1924–1940 Syntymä ja nuoruus
Rangjung Rigpe Dorje, 16. Gyalwa Karmapa, syntyi tiibetiläisen kalenterin mies-puu-rotan vuoden (1924) kuudennen kuukauden 15. päivänä Itä-Tiibetin Denkhokissa Dri Chu-joen rantamilla, lähellä Dergeä. Hänen isänsä nimi oli Tsewang Paljor, ja hänen äitiään kutsuttiin Kalzang Chosduniksi. Lapsen kuultiin vielä kohdussa ollessaan toistavan mani-mantraa.
Eräänä päivänä hieman ennen syntymää hänen äitinsä huomasi vatsansa pienentyneen täysin ennalleen, aivan kuin hän ei olisi lainkaan raskaana. Hän matkusti paikallisen luostarin takana olevalla kukkulalla olevaan leiriin, ja seuraavan aamun koittaessa hän tunsi olonsa vaivalloiseksi ja hänen vatsansa alkoi paisua hyvin nopeasti. Lapsi syntyi pian tämän jälkeen. Kaikkialla näkyi sateenkaaria. Lapsen synnyttyä tämä otti seitsemän askelta ja sanoi ”Äiti, äiti! Menen pois!” Kaikki alttarille maljoihin laitettu vesi oli muuttunut maidoksi. Ymmärtäen syntyneen henkilön tärkeyden perhe ilmoitti lapsen olevan tyttö suojellakseen häntä pahantahtoisilta ihmisiltä.
Sillä välin Situ Tulku ja Jamgon Kongtrul Tulku olivat avanneet 15. Karmapan jättämän ennustuskirjeen, ja he löysivät siitä seuraavat yksityiskohtaiset ohjeet:
Tsurphusta itään lähellä jokea, paikassa, joka kauan sitten kuului Pawo Denma Yulgual Tokgodille ja Lign Gesarin ministerille, Palin kukkulalla on maasta rakennettu a- ja thup-kirjaimilla koristettu talo, joka kuuluu kuninkaalliselle ja uskonnolliselle perheelle. Syntymä tapahtuu siellä rotan vuoden kuudennen kuukauden 15. päivänä.
Sekä Situ Rinpochella että Jamgon Kongtrul Rinpochella oli selkeitä näkyjä Athup-paikasta ja he lähettivät seurueen etsimään uutta inkarnaatiota. Saavuttuaan perille seurue kuuli epätavallisen lapsen syntymästä kirjeen täsmälleen ennustamissa olosuhteissa. Etsintä oli ohi. Siten 16. Karmapa oli tunnistettu. Hän oli lapsi, jolla oli luontaisia epätavallisia kykyjä: jos alueelta oli hukassa hevosia tai karjaa, hän kykeni aina antamaan tarkan selityksen siitä, mistä ne ovat löydettävissä.
Karmapan ollessa seitsenvuotias Situ ja Jamgon Kongtrul Rinpochet vierailivat hänen luonaan ja suorittivat hänen alkuvihkimyksensä munkiksi. He suorittivat Vajravarahi-jumaluuden seremoniallisen vihkimyksen, ja tiibetiläisen kalenterin nais-rauta-lampaan vuoden (1931) ensimmäisen kuukauden 7. päivänä nuori inkarnaatio nimitettiin noviisimunkiksi. Sitten Khyetse Rinpoche, Zimpon Legshed Gyaltsen sekä Donyer Gyaltsen Zangkyong yhdessä antoivat 16. Gyalwa Karmapalle hänen seremonia-asusteensa sekä kruunun.
Saman vuoden toisen kuukauden 1. päivänä hänet vietiin Palpungin luostariin. Kruunausseremonia oli neljä päivää myöhemmin suuressa kokoontumissalissa. Tuhannet pyhiinvaeltajat olivat kokoontuneet paikalle kunnioittamaan Gyalwa Karmapaa tässä hyväenteisessä tapahtumassa. Myöhemmin hän matkusti Tsurphuun ja vieraili matkansa aikana monissa luostareissa ja pyhiinvaelluskohteissa. Kuudennen kuukauden 13. päivänä hän suoritti ensimmäisen Mustan Kruunun seremonian tässä elämässään. Taivas oli sateenkaarien peittämä, ja sieltä satoi kukkia. Tuhannet todistivat tätä hämmästyttävää ja hyväenteistä tapahtumaa.
