Johdanto mahamudraan
Lama Ole Nydahl
Tämä teksti on lama Ole Nydahlin vuonna 2004
ilmestyneen kirjan The Great Seal johdantoluku. Kirja on selitysteos
kolmannen Karmapan Rangjung Dorjen laatimaan tekstiin Chag-chen-mönlam,
'Toivomus perimmäisen mahamudran saavuttamiseksi'.
Jokainen havainto, liittyipä se ulkoiseen tai sisäiseen maailmaan, palauttaa meidät takaisin mielen luo. Vain mieli on jatkuvasti ja todella läsnä, vaikka se ei olekaan mikään todellinen objekti. Tietoisuus on kuin avaruus, muuttumaton ja ajaton, kun taas sen kohteet ovat ehdollisia. Niin ulkoinen maailma kuin olentojen sisäisetkin tilat ilmaantuvat, muuttuvat ja katoavat jälleen. Vain kokija on ajaton, rajaton ja kaikkialla.
Buddha opetti suurta sinettiä (sanskr. mahamudra; tiib. chag-chen) herättääkseen mielen koko potentiaalin ja sinetöidäkseen sen valaistuneen luonnon. Jokainen, joka lepää peilin säteilyssä samalla kun nauttii sen kuvista, ja jokainen, joka tunnistaa meren tuhoutumattomuuden aaltojen leikin alla, on saavuttanut tämän päämäärään.
Siihen johtava polku on vakaasti lisääntyvää rikkauden ja suuren onnellisuuden kokemusta, joka valaistumisen myötä tulee pysyväksi. Lyhyemmässä ja laimeammassa muodossaan se alkaa ilmetä jo sellaisina hetkinä, jolloin mitkään tottumukset tai odotukset eivät häiritse mieltä. Myös ei-meditoijat voivat saada jotain makua tästä voimasta laskuvarjohypyn vapaan pudotuksen aikana tai kiitäessään kovaa vauhtia moottoripyörällä, ja kaikki (toivottavasti) tuntevat sen seksuaalisesta yhtymisestä. Se voi ilmaantua välähdyksen omaisesti aivastuksen yhteydessä tai riemukkaana ahaa-elämyksenä, kun saa uusia ja jännittäviä oivalluksia, tai silloin, kun jakaa toisten hyvyyden tai ilon. Meditaatio on kuitenkin ytimekäs ja tieteellinen tapa tehdä tästä tilasta pysyvä. Erityisesti Tiibetin buddhalaisuuden kolme "vanhaa" eli "punapäähine"-koulukuntaa, joissa keskitytään timanttipolun näkemyksen ja muuntamisen harjoituksiin, voivat tehdä näistä hetkistä katkeamattoman kokemuksen. Lyhytkin vuorovaikutus tietoisuuden suuren sinetin haltijan kanssa voi käynnistää tämän kypsymisprosessin, mutta kaikkein tehokkain menetelmä on aina läheinen ystävyys hänen kanssaan tai osallistuminen hänen ryhmiensä toimintaan. Niin meditaatiossa kuin elämässäkin kokee sitten kasvavaa ja riemukasta yhteyttä kaikkiin ilmiöihin, kunnes kärsimys ja turhautumat alkavat näyttäytyä jonain aivan tarpeettomana ja kummallisena.
