Lama Ole ja Hannah Nydahl
Lama Ole ja Hannah Nydahl

Lama Ole Nydahl

Ihmisen suurimmat ilot ja tuskat liittyvät rakkauteen ja kumppanuuteen. Joka kerta kun sydämemme alkaa hakata kiihkeämmin ja silmälasimme alkavat huurtua, koemme sen jonain hyvin henkilökohtaisena. Koemme tunteemme ainutlaatuisina, juuri meille tapahtuvina, mutta jos tarkastelemme asiaa hieman tarkemmin, huomaamme niillä olevan paljon syvemmät juuret. Siinä, mikä saattaa vaikuttaa hyvin henkilökohtaiselta kokemukselta, onkin itse asiassa kyse maailmankaikkeuden kaikkein perustavanlaatuisimpien, toisiaan täydentävien periaatteiden kohtaamisesta.

Kun ajaton avoin avaruus – kaikkien ilmiöiden potentiaali – leikkii vapaasti, se ilmaisee voimaansa ja kokee ominaisuuksiaan dualismin kautta. Ilmentyessään kaksinaisuuksina – läheisenä ja kaukaisena, lämpimänä ja kylmänä, emotionaalisena ja rationaalisena – se oppii tuomaan esiin täyden potentiaalinsa. Jos on pelkkä avaruus, niin mitään ei tapahdu: vaikka avaruus on erottamaton tietoisuudesta, ilo ja voima eivät ilmaannu. Jos kuitenkin avaruus ilmaisee itseään dualismin kautta, jos ilmaantuu vastakkaisuuksia, jotka sitten jälleen yhtyvät, niin esille tulee jotain luontaista, ja rikkaus ilmaantuu. Tätä voi verrata siihen, kun laboratoriossa pilkotaan atomeja ja osasten annetaan sitten törmätä yhteen suurella nopeudella hiukkaskiihdyttimessä. Tällöin vapautuvat valtavat energiat olivat läsnä jo atomissa, mutta ne ilmaantuivat vasta, kun atomi oli ensin hajotettu ja hiukkaset oli sitten jälleen tuotu yhteen.

Kun olennot rakastuvat ja avautuvat toisilleen, kun maskuliininen ja feminiininen olemus kohtaavat, on hyödyllistä ymmärtää, että asiat eivät ole niin henkilökohtaista kuin miltä ne tuntuvat. Yksityiseksi koettu on itse asiassa hyvin yleisluontoista, ja tämän dualismin yhtyminen tarjoaa hämmästyttävän mahdollisuuden niin ulkoiselle kuin sisäisellekin kasvulle. Koska todellisten vastakkaisuuksien välinen avaruus pitää sisällään kaikki mahdollisuudet, niin vastakkaisuuksien yhtyminen on enemmän kuin niiden summa.

Tämä merkitsee sitä, että kun miespuolinen ja naispuolinen kohtaavat toisensa täysin, ilmaantuu ominaisuuksia, joita kumpikaan ei ollut aiemmin tavoittanut. Tietenkin olennot aina oppivat toisiltaan, mutta rakkauden tapauksessa mukana on lisäulottuvuus: keskinäisestä vetovoimasta ilmaantuva voimakenttä ja koetut henkilökohtaisuuden ylittävät avaruuden ja autuuden tilat ovat itsessään innoittavia. Aiemmin tunnistamattomat mielen aspektit elävöityvät, kun lähestymme ja kosketamme syvästi toisiamme. Rakkaus antaa enemmän kuin ottaa, sillä tilanne itsessään on niin tuottoisa. Monet aiemmin piilevinä olleet asiat alkavat tulla esiin.

Tämä prosessi alkaa toimia riippumatta tavasta, jolla avaudumme. Jotkut ovat tietoisimpia ulkoisella tasolla ja nauttivat innokkaasti sängyssä vietetyistä hetkistä. Toiset kohtaavat sisäisellä tasolla, jakavat yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja haluavat tehdä samanlaisia asioita. Jotkut taas tuntevat yhtyvänsä täydentäessään toisiaan näkemyksen syvimmillä tasoilla. Olipa suhteen pääsyynä fyysinen vetovoima, sisäinen tuntemus tai syvällinen samaistuminen, opittavaa on paljon. Jos työskentelee älykkäästi sen parissa, mitä on, niin tuloksena on yhä täydellisempää inhimillistä kasvua.

