Gabi Wohlfahrtstätter-Volenko
Yli 30 vuotta buddhalaisuutta harjoittanut Gabi Wohlfahrtstätter-Volenko asuu Wuppertalin Timanttipolku-keskuksessa. Lama Olen pyynnöstä hän toiminut matkaopettajana vuodesta 1990, ja hänellä on ollut merkittävä rooli Venäjän Timanttipolku-keskusten perustamisessa.
Voimme lähestyä jokaista meditaatiota eri näkökulmista, ja tämä pätee myös Karmapa-harjoitukseen. Koska se on gurujooga, voimme esimerkiksi keskittyä opettajan merkitykseen tai tarkastella sitä, kuinka se lyhyen kestonsa ja tiiviytensä johdosta sopii nykyaikaamme. Koska se ennen kaikkea kuitenkin on timanttipolkumeditaatio, keskitymme nyt tähän näkökulmaan.
Jos tarkastelemme Buddhan antamia menetelmiä, ne eivät ole kiehtovia ainoastaan monipuolisuutensa vaan myös ihmismieltä koskevan syvällisen tuntemuksensa vuoksi. Ne ovat myös pedagogisesti erinomaisia, sillä ne ottavat huomioon niin pienemmät kuin suuremmatkin tottumuksemme ja vaikeutemme.
Timanttipolun tärkein lähtökohta on kytkeä meidät valaistuneeseen luontoomme. Alusta lähtien – tässä ja nyt – samaistumme valaistumiseen todetaksemme, että se on meissä aina piillyt luontomme. Buddhalla ei ole kanssamme helppoa, sillä pidämme sinnikkäästi kiinni harhaanjohtavista aistihavainnoistamme. Tässä suhteessa tottumuksemme ovat erittäin voimakkaat, ja näin ollen ei riitä, että tiedämme, kuinka asiat ovat; ne on myös koettava. Koska olemme luonteeltamme skeptisiä, tarvitsemme asteittaista, vähitellen tapahtuvaa lähestymistä.
Ensiksi käännymme sen puoleen, johon luotamme eniten ja joka todella tuntee mielen luonnon; avaudumme Karmapalle. Edessämme olevassa tilassa annamme hänen valo- ja energiamuotonsa ilmaantua, ja se tuntuu hyvältä. Tunnemme itsemme luoviksi. Näin saamme ensi kertaa kosketuksen valaistuneeseen luontoomme. Tunnemme kykenevämme johonkin, ja kun pystymme pitämään sen hallinnassamme, tämä luo turvallisuuden tunnetta. Mutta mitä todella tapahtuu?
Me emme varsinaisesti luo Karmapan muotoa, vaan se ilmaantuu itsestään, kuten kaikki Buddhan rakkauden ja myötätunnon spontaanit ilmaukset. Herätämme siis itsessämme sen muiston. Koska Buddhien myötätunto ei eroa valaistuneen luontomme myötätunnosta, pystymme pelkän muodon kuvittelemalla palauttamaan muistiimme Karmapan itsessämme. Tämä on kuin tilanne, jossa kahdesta kitarasta toisella näppäilemme yhtä kieltä, jolloin toisessakin vastaava kieli värähtelee, sillä ne on viritetty samalle taajuudelle.
Mitä tapahtuu tämän jälkeen? Pinttyneet käsityksemme hälvenevät. Fyysiset muodot ovat yleensä kiinteän ja toden tuntuisia; tunnemme korkeintaan laserilla aikaansaatuja valo- ja energiamuotoja. Meidän on vaikea käsittää ei-fyysisiä asioita. Keskittymällä Karmapaan ymmärrämme vähitellen, että muoto on tyhjyyttä ja tyhjyys muotoa. Muoto ja tyhjyys ovat toisistaan erottamattomia. Mielemme tottuu tähän vähitellen.
Seuraavassa vaiheessa luomme suoran yhteyden valaistuneeseen luontoomme. Karmapan voimakeskuksista virtaa valoa meissä oleviin keskuksiin. Näin yhtäältä saamme erilaisia kykyjä ja ominaisuuksia ja toisaalta koemme, että välitön yhteys itsemme ja Karmapan välillä on mahdollinen.
Sellaisten, jotka voivat liittyä yhteen, on oltava samanluonteisia. Valaistuneen voiman virratessa meihin luottamuksemme kasvaa, ja käyttämällä Karmapan mantraa tämä vaikutelma vain vahvistuu. Herätämme joka suhteessa todellisen luontomme ja valmistaudumme tällä tavoin viimeiseen vaiheeseen.
Lopulta lama muuttuu sateenkaaren väreiksi, virtaa meihin, ja kaikki muodot katoavat. Säteilevä puhdas valo on valpas, hereillä ja vailla ponnisteluja. Valtava ilon ja vapauden tunne jää siitä, että voimme kokea mielemme puhtaassa ja aidossa tilassaan!
Mitä tapahtuu? Ilman, että olisimme siitä tietoisia, olemme avanneet itsemme todelliselle luonnollemme; tämä on odottamaton ja ainutlaatuinen tulos. Yleensä aliarvioimme mielemme kyvyt ja teemme hyvin paljon kaikenlaista kokeaksemme jotain voimakasta. Harvoin koemme sitä, millaisiin elämyksiin pelkkä kuvittelu voikaan johtaa.
Miksi työskentelemme mielikuvituksessamme muodoilla? Havaitsemme joka tapauksessa jatkuvasti muotoja. Koko ulkoinen maailma on täynnä muotoja. Sama pätee ääniin, väreihin ja kaikkeen muuhunkin. Meditaatiossa teemme sitä, mitä meillä on tapana tehdä muulloinkin, ja siksi luotamme siihen. Mutta meditaatiossa työskentelemme valaistuneen luontomme kanssa ja siksi koemme jotain muuta kuin mitä odotamme. On hyvä ponnistella ja käyttää aikaa meditoimiseen, sillä tällä tavoin ennemmin tai myöhemmin seuraa tavoiteltu tila eli täydellinen valaistuminen. Meditaatio on rakennettu siten, että jos käytämme sitä asianmukaisella tavalla, emme pysty välttämään valaistumista.
Voi olla, että tarvitsemme enemmän kuin yhden istunnon, mutta se riippuu lähinnä meistä itsestämme. Kuten on tapana sanoa, matka on päämäärä. Toisin sanoen hauskanpito alkaa jo harjoittelun aikana. Paljon iloa harjoituksiin!
Lähde: Buddhizmus ma / 5. szám 2000 december