"Avaruus on iloa... Kaikki tapahtuva on mielen vapaata leikkiä... Kehon ja puheen käyttäminen herättämään olentojen valaistumispotentiaali..." Buddhan kuoleman jälkeen jo 2500 vuoden ajan tämänkaltaisesta oivalluksesta ja asenteesta kertovat lausumat ovat olleet osoituksena buddhalaisten harjoittajien rajattomasta henkisestä rikkaudesta. Ne viittaavat sekä suuren sinetin päämäärään että polkuihin, ja näiden menetelmien taitava soveltaminen antaa riippumattomille ihmisille mahdollisuuden auttaa myös muita. Välttäen liiallisen älyllisyyden ja emotionaalisuuden ansat suuri sinetti näyttää toteen, että sekä suhteellinen että absoluuttinen, sekä polku että päämäärä, ovat olemukseltaan iloa. Voi olettaa, että tällaiset opetukset herättävät yhä kasvavaa kiinnostusta nykypäivän henkisyyden markkinoilla
Valaistuminen merkitsee olentojen kaikkien ominaisuuksien ja kykyjen, mukaan lukien kallisarvoisen järjen, täyttä kehittymistä. Tätä tilaa kohti otettavien askelten ei pidä ollaepäkäytännöllisiä tai eksoottisia. Seitsemänsataa vuotta sitten Karmapa tiesi tämän. Ei riitä, että pelkästään nauttii Chag-chen-monlam-tekstin psykologisesti tehokkaiden 25 säkeen taiteellisesta voimasta tai ydinkohtien moninaisista toistoista. Ilman kriittistä analyysia sen useat merkitystasot löytyvät liian hitaasti. Tämän vuoksi olen selittänyt tekstiä paikoitellen tavalla, joka avaa silmiä eikä myötäile maailmaa, joka pyrkii pysyttelemään autuaallisen tietämättömänä vaikeista tosiasioista. Tätä kautta kehittyvä kriittinen näkemys terävöittää tekstin ymmärtämistä, mikä puolestaan antaa kypsän näkemyksen maailmasta ja kyvyn käsitellä jokapäiväisiä tilanteita.
Jokainen kehitysaskel buddhalaisuudessa lähtee nykytilanteen kriittisestä analyysista. Se antaa mahdollisuuden vakuuttua siitä, että meillä on nyt erittäin kallisarvoinen ja hämmästyttävän harvinaislaatuinen tilaisuus todella ohjata elämäämme tietoisesti kohti vapautumista ja valaistumista.
Ensinnäkin, vain hyvin harvat ihmiset maailmassa kohtaavat koskaan Buddhan opetuksia kokonaisuudessaan ja sivistyneestä, vapaasta ja toimintakykyisestä lähtökohdasta käsin, ja vain murto-osa näistä ihmisistä todella käyttää tätä onnea hyväkseen.
Toinen ymmärrys koskee kaiken ulkoisen ja sisäisen pysymättömyyttä. Kuolema voi koittaa minä hetkenä hyvänsä, ja vain mielen avaruus-tietoisuus on aina ja kaikkialla läsnä. Tämä tekee työskentelystä mielen parissa ensiarvoisen tärkeää, ja tällä tavoin ymmärtää, miksi on olennaista harjoitella juuri tässä ja nyt, aikaa tuhlaamatta.
Kolmas havainto liittyy syyhyn ja seuraukseen (sanskr. karma, tiib. lae). Joka hetki olentojen ajatukset, sanat ja teot kylvävät heidän tulevaisuutensa siemeniä. Koska lopputuloksella on sama emotionaalinen sävy kuin syyllä, kannattaa olla hyvin tarkkaavainen tekojensa suhteen.
Lopulta ymmärtää sen viisauden, joka kätkeytyy yhteisen kasvun polkuun. Yhä ilmeisemmäksi käy se, että kaikki olennot etsivät onnellisuutta ohimenevistä ilmiöistä pyrkien samalla välttämään kärsimystä. Valaistuminen on kuitenkin kaikkein valtavin onnellisuuden lähde, eikä se voi kadota.Olisi hirvittävä virhe sulkea mielensä sen rikkaimmalta potentiaalilta laiskuuden tai mielikuvituksen puutteen vuoksi. Jokainen, joka jää käsitteellisyyden tasolle, jossa kokee olevansa oma ruumiinsa ja omistavansa oman omaisuutensa, on vailla tukea ja turvaa vanhuuden, sairauden ja kuoleman koittaessa, eikä hänellä ole voimaa auttaa toisia.