Koska tämä on mahdollista vain rennossa ilmapiirissä, suhteessa on tärkeää välttää odotuksia ja kilpailua. Vaikka Buddha ei missään määrin halua sitoa ketään epätoivottuihin kumppaneihin ja vaikka hän usein mainitsee hyvien kumppaneiden löytämisen vaikeudesta, siitä hetkestä alkaen, kun olennot päättävät lyöttäytyä yhteen, heidän on järkevää tukea toinen toistaan. Keskinäinen tuki elämässä työskenneltäessä on hyvin mielekästä, ja parhaiten se onnistuu, kun ajattelee ”me” eikä ”minä ja hän”. Tavallisesti molemmat kumppanit joka tapauksessa kokevat nousut ja laskut yhdessä, ja onnellisuus ja kärsimys riippuvat omasta näkemyksestä. Niinpä jos kumppanilla on joitain erityisominaisuuksia, on hyvä tulla osalliseksi niistä. Jos ajattelee tai sanoo ”Katso, mitä me voimme tehdä”, niin tämä karkottaa kahtiajaon tunteita, ja paljon iloa ilmaantuu sen kokemuksen myötä, ettei koskaan törmää seinään. Mielellä ei ole rajoja.

Joten, koska elämä lyhenee eikä pidenny, niin herää kysymys: Kuinka saada aikaan tällaisten ajattomien voimien onnellinen yhdistyminen jokapäiväisissä ihmissuhteissa?

Ulkoisella tasolla on viisasta lahjoittaa onnea niin paljon kuin mahdollista, olla tietoisesti hyvä toinen toistaan kohtaan ja nauttia maskuliinisuuden ja feminiinisyyden välisistä rikkaista eroavaisuuksista rakkauden aktissa; toista tulisi lähestyä kuin temppeliä – suurella avoimuudella. Jos ei ole munkki tai nunna, niin on hyödyllistä nähdä keho välineenä, jolla antaa onnellisuutta toisille.

Sisäisellä tasolla kohtaamisen tulisi tasapainottaa myötätuntoa ja viisautta. Miehillä on korostuneempi menetelmä-puoli, naisilla taas intuitio. Kun näitä ominaisuuksia omaksuu toinen toiselta luottamuksen ilmapiirissä, ilmaantuu ulottuvuuksia rikkovia lopputuloksia. Tähän liittyvät esteet ovat alkeellisia mutta itsepintaisia, ja niiden poistaminen edellyttää paljon hyvää tahtoa. Paljolti kyse on sisäisestä rytmistä. Miehet tekevät eron päivän ja yön välillä: monet ovat karkeita töissä ja unohtavat usein muuttaa sävyään, kun naisia on lähettyvillä. Yöllä kuitenkin kaikki unohtuu. Silloin heidän mielensä on rakkaudessa ja hauskanpidossa ja he ihmettelevät, mikä oikein vaivaa heidän naistaan, joka on kiinni omassa ympärivuorokautisessa rytmissään. Jos häntä ei ole kohdeltu hyvin päivällä, niin hän ei yksinkertaisesti tahdo lämmetä yöllä. Koska molemmat osapuolet ovat tässä asiassa varsin herkkähipiäisiä ja koska elämä tulisi käyttää hyväksi, niin tämä on jotain, mistä kannattaa olla tietoinen.

Nais- ja miespuolisuuden yhtymisen syvintä tasoa ilmaistaan buddhalaisuudessa lootuksen ja timantin symboleilla. Nainen on lootus. Hän on luonnostaan antavainen ja haluaa merkitä jotain jollekulle toiselle. Mies on timantti, joka ilomielin loistaa itsekseenkin. Lootuksen ja timantin saattaminen yhteen joko toimivassa kumppanuussuhteessa tai tietoisessa yksinolossa tuottaa täyden toiminnan perimmäisen ilon, joka leviää myös sisäiselle ja ulkoiselle tasolle. Kun tietää, että tämä täydellisyys ylittää henkilökohtaisuuden tason ollen ajattomasti läsnä avaruudessa, silloin myötätunnosta ja viisaudesta tulee vain luonnollista ja toisten vahingoittaminen – ellei tarkoituksena ole heidän perimmäinen hyötynsä – on täysin poissuljettu.