Gyalwa Karmapa matkusti Lhasaan tapaamaan H.P. 13. Dalai-lamaa, joka suoritti hiustenleikkaamisseremonian. Heidän ensitapaamisellaan Karmapa piti päässään Ne Shu -hattuaan, mutta Dalai-lama näki toisen hatun sen päällä ja huomautti siitä pääministerilleen. Karmapan tehdessä perinteisiä prostraatioita hänen nähtiin ottavan päästään pienen hattunsa. Jälkeenpäin Dalai-lama kysyi, miksi hän ei ollut ottanut pois myös toista hattuaan, sillä sellaisessa tilanteessa tapana on olla paljain päin. Kaikki paikalla olleet väittivät nähneensä Karmapan paljain päin. Silloin oivallettiin, että Dalai-laman on täytynyt nähdä hienovarainen bodhisattva-kruunu – joka on ainoastaan korkeimman henkisen tason saavuttaneiden nähtävissä – ja hänen on täytynyt luulla myös kaikkien muiden nähneen sen.
Karmapa palasi Tsurphun luostariin, jossa suoritetiin toinen kruunausseremonia. Hän opiskeli neljän vuoden ajan ja kertoi usein opettajilleen aikaisemmista inkarnaatioistaan. Nais-puu-sian vuoden (1935) kahdennentoista kuun 3. päivänä 12 vuoden ikäisenä nuori Karmapa matkusti Khamiin.
Seurue saapui Tardzi Chutsenin kuumille lähteille ja pysähtyi lepäämään ja kylpemään sen parantavissa vesissä. Oli keskitalvi, silti yhtäkkiä kivien välistä alkoi madella useita käärmeitä. Karmapa ryntäsi niiden keskelle ja oli pian niiden peitossa. Hän alkoi tanssia sanoen: ”Olen käärmeiden valtias!” Kaikki pyysivät kauhuissaan häntä lopettamaan, mutta hän vain nauroi eikä näyttänyt olevan lainkaan peloissaan. Kohta käärmeet kiertyivät irti ja luikertelivat takaisin kuumille lähteille.
Seurue saavutti Shakshu Karin, jossa Drukchen Paljor Rinpoche saapui vastaanottamaan Karmapaa. He alkoivat vitsailla keskenään omista ihmekyvyistään. Yhtäkkiä Karmapa veti miekan avustajansa tupesta ja sitoi terän solmulle paljailla käsillään. Paljor Rinpoche oli täysin hämmästynyt eikä tarjoutunut kilpailemaan.
Paljor Rinpoche vei seurueen Riwa Barman luostariin, jossa suoritettiin Guru Padmasambhava -seremonia. Sen lopussa seremoniassa käytetyt kakut heitettiin eri suuntiin negatiivisten voimien karkottamiseksi. Heitettäessä kakkuja itäänpäin niiden nähtiin purskahtavan liekkeihin. Samaan aikaan koettiin yhtäkkinen ja selittämätön tauko kiinalaisten hyökkäyksissä Tiibetin itäisillä rajoilla.
Karmapa saapui Dil Yakin luostarin, jossa seurue asui yhteenliitetyissä teltoissa. Erään kerran hänet nähtiin korkealla maan yllä ratsastamassa peuralla telttojenvälisiä köysiä pitkin. Seurue saapui vuoristossa olevaan Radza Dzongiin, joka kärsi suuresta juomavesipulasta. Lama Samten Gyamtso selitti Karmapalle lähimmän lähteen olevan viiden kilometrin päässä ja pyysi siunausta asian helpottamiseksi. Karmapa määräsi puisen kylpyastian tuotavaksi lähelle luostaria. Sitten hän sanoi haluavansa kylpeä, joten ihmiset kantoivat paikalle vettä täyttääkseen sen. Kylvyn jälkeen hän pyysi apulaisiaan kaatamaan veden maahan. Se alkoi välittömästi pulputa, ja uusi lähde puhkesi sille kohdalle, jossa amme oli ollut. Luostarin vesipula oli ratkaistu pysyvästi.
