä tavalla. Keskusten moninaisuus on valtava rikkaus, ja se syntyy niiden jäsenten suosikkiopetuksista ja täyttymyksen etsinnästä.
Pelkästään englantia puhuvassa maailmassa aikakauslehdet Tricycle ja Buddhism Today antavat makua työn laajuudesta ja syvyydestä, ja ne ovat silmiä avaavaa luettavaa. Teen työtäni karma-kagyü-linjan hyväksi, mikä merkitsee sitä, että perustamissani keskuksissa omistaudutaan tunnistamaan mieli suoraan. Minua ilahduttaa se vaikutelma, jonka ihmiset näyttävät muodostavan läntisestä tavastamme. Kirjeissä, sähköpostiviesteissä ja verkkosivuillemme jätetyissä tervehdyksissä he ilmaisevat kiitollisuutensa sen johdosta, että ovat löytäneet senkaltaisen idealismin, joka toimii. Jotkut mainitsevat kohdanneensa mutkattoman keveyden, ja toiset löytävät voimakkaan motivaation olla hyödyksi toisille. Monet ovat hämmästyneitä siitä, että kokemus avaruudesta ilona on mahdollista välittää niin suoraan ja ilman sen enempää kulttuurista painolastia. Suurin saavutuksemme on luultavasti se, että olemme jatkaneet siunauksen virtaa, joka on elänyt 2500 vuotta idässä, samaan aikaan kun olemme pitäytyneet ainutlaatuisen arvokkaassa läntisessä kulttuurissamme.
Kuka ohjaa keskustesi toimintaa ja tekee tärkeät päätökset?
Kaikki kasvavat ryhmien perustamisen kautta, ja ryhmissä tulisi olla paljon liikkumavaraa. Kaikki se, minkä oppii työskennellessään idealistista päämäärä varten, muovaa syvästi luonnetta, ja vaikka keskukset tehdään toisia varten, niissä työskentelevät ovat ne, jotka kehittyvät eniten. Jokaisen keskuksen muodot ovat jatkuvassa kokeiluvaiheessa, ja se mitä koetaan tai puhdistetaan tietyn tilanteen kautta, on hyödyllistä myös toisille. Näin ollen, mitä tulee ryhmiemme sisäiseen toimintaan, niin saatan ihmiset yhteen, annan heille yleiset suuntaviivat, mutta pikemminkin katselen kuin ohjaan tapahtumia.
Mitä tulee sitä vastoin ulkoisiin suhteisiin, odotan kaikkien oppilaiden hankkivan ja tutkivan asioihin liittyvän informaation. Tämä on olennaista, jotta voi työskennellä älykkäästi ja yhdessä tuumin. Tämä on myös syynä siihen, että annan tämänkaltaisen haastattelun; näin ihmiset voivat ymmärtää, mitä on tapahtumassa. Tämä avoin lähestymistapa on jo maksanut itsensä takaisin, kuten pian saatte tietää Tomek Lehnertin kirjasta Rogues in Robes [’Ryökäleitä munkinkaavussa’; Blue Dolphin Press, Nevada City, CA]. 1990-luvun alkupuolella keskuksemme torjuivat kommunistisen Kiinan yrityksen ottaa haltuun linjamme ja toivat oikean 17. Karmapan vapauteen, ja kaikki tämä tapahtui sen ansiosta, että luotimme toisiimme. Seisomme olka olkaa vasten, silloinkin kun se sattui, ja siksi voitimme.
Jopa taannoisen kagyü-linjassa tapahtuneen ristiriitatilanteen vanavedessä olet antanut seuraavanlaisia lausuntoja: ”Aina muutaman vuoden välein tarvitsemme uuden suuren luokan skandaalin ravistellaksemme ihmiset hereille ja päästäksemme eroon tekopyhistä.” Voisitko kommentoida tätä?