Minkä tyyppistä rakkautta sitten on olemassa? Pääasiassa kahden tyyppistä: ottavaa ja antavaa. Varo takertumisia: ne rajoittavat vapautta, haluavat kontrolloida ja vatvovat alituiseen menneitä ja tulevia. Jos tämänkaltaisia tunteita alkaa kehittyä, niin hankkiudu niistä pikaisesti eroon. Ne muuttuvat vankilaksi eivätkä hyödytä itseäsi eivätkä ketään muuta. Vastakohtana tälle on rikastuttava rakkauden laji, johon kansanviisaus viittaa senkaltaisilla sananlaskuilla kuin ”Jos rakastat jotakuta, päästä hänet vapaaksi”. Tällöin me pyrimme kehittämään toisia, ja jäävätpä he sitten luoksemme tai eivät, he ovat omiamme; jos eivät jää, niin se merkitsee vain sitä, että niin on parempi. Olemme vakaita itsessämme, ja runsauden tunne antaa ihmisille tilaa kasvuun. Lopputuloksena on se, että kaikki ovat rikkaampia kuin ennen.

On mahdollista erottaa neljä tapaa, joilla tämä viimeksi mainittu, hyvin myönteinen rakkauden laji ilmenee; niistä kaksi on hyvin tuttua, kaksi puolestaan abstraktimpaa.

  1. Yksi niistä on inspiroiva keskinäinen vaihto tasavertaisten välillä – se, mitä yleensä kutsutaan ”rakkaudeksi”. Toisinaan toisella kumppaneista voi olla enemmän annettavana, mutta kaiken kaikkiaan vallitsee tasapaino ja molemmat saavat välitöntä hyötyä.
  2. Myös myötätunto kuuluu tänne. Se on jaloa niin kauan kuin emme pidä ketään heikkona tai vastaanottavana osapuolena, vaan sen sijaan teemme toisen vahvaksi ja kykeneväksi antamaan myöhemmin. Tämä toimii niin kauan kuin kumpikaan osapuoli ei ala laskea voittoja ja tappioita ja molemmilla on älyä välttää ylpeyttä ja riippuvuutta. Juuri tämänkaltainen viisaus on tarpeen käsiteltäessä sellaisia kiperiä maailman ongelmia, kuten islamia ja ylikansoitusta.
  3. Myötäilo merkitsee sitä, että iloitsee myönteisistä tapahtumista silloinkin, kun ne eivät millään lailla kosketa meitä itseämme. On yksinkertaisesti suurenmoista, kun tapahtuu jotain hyvää, kärsimys vähenee ja inhimillinen vapaus ja kasvu tulevat mahdollisiksi. Sellaiset sivistyneet tilanteet, joissa määrän annetaan muuttua laaduksi, tarjoavat mitä suurinta tyydytystä mielelle.
  4. Se nimitys, jota käytetään kaikkein hienovaraisimmasta rakkauden ilmentymästä, hämmästyttää usein länsimaalaisia, joilla on tapana lukea tämä tila filosofian tai elämänkatsomuksen piiriin. Se on ”tasapuolisuus”, ja se merkitsee sen tiedostamista, että kaikilla on buddhaluonto, tiesivätpä he sen tai eivät. Kun ymmärtää, että jokaisen mieli on olemukseltaan kirkasta valoa, eikä mikään tapahtuma tai teko voi tuhota sen potentiaalia, on helpompi pitää yllä puhdasta näkemystä ulkoisesta ja sisäisestä maailmasta.

Jotta nämä neljä rikastuttavaa rakkauden lajia saisi tuotua elämään, kumppaneiden välillä on tarpeen olla tiettyä herkkyyttä. Naisen, jolla on vähän tai ei lainkaan lapsia, tulisi välttää mielijohdetta ottaa asiakseen oman miehensä kouluttaminen, ja sijoituksena naistaan pitävän miehen tulisi puolestaan iloita siitä, että hänellä on sijoitus, joka tuottaa. Molemmissa tapauksissa yritykset kontrolloida toista ovat ajanhukkaa. Sen sijaan tulisi hyväntahtoisesti antaa toiselle tilaa, neuvoa häntä sikäli kuin hän haluaa neuvoja, ja tulisi työskennellä sen parissa, mikä on mahdollista. Molempien tulisi tietää, että jokainen hetki voi olla viimeinen ja että rikkauden ja luottamuksen lähtökohdista annettava rakkaus tuo paljon suuremman täyttymyksen kuin riippuvuuteen perustuvat teot. Kumppani, joka rakastaa ylijäämän tilasta käsin, on paljon jännittävämpi kuin sellainen, joka rakastaa säilyttääkseen suhteen tai välttääkseen vastoinkäymisiä.