Karmapa saapui Karma Göniin. Hänen astuessaan suureen kokoontumissaliin kaikkien pyhäinjäännöksiä sisältävien stupien kärkien nähtiin kohottuvan ikäänkuin tervehdykseen. Situ Tulku saapui Karma Göniin ja vei Karmapan Palpungin luostariin, jossa hän sai täydet Kagyupan Aarre-opetukset ja suullisen opetusten välityksen. He vierailivat Dzong Sar -luostarissa, jossa luostarinjohtaja Khyentse Chökyi Lodrö pyysi Mustan Kruunun seremonian suorittamista. Tämän hyväenteisen tapahtuman aikana Khyentse Rinpoche näki Karmapan Düsum Khyenpan, ensimmäisen Karmapan, hahmossa, ja mustan kruunun nähtiin leijuvan vajaan puolen metrin korkeudella hänen päästään.
Mies-rauta-lohikäärmeen vuoden (1940) 9. kuukauden 15. päivänä hän matkusti Tsurphuun ja vieraili matkallaan Penchenin luostarissa. Kyseisessä paikassa on dharmansuojelija Shin Kyongin patsas, jossa tämä ratsastaa hevosellaan. Karmapan lähestyessä sitä hevonen alkoi välittömästi hirnua kaikkien suureksi yllätykseksi. Karmapa jatkoi matkaa Dam Chungiin, jossa paikan pääjumaluus lahjoitti hänelle rei’ittämättömän yhdeksänsilmäisen Zhi-kiven, mikä on eräänlaista juovikasta akaattia. Seurue saavutti Tsurphun nais-rauta-käärmeen vuoden (1941) 8. kuukauden 11. päivänä.
1942–1949 Matkat Bhutaniin, Nepaliin ja Intiaan
Seuraavat lähivuodet Karmapa omistautui opiskelulle ja meditaatiolle, samanaikaisesti kun hänen luostariaan kunnostettiin laajalti.
Mies-puu-apinan vuonna (1944) hän teki pyhiinvaellusmatkan Tragin ja Samyen luostareihin ja vieraili sitten Etelä-Tiibetissä Drowolungin luostarissa, missä Marpa Kääntäjä oli asunut. Siellä Karmapalla oli ihmeellisiä näkyjä Marpasta, Jetsun Milarepasta ja Je Gampopasta. Hän sai Bhutanin kuninkaalta Jigme Wangchukilta pyynnön vierailla maassaan. Mies-puu-apinan vuonna (1944) Karmapa matkusti sinne ja vieraili pohjoisessa olevalla Bumthangin alueella, jossa kuningas toivotti hänet lämpimästi tervetulleeksi. Kuninkaan pyynnöstä Karmapa suoritti Mustan Kruunun seremonian, ja tässä yhteydessä kuningas näki Karmapan monissa erilaisissa ihmeellisissä hahmoissa.
Karmapa vieraili Champan ja Kujen temppeleissä Bumthangissa Pohjois-Bhutanissa, jossa hän lahjoitti seremoniallisen silkkihuivin Guru Padmasambhavan kuvalle Kujen luostarin alttarilla. Silkkihuivi nousi korkealle ilmaan ja tarttui suuren patsaan otsalle. Bhutanista Karmapa palasi Tsurphun luostariin.
Situ Tulku matkusti Khamista Tsurphuun tavaten Karmapan siellä nais-puu-linnun vuoden (1945) 9. kuukauden 11. päivä. Karmapa sai 23 vuoden ikäisenä yksityiskohtaisen loppuvihkimyksen yhdessä korkeampien Kagyupa-opetusten initiaatioiden ja selitysten kanssa. Nais-tuli-sian vuoden (1947) 4. kuukauden 22. päivänä hän lähti Teodiin Länsi-Tiibetiin, ja Situ Rinpoche palasi luostariin Khamiin.
