Karola Schneider
Joka ainut ihminen maailmassa etsii onnellisuutta, mutta useimmat etsivät sitä ulkoisesta maailmasta: maineesta, urasta, seurustelusta jne. Sitä ei voi kieltää, etteivätkö nämä asiat tuottaisi mielihyvää, mutta koska kaikki ehdollinen hajoaa lopulta, nämä onnellisuuden lähteet eivät ole pysyviä. Seuraava artikkeli on katkelma Karola Schneiderin luennosta, jonka hän piti vuonna 1995 lama Ole Nydahlin kurssin aikana San Franciscossa. Karola Schneideria, joka on ollut lama Olen Nydahlin oppilas vuodesta 1979, pyydettiin tuossa tilaisuudessa antamaan lyhyt luento buddhalaisen turvautumisen merkityksestä.
Turvautuminen on jotain, mitä kaikki olennot tekevät. Se on onnellisuuden, turvallisuuden, jonkin luotettavan asian, etsimistä. Buddhalaisille turvautuminen on jatkuva harjoitus, ja se on paljon enemmän kuin vain kerran tapahtuva seremonia. Se on pikemminkin lanka, joka kulkee läpi elämämme. Turvautuminen on portti buddhalaiseen harjoittamiseen. Turvautumisessa on neljä tasoa: ulkoinen, sisäinen, salainen ja absoluuttinen taso. Nämä tasot vastaavat yhä syvenevää ymmärrystämme.
Ulkoinen taso
Kaikkiin buddhalaisiin perinteisiin sisältyy turvautumisen ulkoinen taso. Se merkitsee turvautumista Buddhaan eli valaistuneeseen, dharmaan eli Buddhan opetuksiin ja sanghaan eli harjoittajiin. Näitä kutsutaan kolmeksi jalokiveksi, mikä tarkoittaa sitä, että koska toiveemme saavuttaa onnellisuus on taattu, turvautumista näihin kolmeen voi verrata toiveet täyttävän jalokiven löytämiseen. Turvautuminen Buddhaan merkitsee tässä yhteydessä sitä, että ymmärrämme hänen elämäntarinansa, joka toimii suurena inspiraation lähteenä omalle polullemme. Mikä sai nuoren Gautaman niin päättäväisesti luopumaan kuninkaallisesta elämäntyylistään? Hän teki niin, koska hän ymmärsi syvällisesti pysymättömyyden merkityksen – sen, että kaikki ehdollinen hajoaa lopulta. Tämän ymmärryksensä ansiosta hän etsi hellittämättömästi jotain ei-ehdollista, jonka hän myöhemmin selitti ”mielemme todelliseksi luonnoksi”. Tiibetiksi elämänkertaa kuvaava sana on nam thar, joka kirjaimellisesti merkitsee ’täydellistä vapautumista’. Tutkimalla valaistuneiden mestareiden elämänkertoja voimme ymmärtää buddhalaisen polun askelmia.
Ennen valaistumistaan Buddha oli tavallinen ihminen, kuten sinä ja minä. Meidän on hänen tavoin kysyttävä, mitä me haluamme elämältä, mitä päämääriä meillä on ja minkä varaan haluamme elämämme rakentaa. Muussa tapauksessa toimintamme on vailla päämäärää. Paras harjoitusasenne on toive vapauttaa kaikki olennot kärsimyksestä ja antaa heille suurin onnellisuus, kokemus mielen todellisesta luonnosta. Turvautuminen toiseen jalokiveen, dharmaan, merkitsee sitä, ettei vahingoita toisia ja että käyttää hyväksi Buddhan antamia menetelmiä. Koska hän antoi eri oppilaille eri menetelmät, mielen taltuttamista varten on olemassa suuri valikoima taitavia menetelmiä. Voimme ajatella tätä valtavaa menetelmien valikoimaa suurena apteekkina. Emme tarvitse jokaista menetelmää; riittää, että käytämme sitä, joka auttaa omaan vaivaamme. Kolmas jalokivi on sangha. Toisinaan sanghan selitetään merkitsevän niitä harjoittajia, jotka ovat jo saavuttaneet joitakin vapautumisen tasoja. Mutta ystävämme, joita tapaamme ja joiden kanssa työskentelemme Timanttipolku-keskuksissamme, ovat myös hyvin tärkeitä polkumme kannalta. Kuinka voisimme kehittyä ilman ystäviä polulla ja ilman keskusta, jonne mennä? Se, että kokoonnumme harjoittamaan yhdessä, on jotain hyvin kallisarvoista. Voimme työskennellä yhdessä, oppia toisiltamme, ja tällä tavoin meillä on mahdollisuus kehittää ominaisuuksiamme ja oppia jotain käyttäytymisestämme. Ihmiset sanghassa heijastavat vääristyneitä havaintotapojamme, ja näin voimme nujertaa nämä helpommin.
