Mitä buddhalaisuus on?
Parhaiten asian selitti Buddha itse. Sanskritiksi Buddhan opetuksia kutsutaan dharmaksi ja tiibetiksi chöksi. Molemmat tarkoittavat sitä, ”kuinka asiat ovat”. Niinpä buddhalaisuus voidaan nähdä kokoelmana työkaluja, jotka tekevät mahdolliseksi nähdä asiat sellaisina kuin ne todella ovat – tässä ja nyt. Buddhalaisuudessa ei ole opinkappaleita, ja kaikki on mahdollista kyseenalaistaa. Buddhan opetukset tähtäävät kehon, puheen ja mielen vapauteen ja niiden koko potentiaalin täyteen heräämiseen ja kehittymiseen.
Kuka Buddha oli?
Buddha syntyi noin vuonna 450 eaa. kuninkaalliseen perheeseen Intian korkealle kehittyneeseen kulttuuriin. Nuori prinssi nautti erittäin etuoikeutetuista olosuhteista, eikä 29-vuotiaaksi asti tuntenut muuta kuin nautintoa. Kun hän lähti palatsistaan ensi kertaa, hänen maailmansa kääntyi ylösalaisin. Kolmen peräkkäisen päivän aikana hän näki ensin hyvin sairaan henkilön, sitten vanhuksen ja lopulta kuolleen henkilön. Kun hän oli ymmärtänyt vanhenemisen, sairauden ja kuoleman väistämättömyyden ja kaiken pysymättömyyden, hän huolestui syvästi. Seuraavana päivänä hän kohtasi syvässä meditaatiossa olleen joogin, ja heidän mielensä kohtasivat. Tämän inspiroimana prinssi jätti taakseen kotinsa ja perheensä ja lähti vaeltamaan etsien opetuksia kuoleman ja kärsimyksen voittamiseksi. Hän opiskeli eri opettajien johdolla, mutta kukaan heistä ei kyennyt johdattamaan häntä hänen perimmäiseen päämääräänsä.
35-vuotiaana kuuden vuoden harjoittamisen jälkeen hän oivalsi mielen todellisen luonnon ja valaistui. Hän heräsi kaikkien ilmiöiden olemukseen: kaikkitietävään avaruuteen, joka tekee kaiken mahdolliseksi, sen säteilevään kirkkauteen, joka leikkisästi ilmaisee mielen rikkautta, ja sen rajattomaan, esteettömäsi ilmentyvään rakkauteen. Seuraavan 45 vuoden ajan Buddha opetti tuhansille lahjakkaille oppilaille menetelmiä valaistumisen päämäärän saavuttamiseksi.
Onko buddhalaisuus filosofia, psykologia vai uskonto?
Buddhalaisuutta voi pitää eräänlaisena filosofiana siinä mielessä, että opetukset muodostavat täydellisen ja loogisen näkemyksen, mutta se ei ole pelkästään filosofia. Filosofia voi selittää asioita sanojen ja ajatusten muodollisella tasolla, kun taas Buddhan opetukset koskettavat ihmistä kokonaisvaltaisesti. Sekä filosofia että buddhalainen harjoitus johtavat ajattelun selkeyteen, mutta vain jälkimmäinen voi johtaa pysyviin muutoksiin, koska se tarjoaa käytännön avaimen päivittäin koettuihin sisäisiin ja ulkoisiin tapahtumiin.
Koska opetuksilla on kyky muuttaa harjoittajiaan, jotkut pitävät buddhalaisuutta eräänlaisena psykologiana. Kaikki psykologian eri koulukunnat pyrkivät auttamaan ihmisiä, jotta he eivät olisi taakkana yhteiskunnalle, eikä heillä olisi liikaa henkilökohtaisia vaikeuksia. Sekä psykologia että buddhalaisuus muuttavat ihmisiä, mutta jälkimmäinen on tarkoitettu jo terveille henkilöille. Voi sanoa, että buddhalaisuus alkaa siitä, mihin psykologia päättyy. Timanttipolkubuddhalaisuus tulee ajankohtaiseksi vasta sitten, kun ihmiset ovat jo vakaita ja kokevat avaruuden iloa ja onnellisuutta tuottavana eivätkä uhkaavana. Tältä tasolta käsin opetukset kehittävät rajatonta rohkeutta, iloa ja rakkautta, jotka ovat mielen luontaista rikkautta.
Kun opetuksia soveltaa elämään, herää syvä luottamus niiden taitavuuteen ja kaikki tilanteet saavat mielekkyyden ja kasvun maun. Kun tietoisuus kaikkien ilmiöiden ehdollisesta luonnosta lisääntyy, pinttyneet käsitteet häviävät ja kehon, puheen ja mielen täydelliset ominaisuudet ilmaantuvat luonnostaan. Harjoituksen lopputulos – täysi valaistuminen eli buddhatila – ylittää niin filosofian kuin psykologiankin älylliset ja terapeuttiset päämäärät. Se on käsitteet ylittävä täydellisyyden tila.