Karmapa vieraili useissa Kagyupa-luostareissa ja matkusti pyhiinvaellukselle Nepaliin. Siellä hän sai kuninkaalliselta perheeltä suurta kunnioitusta osakseen, ja hän suoritti Mustan Kruunun seremonian. Hän vieraili kaikissa Nepalin tärkeimmissä pyhiinvaelluskohteissa ja siunasi tuhansia ihmisiä. Tätä vierailua varten Bhutanin kuningas oli ystävällisesti antanut Karmapan mukaan neljä korkeaa hallituksen virkailijaa oppaiksi ja tulkeiksi.
Nepalista Karmapa matkusti Buddhan syntymäpaikan Lumbinin kautta Intian Sarnathiin sekä Bodhgayaan, jossa hän suoritti prostraatioita ja rukouksia sekä paljon hienoja seremonioita. Pyhiinvaellus jatkui Ajantaan, Elloraan ja Kushinagaraan – paikkaan, jossa Buddha lopulta kuoli. Mies-maa-rotan vuoden (1948) 1. kuukauden 13. päivänä Karmapa matkusti Intian luoteisosassa olevaan Rewalsariin, jossa hän vietti useita päiviä suorittaen erityisen Guru Padmasambhava -seremonian. Tuhansia ihmisiä saapui vastaanottamaan hänen siunauksensa, ja paikalliset ihmiset panivat merkille, että monia valkoisia käärmeitä ilmaantui kivimuurista ja että paikallisen järven pinnalla tapahtui erittäin epätavallisia liikkeitä.
Seurue matkusti Kunun ja Purangin kautta pohjoiseen pyhälle Kailash-vuorelle. Karmapa teki kolme täyttä kierrosta tämän vuoren ympäri käyttäen jokaiseen kolme päivää sekä kiersi myös Manasarovarin pyhän järven ympäri. Hän vieraili kaikissa alueen pyhiinvaelluskohteissa. Sitten hän matkusti suoraan Tiibetin läpi – Mendongin Kagyupa-luostarin kautta – Tsurphuun mies-maa-rotan vuoden (1948) 11. kuukauden 17. päivänä.
1950–1959 Matkat Changiin, Kiinaan ja Intiaan
Karmapa kutsui Jamgon Kongtrul Rinpochen Tsurphuun antamaan lisää opetuksia. Häneltä Karmapa sai monia opetuksia, mukaan lukien Naropan kuusi joogaa sekä loput suullisten opetusten välityksestä. Mies-vesi-lohikäärmeen vuoden (1952) 4. kuukauden 29. päivänä hän vieraili Changissa Pohjois-Tiibetissä ja suoritti Mustan Kruunun seremonian.
Karmapa siirtyi Kar Chungin luostariin, ja ennen sisälle menoa hänen nähtiin sylkäisevän maahan luostarin ulkopuolella. Vanha naishenkilö keräsi omistautuneena syljen ja säilytti sen tarkoin. Myöhemmin sen huomattiin muuttuneen kallisarvoiksi kiiltäviksi pyhäinjäännöksiksi, jotka monistuivat lisää. Monia näistä annettiin sairaille ihmisille, mikä auttoi heitä paranemaan, ja monet ovat yhä hänen seuraajiensa säilyttämiä. Karmapa palasi Tsurphuun saman vuoden 10. kuukauden 17. päivä.
Mies-vesi-käärmeen vuoden (1953) 4. kuukauden 18. päivänä Karmapa matkusti Lhasaan, jossa hän tapasi Dalai-laman, Tenzin Gyatson, ja sai häneltä Kalachakra-initiaation. Saman vuoden 8. kuukauden 25. päivänä hän palasi Tsurphuun, jossa hän antoi Mindrolingin Nyingmapa-luostarin Chong Rinpochelle täyden Chosling Ter -vihkimyksen, selityksen ja initiaation. Hän suoritti myös Mendrupin, lääkekasvien keräämisen, ja jakoi niitä laajalti.