Silloin kun erilliset roolit ovat luonnollisia, kuten silloin kun miesten on tarpeen selvittää päätään luomalla etäisyyttä tai silloin kun naiset tuntevat tarvetta puhua jostain pitempään, molempien osapuolten tulisi pyrkiä rakastamaan kumppaneitaan sellaisina kuin he ovat. Tärkeää on luottamus toiseen ja sitoumusten pitäminen. Ja, tapahtuipa kehitystä sitten intuitiivisella tai käytännön tasolla, molempien tulisi hyötyä siitä. Paljolti islamin mutta myös fundamentalistisen kristinuskon vaikutuksesta asianlaita ei usein kuitenkaan ole näin. Suhteista ja perheistä tulee painekattiloita, joissa mies on suuntautunut maailmaan, nainen mieheen ja lapset äitiin. Vain syvä rakkaus ja luottamus voivat liuentaa tällaiset riippuvuusrakenteet, jotka pahasti rajoittavat olentojen potentiaalia, ajavat heidät odotusten ja pelkojen tilaan ja takerruttavat menneeseen ja tulevaan elämään. Niissä kulttuureissa, joissa sukupuolten välinen rehellinen kohtaaminen ei ole sallittua, vaaditaan paljon rohkeutta. Se kuitenkin maksaa vaivan. On mitä suurenmoisinta, kun murtautuu läpi pelon olla avoin tässä ja nyt. Kaikki loistaa mielekkyyttä ja leikkisyyttä, ja yhteenkuulumisen tunne tekee kunkin kehityksestä jaettua rikkautta. Näin saavutetun avaruuden myötä molemmat löytävät sisäisestä vahvuudestaan uusia puolia, mikä puolestaan lisää inspiraatiota. Mitä paremmin tämä ymmärretään ja mitä enemmän avaruuteen luotetaan, sitä vapauttavammaksi ja fantastisemmaksi suhde tulee.

Buddhalaisuuden oivallukset toimivat tehokkaina apuvälineinä, jotka mahdollistavat kaikkien tilanteiden heijastaa mielen luontaista täydellisyyttä ja auttavat ihmisiä olemaan ujostelematta omaa potentiaaliaan. Pelkästään sen ymmärtäminen, että meille ei voi tapahtua mitään sellaista, mitä ei ole karmassamme, on mainio turvaverkko, joka tekee asioista helposti käsiteltäviä. Se sallii rakastaa, ilmaista myötätuntoa, kokea myötäiloa ja olla tietoinen tasapuolisella tavalla – ja luoda tällä tavoin maailmoista parhaan.

Mitä sitten opitaan, kun mies- ja naispuolinen kohtaavat? Toivon, että aistivaikutelmat onnellisesti jaetuista rakkauden hetkistä ovat hyvin elävinä lukijan mielessä. Tämä on kuitenkin vain jäävuoren huippu täydestä keskinäisestä vaihdosta. Jos avaudumme naiselle kaikissa tilanteissa tuntien hänen kätensä, kurvinsa, ilonsa, liikkeensä ja hänen puheensa ja kehonsa kudelman, niin ilmaantuu uusia kokemuksellisia tasoja. Jos annamme hänen täysin inspiroida meidät egon ja käsitteiden tuolle puolen, näemme, että naiset pitävät sisällään ja välittävät viittä erilaista viisautta, jotka todellakin vievät kaikkien rajojen taa. Tämän vuoksi monissa kulttuureissa muusat tai inspiraation antajat ovat naispuolisia.

Buddha ja hänen jälkeensä joogit ymmärsivät tämän kaiken. He toteavat, että naiseuden ytimenä on viisi valaistuneen viisauden lajia. Mies voi omaksua ne vähitellen, jos hän lähestyy naiskumppaniaan kuin temppeliä – suurella kunnioituksella ja omistautumisella naiseuden ihmettä kohtaan.