Ensinnäkin olen tanskalainen, ja me tiedämme, ettei keisarilla ole vaatteita. Tuo ilmaus rauhoittaa myös tilanteita, joita buddhalaisuus ei ilmeisesti voi välttää. Viittaan mehukkaisiin tarinoihin, joita meille niin usein testamenttaavat kuuluisat opettajat, joiden oletettua selibaattia kovin monet pitävät pyhänä. Jos skandaaleja ei joka tapauksessa voi välttää, on parempi nauraa kuin itkeä samalla kun tekee sen, mikä on tarpeen. Asiaan liittyy kuitenkin myös eräs erittäin hyödyllinen puoli. Skandaalien synnyttämät draamat muodostavat täsmällisen mittapuun, johon voi suhteuttaa henkilön tai ryhmän sisäisen kehittymisen. Ihmisten käyttäytyminen heidän kohdatessaan luottamusta koettelevaa informaatiota osoittaa selkeästi heidän saavuttamansa riippumattomuuden tason.
Keskusten opastamisessa avainasemassa näyttävät aina olevan läheiset oppilaasi. Vaaditko sitä vai onko se luonnollista kehitystä?
Molemmat pitävät paikkansa. Nykyään enemmän kuin koskaan työmme kasvaa ystävyyden ja luottamuksen pohjalta. Ne muodostavat sen ”idealistisen liiman”, joka pitää asiat kasassa, ja samaan aikaan nämä tunteet takaavat, ettei meistä tule jäykkiä ja institutionaalisia. Itse asiassa erityisesti ensimmäisten vuosien aikana meidän täytyi useita kertoja antaa potkut byrokraateille. Koska karma-kagyü-opetukset pyrkivät tuomaan vapautta ja riippumattomuutta, vetoa keskuksiamme kohtaan tuntevat enimmäkseen ne ihmiset, joilla jo on nämä ominaisuudet. Tarpeellisen oppimisvaiheen jälkeen ja tunnusteltuaan tiensä ryhmien eläviin sydämiin uudet tulokkaat tulevat toisten jäsenten tunnustamiksi ja usein nopeasti hyvin päteviksi. Oppilaistani muodostuvat ryhmät matkustavat Tomekin, Catyn, Hannahin ja minun kanssani ympäri maailmaa. He oppivat jokapäiväisestä kanssakäymisestämme, ystävystyvät paikallisten ihmisten kanssa, nuuskivat niksimme ja välittävät informaatiota keskustemme välillä kaikkialla.
Nimität jotkut oppilaistasi opettajiksi ja lähetät heitä toisiin keskuksiin opettamaan. Mitä pätevyysvaatimuksia näiltä opettajilta edellytetään?
Ensiksikin, toistaiseksi noin 30 oppilaistani opettaa timanttipolun tasolla. Heidät on käsin poimittu heidän elämänkokemuksensa ja buddhalaisen ymmärryksensä perusteella, ja he pitävät täysin siteensä. He eivät tule minkään anonyymin uskonnollisen instituutin liukuhihnalta, eivätkä he ole suorittaneet mitään minimivaatimuksia saadakseen tittelin. Pikemminkin kyse on siitä, että keskuksemme muodostavat kokeneempien jäsenten johdolla terveellisen vapaa-areenan, jossa eri kyvyt voivat kehittyä. Niiden, jotka matkustavat, on kuitenkin edustettava Buddhan kolmea polkua läpinäkyvällä tavalla. Ulkoisesti heidän on vahingoitettava olentoja niin vähän kuin mahdollista. Sisäisesti heidän on nautittava työskentelemisestä toisten hyväksi. Heillä on oltava myötätuntoa ja tarpeeksi ymmärrystä tyhjyydestä nähdäkseen asiat inspiroivina, unenkaltaisina ja osana laajempaa yhteyttä. Ollakseen vakuuttavaa toisten silmissä heidän vakautensa ei pidä horjua omien vaikeuksien ilmaantuessa. Tällaisten opettajien on aina oltava halukkaita riskeeraamaan oma nahkansa toisten hyväksi. Salaisella tasolla heillä tulisi olla vankka vakuuttuneisuus ja ainakin jotain kokemusta siitä, että avaruus on yhtä ilon kanssa, ja heidän tulisi loistaa tätä luottamusta maailmaan. Vasta tämän jälkeen voi täysin edustaa jotain, mihin toiset voivat turvautua. Suosittelen oppilaitani hallitsemaan nämä tasot ja sovittamaan koko ajan oivalluksensa Buddhan polun ja päämäärän kokonaiskuvaan. Tämän johdosta meillä on pehmeä, rento tyyli ryhmissämme. Ollakseen tehokkaita opetettavien aiheiden tulee tietenkin olla oman opettajan siunaamia, ja niiden tukena pitää olla jonkin verran omaa kokemusta. Jos pelkästään toistaa toisten sanoja, olivatpa nämä kuinka kunnioitettavia hyvänsä, voisi yhtä hyvin olla rehellinen ja lukea tekstin suoraan heidän kirjoituksistaan.