Mies-puu-hevosen vuoden (1954) 6. kuukauden 17. päivänä Gyalwa Karmapa vieraili Kiinassa yhdessä Dalai-laman, Chong Rinpochen ja muiden korkeiden lamojen kanssa. Oleskeltuaan Pekingissä ja muualla Kiinassa Karmapa palasi Tiibetiin, jossa hän matkusti useiden Khamin ja Don luostareiden kautta ja antoi opetuksia ja siunauksia. Tässä yhteydessä häntä pyydettiin edustamaan Hänen Pyhyyttään Dalai-lamaa, joka oli itse estynyt matkustamasta.
Dalai-lama otti vastaan Karmapan kutsun vierailla Tsurphussa. Tämän vierailun aikana Karmapa suoritti hänelle Mustan Kruunun seremonian ja sai vastalahjana myötätuntoisen Avalokiteshvaran initiaation. Tuohon aikaan Itä-Tiibetissä puhkesi taisteluja khampojen ja kiinalaisten välille. Kiinalaiset lähettivät Karmapalle pyynnön vierailla Chamdon alueella, jonne hän matkusti ja pyysi molempia osapuolia pidättäytymään vihollisuuksista.
Chamdossa Karmapan luona kävi lukuisia vierailijoita, ja hän antoi monia initiaatioita ja siunauksia vakauttaakseen aluetta. Sieltä hän matkusti Lhasaan, jossa hän selitti tilannetta Dalai-lamalle ennen palaamistaan luostariinsa Tsurphuun.
Karmapa matkusti vielä kerran pyhiinvaellukselle Intiaan. Hän lepäsi Dechen Choskor Lingin luostarissa ja myös Kagyu-luostarissa Yatrongissa lähellä Sikkimiä. Sikkimistä seurue siirtyi Intiaan ja vieraili Bodhgayassa, Sarhathissa, Kushinagarassa ja Lumbinissa. Siellä Karmapa tapasi – myös pyhiinvaelluksella olleen – Dalai-laman.
Matka jatkui Nepaliin, jossa Karmapa vieraili Bodhnathin, Swayambhunathin ja Namo Buddhayan pyhillä paikoilla ja antoi siunauksia ja opetuksia tuhansille ihmisille. Hän palasi jälleen kerran Intiaan, jossa hän vieraili monilla eteläosan pyhillä paikoilla, kuten Ajantalla, Elloralla sekä Sanchin suurella stupalla.
Hän jatkoi pohjoiseen lähellä Darjeelingia sijaitsevaan Kalimpongiin, jossa hän tapasi Bhutanin kuningasperheen Azi Wangmon. Karmapa matkusti Sikkimiin ja vieraili samalla Potongin luostarissa pohjoisessa. Siellä lähes raunioina olevan Rumtekin luostarin vanhat lamat pyysivät Karmapaa vierailemaan myös Rumtekissa. Karmapa kertoi heille, että ajankohta ei ollut vielä oikea, mutta että hän tulisi myöhemmin. Hän palasi Tsurphuun, mihin mennessä Khamin Domedin seudulla oli puhjennut uusia vihollisuuksia.
Yhdeksäs Sangye Nyenpa Rinpoche ja 8. Traleg Rinpoche tulivat molemmat asumaan Tsurphuun. Karmapa tunnisti Gyaltsap Tulkun 12. inkarnaation ja suoritti hänen kruunauksensa Tsurphun luostarissa. Sechen Kongtrul Rinpochelta Karmapa sai Longchen Zod Dunin initiaation, Longchenpa-siddhan opetukset, täydellisine selityksineen.
Taisteluja puhkesi kaikkialla Tiibetissä, ja Karmapan oppilaat rukoilivat häntä pakenemaan maasta vielä kun hänellä oli siihen mahdollisuus. Karmapa kertoi, että huoli oli aiheeton: ”Minun ei tarvitse lähteä vielä. Mutta jos se hetki tulee, voitte olla vakuuttuneita siitä, että se ei tule olemaan minulle vaikeaa.” Hieman myöhemmin Karmapa lähetti Situ Tulkun ja 9. Sangye Nyenpa Tulkun Bhutaniin.