Buddhalaisuutta, jossa looginen näkemys ja kyky muutosten tuottamiseen yhdistyvät menetelmiin, joiden avulla voi saavuttaa henkilökohtaisuuden tason ylittäviä katoamattomia mielentiloja, voi kutsua 2500 vanhaksi kokemususkonnoksi.
Mitkä ovat buddhalaisuuden ydinkohdat?
On neljä perusajatusta, jotka antavat elämällemme pysyvän mielekkyyden. Ensimmäinen niistä on se, että arvostamme tätä erittäin harvinaislaatuista ja suurenmoista tilaisuuttamme kohdata opetukset valaistumisesta, työskennellä niiden parissa ja oppia niistä. Kaikki olennot haluavat saavuttaa onnellisuuden ja välttää kärsimystä. Jopa muurahainen juoksee kauas välttääkseen tapetuksi tulemista, ja ihmiset ovat valmiita menemään minne hyvänsä voidakseen hyvin. On siis hyvin merkityksellistä, että kohtaa pysyvään onnellisuuteen johtavat opetukset.
Tämän jälkeen ymmärrämme, että tilaisuutemme ei tule säilymään ikuisesti. Kaikki, mikä syntyy, kuolee; kaikki, mikä on tullut yhteen, hajoaa osiin; kaikki, mikä ilmaantuu, katoaa. Aikamme on rajallinen. On varmaa, että elämämme päättyy, mutta emme vain tiedä milloin. Niinpä on erittäin arvokasta, ettemme ainoastaan ymmärrä, että meillä on tämä tilaisuus nyt, vaan että myös todella haluamme käyttää sen hyväksi.
Kolmas asia, jonka ymmärrämme, on se, että maailma on syiden ja seurausten matriisi ja että tulevaisuutemme muodostuu nykyisistä teoistamme, sanoistamme ja ajatuksistamme. Tiedostimmepa sen tai emme, kaikki mitä teemme, sanomme ja ajattelemme jättää vaikutelmia sekä sisällemme että ulkoiseen maailmaan. Myöhemmin nämä palaavat meille. Negatiiviset vaikutelmat ilmaantuvat tulevaisuudessa kärsimyksenä ja epämiellyttävinä tilanteina, ellemme käytä meditaatioita niiden eliminoimiseksi.
Lopulta ymmärrämme, ettei opetusten käyttämiselle ole todellista vaihtoehtoa. Valaistuminen on korkein ilo. Ei ole mitään tyydyttävämpää ja totaalisempaa kuin tämä ykseyden tila kaikkien ilmiöiden, kaikkien aikojen, kaikkien olentojen ja kaikkien ilmansuuntien kanssa. Sitä paitsi, kuinka voisimme auttaa toisia, jos olemme itse hämmentyneitä ja kärsimme?
Näiden neljän seikan pohdiskelu luo perustan buddhalaiselle harjoitukselle ja meditaatiolle. Jos sitä vastoin takerrumme tavanomaisiin arvoihimme, emme voi välttää kärsimystä. Jos itsepintaisesti ajattelemme ”olen yhtä kuin kehoni” tai ”nämä ovat minun”, niin koemme vanhuuden, sairauden, kuoleman ja menetyksen erittäin epämiellyttävinä. Kukaan ei voi välttää kipua sanomalla ”tämä valaistumisjuttu on liian vaikeaa minulle”, koska jos synnymme, taatusti kuolemme. Elämässä ei ole suurempaa tarkoitusta kuin löytää arvoja, jotka pysyvästi voittavat kärsimyksen ja kuoleman. Valaistumisen hyödyt ovat siten mittaamattomat sekä itselle että toisille olennoille.
Onko olemassa erityyppistä buddhalaisuutta?
Buddha antoi opetuksia kolmen tyyppisille ihmisille. Ne, jotka halusivat välttää kärsimystä, saivat opetukset syystä ja seurauksesta. Ne, jotka halusivat tehdä enemmän toisten hyväksi, saivat opetukset viisaudesta ja myötätunnosta. Kun ihmisillä oli vahva luottamus omaan ja toisten buddhaluontoon, Buddha jakoi suureksi sinetiksi (tiib. chagchen, sanskr. mahamudra) kutsutun suoran näkemyksen mielestä. Ensimmäistä näistä tasoista kutsutaan pieneksi poluksi eli hinayanaksi (theravadaksi), toista suureksi poluksi eli mahayanaksi ja kolmatta timanttipoluksi eli vajrayanaksi.