Sisäinen taso
Turvautumisen sisäinen taso liittyy timanttipolkuun, vajrayana-harjoitukseen. Se on turvautumista ”kolmeen juureen”, joita ovat lama, jidamit (buddha-aspektit) ja suojelijat. Lama on siunauksen juuri, jidamit ovat ominaisuuksien juuria ja suojelijat toiminnan juuria. Mitä siunaus merkitsee? Se on opettajan kyky antaa meille oivalluksen hetkiä – hetkiä, jolloin voimme katsoa kaikkien mieltämme peittävien harsojen läpi ja ”nähdä se, mitä ei voi nähdä”. Tämä on mahdollista ainoastaan siksi, että meillä kaikilla on buddhaluonto. Opettaja ei näytä meille mitään uutta, eikä hän esittele meille mitään näkemystä. Pikemminkin ymmärrys mielen todellisesta luonnosta tulee sitä kautta, että opettajan siunaus ja oma avoimuutemme kohtaavat. Opettaja avaa oven, ja sitten voimme hämmästellä. Itse asiassa opettaja lupaa paljon silloin, kun hän antaa turvautumisen. Hän lupaa ohjata meitä polulla ja käyttää kaikkia taitojaan vapauttaakseen meidät kärsimyksestä. Alussa turvautuminen on meille kuin lahja, jonka voimme joko ottaa tai olla ottamatta. Kuten Buddha Shakyamuni sanoi: ”Olen näyttänyt teille menetelmät, jotka johtavat vapautumiseen, mutta teidän tulee tietää, että vapautuminen riippuu teistä itsestänne” (Journey of Enlightenment – The Life and World of Khyentse Rinpoche, Spiritual Teacher from Tibet). Opettajan taidot saavat ilmauksensa jidameissa (sanskr. yidam). Yi merkitsee ’mieltä’ ja dam ’sidettä’. Näiden buddha-aspektien kautta saamme siteen mielemme todelliseen luontoon.
Kun kuuntelen opettajieni luentoja, kysyn usein itseltäni, kuinka vastaisin tiettyihin kysymyksiin. Useimmissa tapauksissa vastaukseni olisi erilainen kuin opettajan antama vastaus. Tässä näkee eron mestarin ja oppilaan välillä. Vapautumisen tasot eivät ole ainoastaan myötätunnon vaan myös näkemyksen tasoja. Tämä merkitsee sitä, että vastaus annetaan aina oppilaan tarpeiden mukaisesti. Joskus opettaja näyttäytyy myötätuntoisena, joskus iloisena, joskus rauhanomaisena ja joskus raivoisana. Nämä ominaisuudet saavat ilmauksensa eri buddha-aspekteissa, jidameissa. Suojelijat näyttävät hyvin raivoisilta. He symbolisoivat valaistunutta toimintaa. Heidän siunauksensa voimasta joka ainut kokemus tulee askeleeksi polullamme. He ovat liekkien ympäröimiä, ja he pitelevät kaikenlaisia aseita käsissään. Tämä osoittaa sitä, että he tuhoavat negatiiviset emootiot. Käsissä pitelemistään kallomaljoista he juovat verta, joka on egon elämänverta. Kun turvaudumme jidameihin ja suojelijoihin, meidän ei tulisi mieltää heitä joiksikin itsestämme erillisiksi olennoiksi, vaan meidän tulisi ymmärtää heidän ilmaantuvan laman mielestä, joka on erottamaton omasta mielestämme. Nämä hahmot ovat ilmausta siitä, että mieli on samanaikaisesti tyhjä ja eloisan kirkas.