  • Ensimmäistä viisautta kutsutaan peilinkaltaiseksi, ja se on tavallisen vihan tunteen muunnos. Se näyttää asiat sellaisina kuin ne ovat – mitään lisäämättä ja jättämättä pois. Mielen luonto ja kaikki sen ilmentymät näkyvät selkeästi.
  • Toinen viisaus, samanarvoisuuden viisaus, puhdistaa ylpeyden. Se näyttää kaiken hyvin rikkaana ja moniulotteisena, osista koostuvana ja täynnä potentiaalia.
  • Erittelevä viisaus ilmaantuu, kun vapautuu takertumisesta. Tämä viisaus on kykyä nähdä jokainen henkilö ja tilanne sekä erillisenä että osana elävää kokonaisuutta.
  • Kokemuksen viisaus antaa mentaalisen kyvyn nähdä läpi, seurata pitkää kokemusten sarjaa ja oppia historiasta. Aiemmin tämä oli hankala mustasukkaisuuden tai kateuden tunne.
  • Useimmat tavoittavat viimeisen, intuitiivisen tai kaikenläpäisevän viisauden aiemmin mainittujen ulompien viisauksien kautta. Tämä viisaus on perustietämättömyyden muunnos. Jos kykenemme tavoittamaan sen, niin mielen syvimmät harsot repeävät täydellisesti syvimmän rakkauden tai suurten suojelevien tekojen kautta.

Vaikka eri naiset inspiroivat eri tavoin tarjoten erilaisia sydämen löydöksiä, niin jos vain on tarpeeksi rakkautta, yksi nainen voi välittää kaikki viisi viisautta. Omistautunut kosija saa ominaisuudet, joiden symboleina toimivat timantti, jalokivet, lootus, miekka ja buddha. Nämä edustavat edellä mainittuja viittä viisautta.

Mitä nainen sitten saa avautuessaan miehen voimalle? Neljä taitavaa toimintaa. Vaikka nainen saattaa intuitiivisesti jo käyttää niitä perhe- ja lähipiirissä, tässä ne saavat henkilökohtaisuuden ylittävät ulottuvuudet, jotka sallivat vaikuttaa maailmaan. Miehillä on pohjimmiltaan toiminnan luonto; heidän painopisteensä sijaitsee korkealla kehossa ja heillä on isot kädet. Vaikka on tuhansia kehon, puheen ja mielen toimintoja, joita jokainen pystyy tekemään, ne kaikki voi jakaa neljään ryhmään.

  • Yksi miestyypeistä on pääosin rauhoittava. Hän on hyväntahtoinen ja ystävällismielinen, ulkomuodoltaan usein jokseenkin päärynän muotoinen. Hän rauhoittaa kaikkia ja haluaa, että kaikki voisivat hyvin.
  • Toinen tyyppi häärii ympäriinsä kaikkialla, on aina kokeilemassa ja aloittamassa jotain. Vaikka hän ei ole erikoisen lihaksikas, hän on hyvin aktiivinen suurentaen kaiken potentiaalia.
  • Kolmantena tulee lumoava, hurmaava tyyppi. Tämänkaltainen mies työskentelee vetovoiman avulla, tietää kuinka tehdä vaikutus ja avata sydämet, pukeutuu ja puhuu oikealla tavalla.
  • Pitkällä aikavälillä usein naisen paras ystävä kuitenkin on neljäs miestyyppi. Voimakkaana ja suojelevana hän seisoo aloillaan silloinkin, kun kaikki muut ovat jo lähteneet. Vaikka hän ei aina ole perehtynyt viimeisiin muotihullutuksiin, häneen voi luottaa kovassa työssä.

On ilmeistä, että nainen kehittää aluksi kumppaninsa ominaisuuksia. Hyvin intuitiivisena hän voi kuitenkin tavoittaa koko miehisen toiminnan alan nopeammin kuin useimmat miehet kykenevät toteuttamaan feminiiniset viisaudet. Ei ole nopeampaa tapaa kasvaa kuin avautua täysin rakkaudelleen.

Tähän asti olemme pääosin tarkastelleet täyttä, seksuaalista miehen ja naisen välistä liittoa, joka koskee myös yksineläjiä, olivatpa he sitten maallikkoja tai munkkeja ja nunnia. Homoseksuaalisia suhteita en osaa selittää, sillä minulla ei ole niistä kokemusta. Lisäksi on olemassa kolmenlaisia sukupuolten välisiä kontakteja, joihin ei sisälly seksuaalisuutta. Ne ovat vakaampia; toisaalta niissä on vähemmän jännitystä.

Nainen voi kohdata isän ja mies äidin, jotka suojelevat ja näyttävät heille maailmaa. Tai he voivat löytää veljen tai siskon, joiden kanssa he oppivat ja kasvavat yhdessä. Neljäs tapa, jolla sukupuolet voivat täydentää toisiaan, on kanssakäyminen tyttären tai pojan kanssa. Tapahtuipa kohtaaminen millä tasolla tahansa, jotain tulee ehjäksi.