Kuinka riippuvaisia keskuksesi ovat vierailevista tiibetiläisistä lamoista?
Olemme iloisia, kun he tulevat. Kuten jo mainitsin, iloitsemme tiibetiläisistä munkinkaavuissa, kun taas mieluummin kartamme munkeiksi ja nunniksi ryhtyneitä länsimaalaisia. Jos idästä tulevat kagyü-lamamme eivät ole kiinalaisten ostamia, he ovat hyvin tervetulleita keskuksiimme. Itse asiassa monet heistä viihtyisivät mieluummin niissä kuin luostareissa Ranskan kaltaisissa paikoissa. He tuntevat olonsa vapaammaksi seurassamme, mutta tietenkin maallikkoyhteisöjemme on vaikeaa majoittaa muutamaa päivää kauemmin ihmisiä, joilla on monia ulkoisia lupauksia pidettävänään. Elleivät he ole korkeimman tason rinpocheja, se rajoittaa keskuksen tyyliä. Parhaita ovat vierailut, jotka tapahtuvat initiaatioiden ja intensiivisten kurssien yhteydessä. Näihin tulee ihmisiä kaikkialta, ja kaikki hyötyvät massiivisesti.
Siteesi 16. Karmapaan oli hyvin vahva. Mikä on suhteesi 17. Karmapaan? Tukeeko hän sitä buddhalaisuuden tyyliä, jonka olet pannut alulle lännessä?
Olimme Karmapa Thaye Dorjen luona Itä-Himalajalla alle kaksi kuukautta sitten, ja hän kehittyy erinomaisesti. Vaikka hän on vitamiinisukupolvea ja jo 14-vuotiaana yhtä pitkä kuin minä, hän selvästikin näkee minut suojelijanaan, ja sellainen tulen aina olemaankin. Häntä on hyvin informoitu läntisestä työskentelytavastamme. Internet-uutisten lisäksi hän kuulee päivittäin paljon jännittäviä huhuja ja naureskelee niille makoisasti, ja hän tietää hyvin, että ne, jotka valittavat, ovat niitä, jotka eivät tee työtä. Kun olemme yhdessä, kerron hänelle aina maallikko- ja joogibuddhalaisuuden kehittämisestä, työskentelytyylistämme ja elämää syleilevästä suuntautuneisuudestamme ja kysyn häneltä vakavasti, olisiko hänellä mitään neuvoa annettavana. Joka vuosi sen jälkeen, kun hänet avustettiin vapauteen, olen kysynyt häneltä, haluaako hän mitään muutoksia siihen, mitä teemme, ja hän vastaa ainoastaan: ”Olkaa hyvä ja tehkää vain noin.” Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö hän luottaisi meihin ja haluaisi tulla meitä tapaamaan. Hänestä on hauska kuulla, että teemme laskuvarjohyppyjä ja kurvailemme moottoritiellä moottoripyörillämme 230 km:n tuntinopeudella. Ilmeisesti linjamme joogipuolella on tilaa modernille läpinäkyvyydelle, ja olen iloinen, ettei meidän tarvitse tuhlata kallista aikaa sen selittämiseen, mitä teemme ja miksi. Välillämme on monien elämien läpi jatkunut syvä ja läheinen side, ja tällä kertaa teemme suuria asioita.