Salainen taso
Tämän myötä tulemme turvautumisen salaiseen merkitykseen. Nyt ymmärrämme, että turvautumisen ydin on lama. Hänen mielensä on buddha, hänen puheensa on dharma ja hänen kehonsa on sangha. Tämän vuoksi gurujooga, laman meditoiminen, on niin tärkeässä asemassa timanttipolulla. Kirjoituksista löytyy monia lähteitä, joissa korostetaan, kuinka tärkeä on tämä harjoitus, jossa pyydämme lamalta initiaatiota (voimansiirtoa) tai siunausta ja annamme sitten hänen mielensä sulautua yhteen oman mielemme kanssa. Jamgön Kongtrul Lodrö Thaye, kuuluisa 1800-luvulla elänyt mestari, sanoi: ”Jos opettajan siunaus tulee yhteen oppilaan avoimuuden kanssa, mielen kohtaa kuin vanhan ystävän” (kirjasta Cloudless Sky). Tässä yhteydessä meitä opetetaan näkemään lama buddhana. On helppoa väittää, että näkee opettajansa buddhana, mutta on vaikeaa todella tehdä näin. Itse asiassa kyky tehdä näin on suhteessa sisäiseen kehitykseemme. Aloittajalle on tärkeämpää aluksi tarkistaa opettaja tämän ominaisuuksien osalta. Meidän on vaikea arvioida, onko opettaja valaistunut vai ei, mutta voimme tarkkailla hänen myötätuntoaan, sitä, kuinka johdonmukaisesti hän työskentelee toisten hyväksi, ja voimme pohtia, ovatko hänen opetuksensa mielekkäitä itsellemme. Kun olemme tyytyväisiä, voimme pyytää häneltä turvautumisen, joka toimii lähtöpisteenä omalle kehityksellemme. Turvautuminen yhdistää meidät kaikkiin buddhiin. Alamme hälventää harsoja, jotka hämärtävät mielen todellista luontoa, ja alamme hitaasti ymmärtää, että todellinen lama on mielemme. Turvautumisseremonian yhteydessä leikataan muutama hiussuortuva. Tämä symbolisoi toivettamme seurata Buddha Shakyamunin jalanjälkiä.
Absoluuttinen taso
Jos ymmärrämme, että olemme erottamattomia Buddhasta, opettajastamme, niin tällöin olemme tulleet turvautumisen absoluuttiseen merkitykseen. Looginen analyysin avulla näemme, että kerta kaikkiaan mikään ei ole todella olemassa olevaa, ei edes mielemme. Mutta pelkän analyysin avulla emme kykene oivaltamaan mielen todellista luontoa. Tarvitsemme suoran ja selkeän havainnon mielestämme. Muussa tapauksessa asiaa voisi verrata siihen, että kuvailisimme banaanin makua, muttemme söisi sitä koskaan. Absoluuttisella tasolla turvautumisen kohde on itse mieli. Se on ainoa asia, johon voimme luottaa. Mieltä kuvataan tyhjäksi mutta silti eloisan kirkkaaksi:
”Vailla sisäpuolta, vailla ulkopuolta, omasta itsestään syntynyt tietoisuus, avara kuin taivas, koon, suunnan, rajojen tuolla puolen – tämä äärimmäinen täydellinen avoimuus, tajunnasta erottamaton avaruus. Tässä syntymättömässä avoimessa avaruudessa ilmiöitä ilmaantuu kuin sateenkaaria, ollen täysin läpinäkyviä. Puhtaat ja epäpuhtaat maailmat, Buddha ja tuntevat olennot näkyvät loisteliaina ja selkeinä. [—] Se, että pysyttelee päivin ja öin tässä tilassa, siirtyy tähän tilaan vaivattomasti, – tämä on iloa. Emaho!” (Shapkar, Journey to Enlightenment)
Buddhalaisuudessa meillä on tarjolla tehokkaita menetelmiä, eikä valaistumisen saavuttamisesta ole epäilystä, jos vain harjoitamme.
Tavallisesti jokainen turvautuu johonkin: joku Mercedekseen, joku perheeseen, joku siihen, että on rikas, älykäs, nuori jne. Mutta jos etsimme jotain pysyvää, jotain mikä on tulemisen ja menemisen tuolla puolen, silloin voimme luottaa vain buddhaluontoomme. Kaikki muu maailmassa häviää. Saatat kysyä itseltäsi: ”Miksi turvautumisen tasoja on niin monta? Miksei pelkkä absoluuttinen taso riitä?” Syynä tähän on se, että emme voi ymmärtää absoluuttista totuutta ilman vankkaa perustaa. Siksi etenemme buddhalaisessa harjoituksessamme vaihe vaiheelta. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että aloitamme lyhyellä turvautumismeditaatiolla ja toistamme turvautumismantran 11 111 kertaa. Tämän päivästä päivään jatkuvan toistamisen kautta turvautumisen merkitys laskeutuu alas päästä sydämeen. Tämän jälkeen voimme tehdä neljää perusharjoitusta eli ngöndroa, jossa ensin kehitämme mielessämme toiveen vapauttaa kaikki tuntevat olennot kärsimyksestä, sitten puhdistamme itsemme fyysisestä, verbaalisesta ja mentaalisesta negatiivisuudesta ja lopulta istutettuamme vahvoja positiivisia vaikutelmia mieleemme meditoimme lamaa.
Toivon, että tämä informaatio innostaa harjoittamaan enemmän. Aloittelijat voivat ryhtyä välittömästi tekemään lyhyttä turvautumismeditaatiota, joka on saatavilla keskuksissamme.
Lähde: Buddhism Today 4, 1998