Nämä neljä ajatusta innoittavat etsimään sellaisia arvoja, joihin voi luottaa. Vain avaruudella on tuhoutumattomuuden ominaisuus; se on kaikkialla ja aina läsnä. Vaikka epäkypsät ihmiset usein virheellisesti ymmärtävät sen olevan "ei-mitään" tai jotain "puuttuvaa", avaruus ei selvästikään ole tyhjä musta aukko. Se on pikemminkin jotain, mikä pitää sisällään kaikki olennot ja tapahtumat, välittää informaatiota niiden välillä ja tekee ylipäätään ne mahdollisiksi. Se ilmentää itseään rauhoittavalla, rikastuttavalla, kiehtovalla ja voimallisesti suojelevalla tavalla. Karttaen kaikkea poliittisesti korrektia se pyrkii tuntemaan maailmaa ja tuottamaan pysyvää hyötyä kulttuureille ja olennoille. Häiritsevät tunteet, jotka saavat uhrinsa ottamaan ne vakavasti, muuntuvat matkalla kohti valaistumista, ja niistä tulee peilinkaltainen, ykseys-, erittelevä, kokemuksen ja kaikenläpäisevä viisaus. Buddha (tiib. sangye) on tämän koko saavutuksen ilmentymä, ja tämän vuoksi hänen tilansa on ensimmäinen ja absoluuttinen turvautumisen kohde.
Toinen harvinainen ja kallisarvoinen turvautumisen kohde on polku, joka johtaa olennot tähän tilaan. Buddhan opetukset (sanskr. dharma, tiib. chö) koostuvat 84 000 kappaleesta informaatiota ja menetelmiä, jotka on koottu 108 tuumanpaksuiseksi kirjaksi. Ne tekevät mahdolliseksi etenemisen halutulla vauhdilla.
Kolmas turvautumisen kohde (sanskr. sangha, tiib. gendyn) ovat ystävät polulla, erityisesti olennot (bodhisattvat), jotka näkevät elämän unena ja joilla on vahva toive hyödyttää toisia. Jokaisessa Timanttipolku-keskuksessa on varmasti tämän tason jaloja naisia ja miehiä.
Jos haluaa käyttää hyödykseen erittäin paljon nopeampaa timanttipolkua, on tarpeellista turvautua neljänteenkin kohteeseen, joka yhdistää aiemmat kolme ja ankkuroi ne elämään. Tämä on opettaja (sanskr. guru, tiib. lama). Välttääkseen synnyttämästä hämmennystä ja huhuja opettajan on elettävä läpinäkyvästi joko munkkina, maallikkona tai saavuttajana (eli joogina). Hänen on pidettävä lupauksensa ja henkilökohtaiset siteensä, hänellä on oltava elämänkokemusta ja hänen on edustettava Buddhan kehoa, puhetta ja mieltä mielekkäällä tavalla. Hyvin tärkeä on hänen kykynsä herättää luottamusta ja siunausta. Hänen on pitänyt saada timanttipolun erikoismenetelmien (jidamien, syvähengityksen, suuren sinetin tai suuren täydellisyyden) todellinen välitys, hänellä on oltava kokemusta niistä, ja hänen on lisäksi oltava valaistuneiden suojelijoiden kentän ympäröimä. Nämä viimeksi mainitut yltävät myös hänen oppilaisiinsa ja tekevät näiden jokaisesta kokemuksesta askeleen heidän polullaan.
"Munkkikunnan vanhempain sanoissa", theravadassa eli eteläisessä buddhalaisuudessa, useimmat ottavat buddhalaisen turvautumisen vapautuakseen henkilökohtaisesta kärsimyksestään tai rajoittaakseen sitä. Turvautumisen merkitys kasvaa kuitenkin suunnattomasti, jos motivaationa on suuren polun eli mahayanan mukaisesti kehittää nopeasti voimaa hyödyttääkseen toisia. Tämä vahva toive saa myötätunnon ja viisauden ilmaantumaan, ja näin etenee kohti timanttipolun hämmästyttäviä menetelmiä.
Tämänkaltainen omien arvojensa siirto siitä, mikä on ehdollista ja suhteellista, absoluuttiselle ja ajattomalle tasolle on toinen tarvittava askel Buddhan polulla. Tällä tavoin luo varman pohjan tulevalle työskentelylleen mielen parissa, ja työ etenee laaja-alaiselta pohjalta käsin.