1959–1967 Turvapaikka Rumtekissa, vierailu Bhutanissa
Karmapa matkusti New Delhiin, missä hän tapasi Pandit Jawaharlal Nehrun, Intian pääministerin. Pandit Nehru ymmärsi täysin Karmapan seuraajien kohtaamat vaikeudet ja lupasi Intian hallituksen tarjoavan rahallista apua uuden luostarikeskuksen rakentamiseksi. Hän vakuutti, että siellä jaettaisiin ihmisille ruokaa ja vaatetusta.
Sikkimin Maharaja lahjoitti ystävällisesti Gyalwa Karmapalle pysyvästi 74 eekkeriä maata Rumtekissa. Sikkimin Hallitus lahjoitti anteliaasti varoja alustaviin rakennuskustannuksiin ja antoi ilmaista puuta rakennustöihin. Paikalle tehtiin ajokelpoinen tie, sähkölinjat ja vedenotto.
Intian hallitus antoi suuren lahjoituksen kokoontumissalin ja munkkien asuinsijojen rakentamiseksi. Huolimatta niin monien ihmisten anteliaisuudesta nämä varat olivat riittämättömiä tarkoitukseen, joten Karmapa antoi valtavan summan omista varoistaan. Rakennustyöt alkoivat paikan raivaamisella vuonna 1962.
Monet satunnaiset työntekijät osallistuivat hankkeeseen. Uuden luostarikeskuksen peruskiven muurasi Sikkimin uusi hallitsija Palden Thondup Namgyal. Tämän uuden kauniilla perinteisellä tiibetiläisellä tyylillä rakennetun keskuksen rakentaminen vei neljä vuotta. Se sai nimen Pal-Karmapa-Densa-Shed-Drup-Chos-Khor Ling, mikä tarkoittaa ’Karmapan keskuspaikka: Keskus Dharman opettamiseen ja harjoittamiseen’.
Tiibetistä tuodut ainutlaatuiset pyhäinjäännökset, maalaukset ja kirjat sijoitettiin uuteen luostariin. Tulihevosen vuoden (1966) ensimmäisen kuun ensimmäisenä päivänä Gyalwa Karmapa siirtyi seremonian saattelemana uuteen keskukseen. Se oli mahtava ja erittäin hyväenteinen tapahtuma.
Vuonna 1967 Karmapa yhdessä 95 seuraajaansa kanssa vieraili Bhutanin pääkaupungissa Thimphussa maan silloisen kuninkaan pyynnöstä. Bhutanissa oleskelun aikana Karmapa vieraili Tak Tsangin luolaluostarissa, ”Tiikerinpesässä”. Paikka on kuuluisa Guru Padmasambhavan sinne tekemästä vierailusta. Hän matkusti myös Kyichun temppeliin Parossa, jossa hän suoritti erityisseremonioita maailman rauhan ja suotuisten olojen sekä Dharman säilymisen ja kaikkialle leviämisen hyväksi. Kuningas ja kuningataräiti lahjoittivat anteliaasti Bumthangissa sijaitsevan Tashi Chos Lingin palatsin kaikkine maa-alueineen Karmapalle, joka ehdotti suuren dharmakeskuksen perustamista sinne.
1974–1975 Matka Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin
Vuonna 1974 Karmapa johti ryhmän kagyü-lamoja länteen. He vierailivat Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Ensimmäistä kertaa ihmisillä lännessä oli mahdollisuus nähdä Mustan Kruunun seremonia, joka tehtiin useissa paikoissa.
Tällä tavoin hän saattoi synnyttää suoran yhteyden länsimaissa oleviin keskuksiinsa ja levittää opetuksiaan laajemmin. Kaikille Dharman polkua etsiville hän toimi edeltävien inkarnaatioidensa tapaan ohjaajana, opettajana, ystävänä ja todellisena esimerkkinä.
