Lama Ole's
Letter |
 |
Kööpenhamina,
1.4.2007
|
Rakkaat oppilaat ja ystävät kaikkialla maailmassa!
Hannah
poistui keskuudestamme 1.4. klo 1.43 hienoimmalla mahdollisella
tavalla.
Viisi kuukautta kestäneen — ja viimeiset kolme kuukautta parantumattomaksi tiedetyn — sairauden jälkeen hänen viimeiset tuntinsa ilmaisivat hänen elämänsä ytimen.
Valtavan morfiiniannoksen saaneena, kun hänen ympärillään oli kourallinen ystäviä hoitamassa ja hoivaamassa häntä, hän palasi kehoonsa 15 kertaa sysäyttäen sen kliinisestä kuolemasta uudelleen käyntiin nähdäkseen, olisiko sille vielä käyttöä. Koska syöpä oli tuhonnut hänen aivonsa ja hänen keuhkonsa tulivat jo ylös verisenä massana, se ei selvästikään ollut mahdollista ja suostuttelin hänet päästämään irti. Phowamme ja ensimmäisten Dewachen-toivomusten myötä hän palasi avaruuteen — ajattomana ja kauniina.
Vaikka hänen menettämisensä on kuin amputaatio ja haava on syvä, kiitän Hannahia siitä, että hän vaati minua niin voimakkaasti pysymään jatkuvasti rinnallaan. Hän inspiroi minua aina siitä lähtien, kun ensi kertaa tapasimme vuonna 1951 metsässä Pohjois-Kööpenhaminassa, ja erityisesti lokakuun 2006 jälkeen käytin joka hetken oppiakseni häneltä kaiken, minkä pystyin. Toivon kykeneväni välittämään jotain siitä eteenpäin.
Kuten voitte kuvitella, työ kaiken täydellistämiseksi jatkuu, ja tavatkaamme pian.
P.S. Koska meitä on tuhansia Timanttipolku-karma-kagyü-buddhalaisia ympäri maailmaa, eikä tällä hetkellä ole puitteita kaikkien isännöimiseksi, juhlistamme Hannahia, kun sijoitamme hänen tuhkansa stupaan Maailman-keskuksemme korkealle maaperälle. H.P. Karmapa tukee täysin tätä toivetta. Hienoin lahja Hannahille nyt on jatkaa omaa harjoitustaan.