Sen jälkeen kun on päättänyt edetä timanttipolkua pitkin, ilmaantuu kaksi eri lähestymistapaa. Jotkut aloittavat intoa puhkuen ja aikaa ja energiaa säästämättä suoraan neljä mahamudraan valmistavaa perusharjoitusta, nk. ngöndron. Toiset taas toimivat mieluummin siten, että he pyrkivät mahdollisuuksiensa mukaan käymään keskuksissaan ja sisällyttämään päivä- ja vuosirutiiniensa lomaan jonkin verran meditoimista ja buddhalaisten näkemysten omaksumista ja satunnaisia meditaatiokursseja. Molemmat lähestymistavat ovat hyviä, ja niin pian kuin tietty kypsyysaste on saavutettu, kolme polkua avautuu niille, jotka ovat suorittaneet neljä perusharjoitusta, ja niistä kaksi avautuu myös niille, jotka eivät ole noita harjoituksia suorittaneet. Ne rakentuvat mielen luontaisten ominaisuuksien varaan ja hyödyntävät mielen kykyä 1) tehdä, 2) tietää ja 3) inspiroitua.
Ensimmäisen näistä, menetelmien polun, toi Marpa Sankari vuorten yli Tiibetiin noin 950 vuotta sitten. Hän sai sen joogi Naropalta, samaan aikaan kun muslimit tunkeutuivat Pohjois-Intiaan ja tuhosivat sen kulttuuria ja vapautta. Tällä polulla keskitytään syvähengitykseen ja kehon energiakanaviin, ja sitä voidaan käyttää ainoastaan neljän perusharjoituksen jälkeen; osalla näistä harjoituksista on vain rajallista merkitystä nykyään. Harjoitusten edellyttämät jopa vuosien pituiset ennakkovalmistelut, jotka olivat mahdollisia Tiibetin talousjärjestelmässä, eivät sovellu ihmisille, jotka ovat aktiivisia modernissa elämässä. Länsimaalaisilla, jotka haluavat mennä pitkäkestoisille ja enimmäkseen selibaattia edellyttäville retriiteille, on usein taipumus uppoutua omiin asioihinsa, ja vain harvoin tämä taipumus muuttuu myöhemminkään. Lisäksi nämä harjoitukset on enimmäkseen luokiteltu salaisiksi, eivätkä ne ole yleisesti saatavilla. Lukuun ottamatta phowaa ja kirkkaan valon meditaatiota, tietoisen kuolemisen ja läpäisevän tietoisuuden opetuksia, menetelmien polkua voi tuskin opettaa valmistautumattomille ihmisille hyvällä omatunnolla. Tästä saattaisi seurata liian paljon kehoon ja mieleen liittyviä ongelmia. Ne, jotka siitä huolimatta ottavat tuon riskin, ja jotkut rinpochet ovat todellakin olleet välittämättä tuhatvuotisesta kokemuksesta ja julkaisseet salaisia — usein toisten perimyslinjojen — opetuksia, hyödyttävät oppilaitaan vain hetkellisesti.
Loukattu ylpeys, joka seuraa pyrkimyksistä käyttää liian edistyneitä menetelmiä, voi estää pääsyn timanttipolun opetuksiin tulevissa elämissä. Menetelmien polun, toiselta nimeltään tantrisen buddhalaisuuden, meditaatioiden joukkoon kuuluvat myös yhtymisharjoitukset, jotka erityisesti vaativat vuosia kestävää syventymistä, hyvin erikoislaatuisia kumppaneita ja pitkiä retriittejä. Sitä vastoin oman kehonsa tietoinen käyttäminen tuottamaan iloa rakkaimmilleen on hieno, kaikille soveltuva harjoitus.