Ensimmäisten länsimaisten oppilaidensa Ole ja Hannah Nydahlin kutsumina Karmapa saapui ensin Kööpenhaminaan joulukuun 10. päivä 1974. Sen jälkeen hän vieraili Oslossa, Tukholmassa, Uppsalassa, Göteborgissa, Kööpenhaminassa, Rödbyssä, Pohjois-Saksassa, Amsterdamissa, Antwerpenissä, Pariisissa ja Lyonissa. Tammikuun puolivälissä Karmapa lensi Roomaan kahdeksi päiväksi. Heidät oli kutsunut paavi Johannes Paavali VII, joka ei tosin tehnyt kovin suurta vaikutusta tiibetiläisiin.
Tavattuaan paavin Roomassa Karmapa matkusti edelleen Clermont-Ferrandiin, Zürichiin, Rikoniin, Geneveen, Dordogneen ym., minkä jälkeen hän palasi Intiaan. Hän oli perustanut Eurooppaan monia buddhalaisia keskuksia; myöhemmin samaa toimintaa jatkoivat hänen oppilaansa Ole ja Hannah Nydahl.
Kulkiessaan suurissa eurooppalaisissa kaupungeissa, joissa hän ei ollut koskaan vieraillut, hän useissa tapauksissa sanoi: ”Pysäköi tuonne!”. Johtaen matkatovereitaan kädestä pitäen hän vei heidät seuraavan kulman taakse, jossa oli kaupungin suurin lintukauppa. Sisälle päästyään hän kuunteli hetken ja sanoi: ”Tuo tuolla kertoo hienoja juttuja, mutta tuo toinen puhuu vain hölynpölyä.”
Häkkiin kurottaessaan hänen haluamansa lintu lensi hänen kädelleen. Heidän hämmästyksekseen kaupan omistajat olivat usein lähes valmiita antamaan linnun hänelle. Karmapa lausui mantroja ja puhalsi kylmää ja kuumaa ilmaa niihin ja kertoi mukanaan oleville ihmisille: ”Opetan heitä meditoimaan”.
1976–1980 Toinen matka Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin
Karmapa saapui ensimmäiselle USA:n vierailulleen New Yorkiin marraskuun 17. päivä 1976. Kesäkuun 20. päivä 1977 hän vieraili Pariisissa ja jatkoi laajaa vierailuaan käyden Langwedelissa, Norjassa ja Ruotsissa.
Lähellä Osloa Karmapa hyppi nopeajalkaisesti kiveltä kivelle rannalla, huolimatta siitä että hänellä oli veressään niin paljon sokeria, että muutamalla tipalla olisi makeuttanut teekupposen. Lääkärit eivät voineet ymmärtää, miksei hän ollut koomassa. Kaiken kaikkiaan oli mainiota, kuinka Karmapa oli ”pyhä” (engl. holy) sanan todellisessa merkityksessä. Hän oli ”kokonainen” (engl. whole) ja ”täysin toimiva”.
Hänen seuraavat vierailukohteensa olivat Kööpenhamina, Rödby, Århus, Alankomaat, Witten, Köningstein, Berliini, Wien, Scheibbs, München, Winterthur, Zürich, Geneva, Nizza, St.Tropez, Dordogne, Aix, Montpellier, Plaige, Bordeaux, Antwerpen, Lontoo, Wales ja Ateena.
Marraskuun 28. 1979 Karmapa Rangjung Rigpe Dorje aloitti henkilökohtaisesti uuden meditaatiokeskuksen rakennustyöt Intian New Delhin kaakkoispuolella. Tuolla paikalla on tänään Karmapa International Buddhist Institute – KIBI.
Toukokuussa 1980 hän vieraili jälleen lännessä. Hän piti luentoja ja seremonioita Lontoossa, New Yorkissa, Woodstockissa, San Franciscossa ja lopulta kesäkuussa Boulderissa.
1981 Jäähyväiset Karmapalle
Heinäkuussa 1981 Karmapa aloitti temppelien ja meditaatiokeskusten kunnostamisen. Hän painatti ja jakoi tuhansia dharmatekstejä. Niiden joukossa oli 500 kappaletta Kanjurin Derge-painosta. Vielä elämänsä viimeisinä kuukausina hän työskenteli ahkerasti Dharman levittämiseksi.