Kun puhut tulevaisuudesta, maalailet usein synkkiä kuvia. Onko se hyväksi liiketoiminnan kannalta?
Ei, mutta pitkällä aikavälillä rehellisyydelle ei ole vaihtoehtoa, ja kuinka ihmiset voisivat luottaa minuun, jos en ole rehellinen? Katsokaa, kuinka irrelevantteja, epäkoskettavia poliittisesti korrektit opettajat ovat. On myös toinen syy välttää imeliä puheita, ja se on kaikkien käytössä olevan ajan kallisarvoisuus. Monet ihmiset, jotka kuuluvat toisiin buddhalaisiin suuntauksiin tai jopa kristinuskoon, tulevat aluksi luoksemme meistä säteilevän jännittävyyden ja siunauksen vuoksi. Meidän tulisi osoittaa, mitä me edustamme, niin että he voivat siirtyä niiden suuntausten pariin, joihin heillä on todelliset karmiset yhteydet. Tässä on yksi syy siihen, että mielelläni astun jättiläisten varpaille, nousen iloisin mielin poliittisen korrektiuden yläpuolelle ja käyn käsiksi ongelmiin, jotka häämöttävät sivistyneen maailman horisontissa mutta joita harvat rohkenevat kohdata. Katoliset järkyttyvät, kun sanon, että paavi on vastuussa miljardista köyhien maiden ghetoissa elävästä lapsesta, joilla ei koskaan tule olemaan kunnon elämää. Kaikkein vähiten monet eurooppalaiset haluavat kuitenkin tietää, mikä heitä odottaa islamin taholta, mitä tämä teokraattinen järjestelmä avoimesti tekee naisilleen ja vastustajilleen nyt ja mitä se pyrkii tekemään vapaille yhteiskunnillemme myöhemmin.
Itse asiassa puhun näistä asioista myös siksi, että minulla on rakentava ajatus. Se on sekä yksinkertainen että humanistinen: maksetaan köyhille perheille ympäri maailmaa siitä, etteivät nämä hanki yhtä tai korkeintaan kahta lasta enempää ja että nämä kouluttavat saamansa lapset. Koneet tekevät raskaat työt nykyään, ja yhä suurempaa joukkoa ylimääräistä nuorisoa odottaa elämä kadunkulmissa tai vankilakierre. Kuvitelkaa, mikä helpotus olisi, jos voisi käydä Afrikassa ja tavata sellaisia terveitä, vapaita ja koulutettuja ihmisiä kuin meidän yhteiskunnissamme nykyään! Mikä taakka saataisikaan pois maailman harteilta! Koska tämänkaltaiset ongelmat ovat suhteellisen tuoreita, buddhalaisuudessa ei tietenkään ole mainintaa niistä. Ainakin ”suuren polun” eli mahayana-perinteissä buddhalaisia neuvotaan kuitenkin hyödyttämään toisia pitkän aikavälin näkemyksillään aina kun mahdollista. Sanoisin, että maailma tarvitsee meitä kipeästi tänä päivänä.
Onko buddhalaisen opettajan tehtävä käsitellä poliittisia ja sosiaalisia kysymyksiä?