Näkemyksen polku oli lahja, jonka Marpa sai toiselta pääopettajaltaan Maitripalta. Vaikkakin Maitripan käsitteelliset ja kokonaisvaltaiset menetelmät ovat vähemmän mysteereiden verhoamia, ne ovat käyttökelpoisempia nykypäivän maailmassa. Mieltä tyynnyttämällä ja aloillaan pitämällä subjektin, objektin ja toiminnan ykseys ja keskinäinen riippuvuus tulevat selviksi, ja intuitiivinen näkemys ilmaantuu. Jotkut opettajat antavat ei-rakenteista, ilman apuvälineitä tapahtuvaa meditaatiota heti turvautumisen jälkeen opettaen ihmisiä "yksinkertaisesti" meditoimaan mieltä. Pidän tätä suurena virheenä. Pelkästään se tosiasia, että tämä menetelmä on niin helppo kuvailla, tekee siitä helposti väärinymmärrettävän. Kaikki henkinen edistyminen edellyttää laaja-alaisia opetuksia ja tuottaa hyötyä vain oikean opastuksen alaisena ja silloin, kun sen perustana ovat massiiviset määrät mieleen kerättyjä hyviä vaikutelmia. Muussa tapauksessa mielen spontaanius rappeutuu helposti ohimenevien ajatusten arvioinniksi ja mielen auringonkaltainen välkehdintä muuttuu unettavaksi valkoiseksi seinäksi. Tästä syystä Tiibetin meditaatiolinjoissa tällaisia harjoituksia ei annettu ennen neljän perusharjoituksen suorittamista. On itse asiassa paljon vaikeampaa tyynnyttää ja kirkastaa mieli ilman apuvälineitä kuin tutustuttaa itsensä keskeisiin buddhahahmoihin ja oppia niiden toisinaan pitkät ja eksoottiselta kuulostavat mantrat.
Maitripan opetusten voima on niiden monipuolisuudessa. Nämä menetelmät perustuvat miellyttävään vuorovaikutukseen ympäristön kanssa, eivätkä ne vaadi ankaria retriittejä, ja ne on helppo sisällyttää oman elämänsä virtaan.
Näkemyksen polun ensimmäinen osa, tiibetiksi shine ja sanskritiksi shamatha, tyynnyttää mieltä ja pitää sen aloillaan. Kaikki kokemususkonnot, kuten buddhalaisuus, taolaisuus ja tietyt hindulaisuuden suuntaukset, pyrkivät tähän tilaan eri menetelmien kautta, ja kenties myös uskomususkonnot toisinaan tavoittavat samankaltaisia syventyneisyyden tasoja rukouksissa. Se on aisteista riippumattoman havaitsemisen ja ihmeiden yksi lähde. Melkein mitä tahansa menetelmää voidaan käyttää oivalluksen polulla mielen rauhoittamiseksi ja kohdistamiseksi. Joissakin koulukunnissa työskennellään mielikuvien parissa, toisissa taas vältetään tätä. Jotkut havainnoivat mieltään hitaan rituaalinomaisen ja haikaramaisen kävelyn kautta tai pureskelemalla ruokaa lukemattomia kertoja. Theravadassa yleisimmin käytetty menetelmä on hengityksen laskeminen tai sen tiedostaminen, kuinka hengitys kulkee sieraimissa. Suurella polulla eli mahayanassa mukaan sisällytetään voimakkaita hyviä toiveita kaikkien olentojen hyväksi tai keskitytään kaikkien ilmiöiden keskinäisen riippuvuuden ja perustavanlaatuisen "tyhjyyden" tunnistamiseen. Jos viimeksi mainitusta saadaan kokemus, sen sijaan että sitä vain "ajatellaan", tämä oivallus on jo lhagtong (tiib.) eli vipashyana (sanskr.), ja se osoittaa mielen olemukseen.
Myös timanttipolun meditaatioihin sisältyvä luomisvaihe, tiibetiksi kye rim, joka tarkoittaa buddha-aspektin luomisvaihetta, on hyvin tehokas shine-meditaation laji. Sen yhteydessä mieli saa palautetta hologrammin kaltaisilta valo- ja energiahahmoilta, nk. jidameilta, jotka heijastavat sen valaistuneita ominaisuuksia. Tällaisten puhtaiden nais- tai miespuolisten, rauhanomaisten tai suojelevien, yksin esiintyvien tai yhtyneiden hahmojen kokeminen synnyttää tunteen energiasta ja siunauksesta, ja tätä kautta syntyvä luottamus tuottaa kokonaisvaltaisen ja syvällisen vaikutuksen. Buddha-aspektien ydinvärähtelyt (sanskr. mantra, tiib. ngag) ja oman sisäisen ja ulkoisen maailman muuntuminen niiden täydelliseksi viisaudeksi ja puhtaiksi maiksi vaikuttavat kehoon, puheeseen ja mielen kaikkiin tasoihin samanaikaisesti.