Hän kuoli marraskuun 5. päivä 1981 klo 20.30 Yhdysvalloissa Zionissa, lähellä Chicagoa sijaitsevassa sairaalassa. Hänen kuolemansa oli viimeinen opetus pysymättömyydestä kaikille läsnä oleville ja myös meille kaikille.
Kuoleman lähestyessä hän oli ottanut puolisen tusinaa tappavaa sairautta itseensä. Käyttäen joogin voimiaan hän poisti paljon niiden haitallisuudesta – ainakin niiden osalta, jotka olivat hänen voimakentässään. Hän myös salli lääkäreiden kokeilla lääkkeitään häneen. Jotkut heidän tuloksistaan olivat hämmästyttäviä: korkeimmillakaan annoksilla nukutuslääkkeitä ei ollut lainkaan vaikutusta häneen. Karmapa välitti muiden hyvinvoinnista, eikä koskaan puhunut itsestään.
Marraskuun 5. päivän (Taran, vapauttajattaren päivä) iltana lääkärit tulivat rutiinikäynnille hänen huoneeseensa. Kun he näkivät hänen laitteidensa ilmeisesti kytkeytyneen pois päältä, he kaikki ajattelivat: ”Hän pilailee.” Juuri sillä hetkellä laitteet käynnistyivät jälleen, toimivat viiden minuutin ajan ja sitten pysähtyivät kokonaan. Seuraavana aamuna, kun henkilökunta halusi siirtää hänen ruumiinsa pois vuoteelta, linjanhaltijat kysyivät, onko kehossa kaikki kuoleman merkit. Näin ei ollut asianlaita. Karmapan keho oli yhä lämmin ja notkea, erityisesti hänen sydänkeskuksensa oli niin lämmin, että sen saattoi tuntea jo etäältä. Karmapa pysyi tässä tilassa.
Marraskuun 9. päivänä helikopteri laskeutui sotilaslentokentälle Rumtekin luostarin toiselle puolelle laajaan Sikkimin laaksoon. Rivi autoja lähti lentokentältä, ja noin tunnin kuluttua Karmapa saapui Rumtekiin. Kaikki neljä linjanhaltijaa istuivat kuljettajan vieressä Mercedes-kuormurin ahtaassa ohjaamossa.
Karmapan ruumis laitettiin mandalaan Rumtekin luostarin yläkerran salissa. Krematointi tapahtui puolitoista kuukautta myöhemmin. Sen sijaan että Karmapan ruumis olisi alkanut hajota tämän 45 päivän aikana, Karmapa oli kutistunut ja istui nyt 60 cm -korkeassa laatikossa, jonka ikkunan läpi saattoi katsoa sisään. Aiemmin voimakas mies oli nyt lapsen kokoinen. Kun kagyü-mestarien timanttilaulut oli luettu ja tehty 8. Karmapan meditaatio, laatikko kannettiin ulos ja laitettiin vastikään luostarin kattoterassille rakennetun savisen stupan sisään. Munkkia, jolla ei ollut koskaan ollut mitään yhteyttä tähän Karmapaan, pyydettiin sytyttämään stupan alla olevat kasat kuivaa santelipuuta.
Yhtäkkiä kesken seremonian jättimäinen sateenkaari ympäröi auringon, vaikka sää oli kirkas ja kuiva. Karmapan sydän kieri stupasta Tiibetiä kohti olevalle puolelle. Satoja rinpocheja ja oppilaita kaikkialta maailmasta osallistui tähän tapahtumaan.
Nauttikoot kaikki henkiset johtajat pitkästä elämästä ja vauraudesta. Moninkertaistukoon henkinen yhteisö, ja täyttäkööt kaikki velvollisuutensa. Vapauttakoot Dharman siunaukset kaikki harhautuneet mielet. Kitkeytykööt sairaudet, köyhyys, sodat ja pahat vaikutukset juuriltaan tästä maailmasta ja tuhoutukoot pysyvästi. Olkoot kaikki asiat suotuisia. Toteutukoot kaikki hyvät pyrkimykset. Karkottukoon tämä kali-yuga, musta aikakausi!