Buddha ei kuitenkaan neuvonut monia oppilaitaan pysymään yksineläjinä ainoastaan suojellakseen heitä perhe-elämän hankaluuksilta. Onnellisuus, joka ilmaantuu hyvästä kumppanuussuhteesta, ei voimaltaan häviä sille kärsimykselle, jonka ihmiset voivat toisilleen tuottaa, jos yhteys heidän välillään on huono.

Jos olemme älykkäitä ja pidämme yllä mainitut valintamahdollisuudet avoimina, niin voimme edetä tanssien elämän laveaa puistotietä kaikille taajuuksille viritetyin antennein. Voimme tietää, suojella ja oppia kaikista vastakohtaisuuksista ympärillämme sekä tasapainottua niiden kautta. Kun emme arvostele, vaan olemme vain tietoisia ilman odotuksia ja jäykkiä, pinttyneitä ajatuksia, ja kun pyrimme tarkastelemaan asioita myös toisten näkövinkkelistä käsin, asiat loksahtavat vähitellen paikoilleen kaikkien parhaaksi. On mahdotonta kuvitella rikkaampaa elämää kuin tämänkaltainen jakaminen. Ja eikö ole mitä syvällisin merkitys siinä, että muuntaa kaikkien äänet, liikkeet ja kaikki tilanteet jatkuvaksi initiaatioksi elämän täyteyteen? Se, että näkee toisten potentiaalin oman mielensä kuvastimena, on tie kaikkeen suureen sisäiseen voimaan.

Avaimena siihen, että uskaltaa ottaa tämän askeleen, on valmius luottaa positiiviseen, minkä turvana on jonkinasteinen oivallus ilmiöiden absoluuttisesta luonnosta. Eräästä yleisestä väärinkäsityksestä on kuitenkin pikaisesti päästävä eroon. Melkein kaikki kuvittelevat, että on olemassa jonkinlainen keskiarvoinen totuus yläpuolella olevien ruusunpunaisten haavekuvien ja alapuolella olevien mustien depressioiden välillä, mutta tämä ei ole totta. Tällaista paikkaa keskellä ei ole olemassa! Vaikka ihmiset saattavat kuvailla asioita samankaltaisilla sanoilla, ainoastaan ne, jotka kokevat subjektin, objektin ja teon ykseyden, ovat asioiden värittämisen tuolla puolen. Rakkaus, vakuuttavammin kuin mikään, osoittaa, ettei tarvitse kuolla päästäkseen puhtaaseen maahan tai mennä jonnekin muualle tavatakseen buddhia, vaan kaikki, mitä tarvitsee tehdä, on pyyhkiä omat silmänsä – tässä ja nyt.

Niinpä jokaisen kohtaamisen yhteydessä on mielekästä nähdä toinen aina korkeimmalla ja puhtaimmalla tasolla. Toisen halventaminen tai alistaminen sitä vastoin ei ainoastaan ole ristiriidassa olentojen buddhaluonnon absoluuttisen totuuden kanssa, vaan se myös tekee kaikki köyhiksi. Niin kauan kunnes koemme kaikkien ilmiöiden rikkauden automaattisesti, voimme harjoitella näkemään kumppaneissamme mielekkäitä, hienoja ja kauniita ominaisuuksia aloittamalla helpoista asioista. Sen jälkeen, käyttäen hyväksi sitä, mitä sitten löytyykin, itsensä tulisi sallia iloita siitä antaen tälle kokemukselle tilaa kasvaa, eikä tulisi jäädä kiinni mihinkään nalkuttaviin ”eilen-tänään”-suhteisiin. Sen sijaan tulisi tehdä sitä, mikä on mahdollista tässä ja nyt, ammentaa aina voimaa hetkestä ja nauttia kyseisen tilanteen rikkaudesta. On tärkeää olla koskaan vertailematta siihen, mitä oli ennen, ja todella käyttää hyväksi se, mitä on nyt. Tuo nyt-hetken tuoreus on rakkauden meille suoma lahja, ja vaikka harvat ovat tästä tietoisia, miespuolisen ja naispuolisen yhtyminen rakkauden suurimmilla hetkillä on dualismin ylittävä tila.

Tässä oli lentomatkan Moskova–Vladivostok (helmikuu 1996) aikana kiteytetty muutama ajatus tästä aina ajankohtaisesta aiheesta. Sallikoon jokainen jaettu avoimuuden hetki meidän löytää, kuinka suuria olemmekaan!

Lähde: Buddhism Today 14, 2004