Jidam-meditaatiot tarjoavat lukemattomia menetelmiä, joiden avulla mieli voi tunnistaa oman kirkkautensa, myötätuntonsa ja viisautensa. Suuri onnellisuus ja kiitollisuus, joka syntyy siitä, että sulautuu yhteen buddha-aspektin kanssa ja antaa kaikkien muotojen kadota ajattomaan rajattomaan mutta informaatiota välittävään avaruuteen, polttaa väistämättä lukemattomia mielen harsoja ja tuo ennemmin tai myöhemmin esille kaikenläpäisevän tietoisuuden. Lopputuloksena ilmaantuva käsitteellisyyden tai muodon ylittävä säteilevä tietoisuus on nimeltään dzog rim eli täydellisyyden vaihe. Se vastaa Maitripan polun toista askelta.
On olemassa kolmas ja kosketuspinnaltaan laajin lähestymistapa valaistumiseen: omaan opettajaan samaistumisen polku, jossa yllä kuvatut menetelmien ja näkemyksen polut yhdistyvät ja täyttyvät siunauksella. Tämä menetelmä on mielekäs elämän kaikissa tilanteissa, ja 950 vuotta sitten Marpan opettaja Naropa vertasi sen vaikutuksia 10 000 energia- ja valohahmon meditoimiseen. Se hyödyntää olentojen kaikkia ominaisuuksia ja saa ravintonsa mielen potentiaalista inspiroituneeseen intuitioon. Tällä polulla mielen luottamus laajenee siihen, että opettaja on oman luontaisen potentiaalin ilmentymä, ja tämän voimasta saavutetaan nopeimmat lopputulokset. Itse asiassa tämä samaistumisen menetelmä voidaan lukea itsenäiseksi poluksi vain sen tähden, että 16. Karmapa antoi sen Hannahille ja minulle, ja on hämmästyttävää, että tätä ei ollut tapahtunut aiemmin. Lami naljor (tiib.) tai gurujooga (sanskr.) -nimisenä tunnettuna se on aina toiminut kagyü-perimyslinjan salaisena muuntavana voimana, ja nyt laajamittaisemmin kuin koskaan se toimii lännen uusien idealististen Timanttipolku-ryhmien kulmakivenä. Lähimmän lamansa Karmapan ja Buddhan meditoiminen toisistaan erottamattomiksi ja oman mielen kuvastimeksi auttaa nykyään suurempaa määrää oppilaita avautumaan perimyslinjan siunaukselle kuin mitkään muut harjoitukset. Omistautuminen voi kuitenkin olla vaarallista, ja sen onkin aina yhdistyttävä inhimilliseen kypsyyteen. Luottamuksen omaan opettajaan ei koskaan pidä johtaa riippuvuuteen, huumorintajuttomaan käyttäytymiseen tai pakonomaiseen imitoimiseen. Tällaisten taipumusten tuottamat vahingot ovat tulleet hyvin selviksi karismaattisissa kulteissa ja lahkoissa usein tapahtuvien skandaalien johdosta. Lamalla on vain yksi tehtävä: hänen tulee auttaa oppilaansa siihen pelottomaan avaruuteen, jonka hän itse on saavuttanut, ja tehdä näistä tällä tavoin riippumattomia. Tietoisuuden vapaudessa, vailla suodattimia, löytää ne täydelliset ominaisuudet, jotka ovat aina olleet luontaisina jokaisen mielessä.
Yllä kuvatun tietoisuuden, energian ja samaistumisen kehittämisen tulisi perustua suuren sinetin näkemykseen niin varhaisessa vaiheessa kuin mahdollista. Sitten näiden polkujen tulisi kulkea tämän absoluuttisen toteutumisen neljän tason läpi, ja ne tulisi aina saattaa perimmäiseen toteutumiseensa asti. Yksikin oivallus riittää muuntamaan jokaisen tapahtuman valaistuneeksi kokemukseksi — kokemukseksi subjektin, objektin ja teon keskinäisestä riippuvuudesta. Tämä korkein näkemys sallii jokaisen olla lähellä elämää ja samaan aikaan vastuuntuntoinen. Todellinen kypsyys tarkoittaa kaukonäköisyyttä ja olentojen todellisten tarpeiden tyydyttämistä työskentelemällä syiden parissa eikä huolehtimista heidän pinnallisista ja muuttuvista toiveistaan. Jokaisella, joka kykenee näkemään maailman kollektiivisten ja yksityisten unien virtana, millainen se onkin, ei ole muuta mahdollisuutta kuin työskennellä myötätuntoisesti kaikkien olentojen hyväksi.