Buddha itse auttoi ihmisiä vastustamaan bramiineja, muinaisen Intian ylintä kastia ja vallanpitäjiä. Vaikka monet eivät tiedä tätä, hän oli sotilaskastia eikä varmasti mikään suloinen baby-face. Jos ihmiset, jotka kykenevät näkemään pitemmälle, eivät puhu, he välttelevät vastuutaan. Sanon aina: ”Minun ei tarvitse olla suosittu, mutta minun oltava oikeassa.” Toistaiseksi olen yleisesti ottaen ollut tätä, ja vilpittömästi puhuen uskon sen jatkuvan. 16. Karmapa antoi minulle nimenomaisen siunauksensa toimia hänen neuvonantajanaan maailmanpolitiikassa, ja tiedän, että myös 17. Karmapa turvautuu minuun tältä osin. Koska matkustan maailman ympäri kahdesti vuodessa, minulla on paljon omia havaintojani lisättävänä meditaatiossa saamiini oivalluksiin, historiallisiin tosiasioihin ja kuiviin tilastotietoihin, jotka kaikki tasapainotan täyden kuvan saamiseksi.
Monet ihmiset sanovat nykyään, että he pitävät buddhalaisuudesta erityisesti siksi, että se painottaa rauhaa. He ymmärtävät tämän siten kuin Dalai-laman tai Thich Nhat Hanhin kaltaiset opettajat asian ilmaisevat. Onko buddhalaisen opettajan oltava pasifisti?
Ei, olkoonkin että vihan tunnetta ei missään tapauksessa tule olla mukana. Ainakin suuren polun buddhalaisille on olemassa asioita, joita kannattaa suojella ja joiden puolesta kannattaa taistella. Kysymys on emotionaalisesta taloudesta ja maalaisjärjestä. Thomas Jefferson ilmaisi asian jotakuinkin seuraavasti: ”Olen oppinut sotataidon niin että lapseni voivat viljellä maata ja heidän lapsensa opiskella filosofiaa.” Tietenkin jaan yllä mainittujen suurten opettajien toiveen nähdä maailma, jossa lempeys vallitsee kaikkialla. Mutta kaikessa rehellisyydessäni kuitenkin ajattelen, että he ovat väärässä ja että on harhaanjohtavaa saarnata harmoniaa, joka on olemassa vain uskonnollisissa kokouksissa. Näen suuria vaaroja säyseiden ja hemmoteltujen demokraattisten maidemme sisällä ja ympärillä. Islam ja ylikansoitus – usein käsi kädessä – tulevat yhä lähemmäksi, ja jos meillä ei ole halua ja kaukokatseisuutta suojella arvojamme, luhistumme samoin kuin aiemmatkin korkeakulttuurit. Ihmiskunnalle tämä olisi valtava askel taaksepäin ja myös tarpeeton, jos nyt ryhdymme päättäväisiin toimenpiteisiin. Sitä paitsi jos Tiibetin armeija olisi ollut toimintakuntoinen, Dalai-lama ei varmasti olisi antanut myöten kiinalaisille hyökkääjille. Heikot osapuolet ovat aina rauhan kannalla, ainakin niin kauan kunnes saavat itsensä varustetuiksi tai uudelleen varustetuiksi. Mutta rauha ilman vapautta on vankila saksalaiselle ja ruumishuone tanskalaiselle. Amerikkalaisille se on ollut usein syynä astua laivaan tai vankkureihin. Koskaan ei ole ollut enempää rauhanjulisteita kuin aiemmin rautaesiripun takana, jossa kaikkialla oli lihavia kyyhkysiä puettuina sosialismin harmaansiniseen univormuun.
Se, mitä monet ihmiset eivät odota buddhalaiselta mestarilta, on seksuaalisuuden sisällyttäminen opetuksiin. Miksi kosketat aihetta, jonka useimmat kollegoistasi jättävät täysin mainitsematta?