Niinpä, olipa innoituksen lähteenä sitten tyynnyttävä meditaatio, joka sallii mielen rajattoman viisauden ilmaantua, tai tuntemus siitä, että avaruus on iloa, tai samaistumisen polun kiitollinen omistautuminen ja luottamus omaan valaistuneeseen luontoon, nämä kaikki kolme polkua johtavat valaistumiseen, suuren sinetin toteutumiseen.
Seuraavassa on yleiskatsaus neljästä suureen sinettiin liittyvästä askelmasta. Perustan, polun ja päämäärän yhdistävä ensimmäinen taso on nimeltään yksipisteisyys. Tämä kuvaa tilaa, jossa mieli nauttii siitä, mitä on. Se on niin täynnä hyviä vaikutelmia, ettei se tarvitse mitään mistään muualta.
Sitten seuraa ei-teennäisyyden tila, jossa luonnollisella tavalla lakkaa teeskentelemästä, pelaamasta pelejä ja käyttäytymästä pinnallisesti. Koska kaiken ainutlaatuisuus on niin rikasta ja ilmeistä, kaikki teennäinen tippuu pöydän alle.
Kolmannella tasolla seuraa yksi maku. Tässä kokija tulee tietoiseksi itsestään kokemuksen virran takana, ja mielen rajaton peili tunnistaa heijastamiensa kuvien alla olevan oman säteilevän olemuksensa. Myös ei-meditoijat toisinaan kokevat tilan, jossa mieli on säteilevää avaruutta. Se, että niin monet ihmiset kaipaavat jännittäviä kokemuksia, osoittaa itsesyntyisen ilon tärkeyden ja merkityksen. Mutta kun se kerran on saavutettu sisäisellä ja salaisella tasolla, se säteilee kaiken ehdollisen kokemuksen läpi, eikä sitä kadota enää koskaan.
Viimeiselle ja perimmäiselle tilalle on annettu nimi, joka on oikeastaan vitsi. Koska se on olemukseltaan korkeinta täyttymystä, kun maailmankaikkeus värähtelee naurusta, sitä on mahdotonta kuvata vakavin naamoin. Sen nimi on ei-meditaatio, ja itse asiassa se merkitsee "ei-ponnistelua", koska mitään ei ole enää saavutettavana. Nyt kehon jokaisessa solussa on kuin 10 000 voltin jännite, ja tällöin työskentelee lakkaamatta toisten hyväksi ajattelematta mitään sellaista kuin "minä teen jotain sinulle". Mielen kokee jokaisen atomin kautta tavalla, joka ylittää tavanomaiset aistimukset.
Nyt Buddhaksi tulemisen jälkeen mikään aika- tai paikkaero ei ole rajoittava tai todellinen. Tällöin toimii mielen kaikkitietävyydestä käsin ja hyödyttää olentoja kestävällä tavalla tässä ja nyt. Kaikista asioista tulee mielekkäitä. Kaikki on mielen vapaata leikkiä. Jokainen olento ymmärretään buddhaksi, jonka vain tarvitsee tunnistaa oma olemuksensa, ja maailma on itse asiassa puhdas. Tämä on todellinen valaistuminen, suuren sinetin tila.
Tätä johdantoa Chag-chen-monlamiin, 3. Karmapan Rangjung Dorjen 700 vuotta sitten laatimaan 25 säkeeseen, voidaan lukea itsenäisenä tekstinä. Se osoittaa mielen luontoon hänen ohjeittensa mukaisesti ja on siksi harvinaislaatuinen ja kallisarvoinen.
Lähde: Buddhism Today 9, 2001