No siksi, että se on tärkeä asia. En ole munkki, ja luultavasti seksuaalisessa yhtymisessä ei-meditoivat ihmiset saavat lähimmän kosketuksen omaan buddhaluontoonsa. Se on myös perheeni geeneissä. 76-vuotiaana isäni vielä vitsaili: ”Naiset ovat ihmiskunnan suurin lahja.” Ja äitini selvästikin nautti saamastaan huomiosta. Mutta jos jätetään syrjään kaikki puhtaat näkemykset ja henkilökohtaiset ilot, niin kuten politiikankin sisällyttämisen tapauksessa tärkeänä päämääränä tässä on keskustemme suojeleminen. Ne tekevät erinomaista työtä edustaessaan timanttipolku-buddhalaisuutta vapaissa maissa ympäri maailmaa, eikä niille tule koitua rasitusta sellaisista ihmisistä, joiden pitäisi käydä terapeutilla. Täysipainoinen, rento suhtautuminen seksuaalisuuteen on tärkein osoitin mielenterveydestä, ja ilmaisen tietoisesti estyneemmille kuulijoillemme, että he eivät ole oikeassa paikassa seurassamme. Tietenkin jokainen saa minulta siunaukseni ja parhaat toivomukseni, mutta ihmisten, joilla on vaikeuksia tyylimme kanssa, tulisi löytää omia tarpeitaan vastaava instituutio.
Uskotko, että visiosi mukainen vapaa länsimainen maallikko- ja joogibuddhalaisuus kykenee säilymään pitkän aikaa?
Se on sekä nykyhetken että tulevaisuuden aalto, ja mikään ei ole kallisarvoisempaa kuin sellaisen maailmankaikkeuden asuttaminen, jossa on järkeä. Jos sallimme työmme koskaan muuttua institutionaaliseksi tai kirkkomaiseksi, minne niin monet hienot ja riippumattomat ihmiset voisivat mennä? Meiltä ei koskaan pidä puuttua spontaaniutta, eikä meidän koskaan pidä pelätä nauttivamme itse. Holy, ’pyhä’, tulee sanasta whole, ’ehjä’, ’kokonainen’ ja ’täysin toimiva’, ei sanoista kuollut tai puutteellinen, ja ”suuren sinetin” eli mahamudra-näkemyksen tasolta tapahtuva elävä vuorovaikutus rakkaudessa, meditaatiossa ja kaikessa jännittävässä on itsensä vapauttavaa ja pohjimmiltaan valaisevaa. Odotan Hannahin kanssa olevani täällä vielä pitkän aikaa, ja kun olemme tekemässä urakkaamme puhtaissa maissa ja tarkistamme, onko maailma vielä tarpeeksi jännittävä palattavaksi, Caty, Tomek ja monet nuoret leijonat ympäri maailmaa pistävät asiat kasvamaan vielä enemmän. Sillä välin on terve merkki, että oppilaani ajattelevat aina vain itsenäisemmin ja tulevat yhä kriittisemmiksi kaikkea keinotekoista ja sokerinmakeaa hengellisyyttä kohtaan. Tämä takaa selkeän ja järkkymättömän kehityksen ja vetää puoleensa toisia raikkaita mieliä. Ja lopuksi, niin kauan kuin kirjani ja videoni ovat käytössä, olemme aina yhdessä. Tämän vuoksi yritän aina löytää aikaa niiden parissa työskentelemiseen.
Olet nyt matkustanut 26 vuoden ajan ympäri maailmaa ja pitänyt yleisöluentoja melkein joka päivä uudessa kaupungissa. Viimeisen vuosikymmenen aikana olet opettanut tietoista kuolemista, phowaa, tusinan kertaa vuodessa. Miksi valitsit elää tällä tavoin ja kuinka kykenet pitämään yllä tätä elämäntapaa?
Minun on toistettava vastaus yhteen ensimmäisistä kysymyksistäsi. Hannahilla ja minulla oli vain vähän valinnanvaraa. Aiemmissa elämissä tehdyt lupaukset voivat olla erittäin voimakkaita. Kuinka voin kestää kulumista? Ilmeisesti suojelijat hoitavat asian. Minulla on myös viikinkigeenit, sulaudun yhteen laman kanssa meditaatiossa aina kun se on mahdollista ja, mikä saattaa olla tärkein vahvuuteni, pidän mieleni aina yhdessä paikassa samaan aikaan kun annan jalkojeni juosta.
Lähde: Buddhism Today 4, 1998