Turvautuminen ja valaistumismielen kehittäminen
Ensimmäinen ngöndro-hajoitus
Prostraatiot ovat ensimmäinen valmistavista menetelmistä. Aloitamme turvautumisella, ja olennaista tässä yhteydessä on se, mihin turvaudumme. Jos etsimme turvaa sellaisista pysymättömistä asioista, kuten rahasta, statuksesta, nuoruudesta tai kauneudesta, huomaamme yhtenä päivänä olevamme tyhjin käsin, ilman osinkoja. Jos sitä vastoin turvaudumme mielen ajattomaan luontoon, löydämme jotain loputtoman rikasta, joka ei koskaan häviä. Tässä on syy harjoittamisellemme.
Turvautuminen siihen liittyvine prostraatioineen ja valaistumismielen kehittäminen tähtäävät esteiden poistamiseen ja hyvien vaikutelmien kartuttamiseen. Se on hyvin ruumiillinen ja tehokas harjoitus, joka on kohdistettu pääosin kehon toimintoihin.
Luemme prostraatiomeditaation tekstiä. Lukiessamme avaudumme linjalamojen ympäröimälle juurilamalle (Dorje Changille tai 16. Karmapalle), jidameille, buddhille, näiden opetuksille, toteuttaneille harjoittajille ja voimakkaille viisaussuojelijoille.
Karma-kagyü-turvautumispuu (suppea versio)
Visualisoidessamme turvautumispuun ja tuntiessamme sen läsnäolon teemme fyysisiä prostraatioita ja toistamme kuuden rivin turvautumissäettä, ja tämän ansiosta kolme ylintä energiakeskustamme avautuvat. Avataksemme kehoon liittyvän keskuksen kosketamme yhteen liitetyillä käsillämme kevyesti otsaamme tai päälakeamme — aluetta, joka on erityisesti yhteydessä aivojemme, hermostomme ja aistielintemme toimintaan. Sitten kosketamme kurkkuamme, puhe- ja kommunikaatiokeskustamme, ja lopulta rintakehän keskellä sijaitsevaa sydänkeskustamme, jossa koemme voimakkaita tunteita ja inspiraation tiloja ja jossa sen vuoksi ajattelemme mielemme sijaitsevan. Tällä tavoin avaamme kolme ylintä keskustamme samalla kun toistamme turvautumisen kuutta riviä ja liu'umme täyteen pituuteemme. Paluuliike alkaa välittömästi sen jälkeen, kun ojennetut kätemme ovat koskettaneet kevyesti toisiaan.
Kun ojennamme itsemme täyteen pituuteen kerta toisensa jälkeen, joitakin tärkeitä prosesseja saattaa ilmetä. Mielessä saattaa syntyä voimakas omistautumisen tunne ja tunne palaamisesta kotiin. Mielemme alkaa ymmärtää, että se, mille teemme prostraatioita, on oma valaistunut luontomme, samaan aikaan kun kehomme energiakanavat oikenevat ja tukokset avautuvat. Paljon alitajuntaan istutettuja vaikutelmia puhdistuu, ja luonnollisesti tämän yhteydessä esiintyy väliaikaisia vaikeuksia: kehoa särkee, pintaan nousee häiritseviä tunteita ja epäilyjä, mutta ne ovat pinttyneitä vaikutelmia, jotka ovat nyt tulleet tiensä päähän.
Kun olemme saaneet päätökseen 111 111 prostraatiota, jotain on tapahtunut. Keho ei ole enää este, jotain mukana raahattavaa, vaan siitä on tullut miellyttävä työväline ja mielen hyvä palvelija. Sen toimintoihin liittyy nyt vähemmän draamoja, ja se tuottaa enemmän iloa. Saatamme kokea siunauksen aaltoja ja fysiologisen rikkauden tiloja ja tuntea kiitollisuutta ilman mitään erityistä syytä.
Polullamme on kuitenkin yksi este, jota jotkut erehtyvät luulemaan kasvuksi: hengellinen ylpeys. Se on kuvottava ominaisuus, jossa ego kääntää kaiken omaksi hyväkseen. Se ottaa pari hyvältä kuulostavaa sanaa yhdestä uskonnosta, puolinaisen kokemuksen jostain muualta ja sekoittaa kaiken tavalla, joka paisuttaa sen omaa asemaa. Se ei tee erotteluja eikä opi kokemuksesta. Vaikka riittävä määrä prostraatioita toimii tehokkaana vastalääkkeenä tähän, olkaa silti varovaisia. Mikään ei sovi harjoittajalle huonommin kuin tämä sokerinen värähtely, ja senkaltaiset ilmaisut, kuten "kaikki on peräisin jumalalta, ja kaikki on yhtä", ovat selkein merkki pinnallisuudesta.
Myös buddhalaisuuden harjoittamisessa egomme saattaa aluksi ajautua uskomaan, että sen ala on laajentunut; muuten emme välttämättä tulisi koskaan aloittaneeksi harjoittamista. Saatamme ajatella: "Aiemmin olin älykäs ja miellyttävä, ja nyt minusta tulee lisäksi hengellinen." Mutta itse asiassa harjoittaminen on suunnattu kaivamaan pois maaperää egon juurilta ja tekemään meistä spontaaneja ja vaivattomia tässä ja nyt. Kun jatkamme polullamme, omistautuminen ja avoimuus ilmaantuvat väistämättömästi ja poistavat teennäiset mielentilat. Tätä on mahdotonta välttää. Turvautuminen herättää luottamuksen, ilon ja rakkauden ei-ehdolliset tilat, jotka vähitellen tulevat katkeamattomiksi.
Toistojen suuri lukumäärä saa meidät ylittämään henkilökohtaiset ja kulttuuriset rajoituksemme, ja tämä on mahdollista vain, kun perustana on syvä luottamus Buddhan opetuksiin. Voimme odottaa syvällistä ja kestävää hyötyä vain silloin, kun motivaationamme on valaistuminen kaikkien olentojen hyväksi. Tällä tavoin emme voi mennä harhaan.
Lopuksi muutama sana harjoittamisesta. Päämääränä on aina tietoisuuden spontaani ja vaivaton tila, ja nopein tapa päästä tähän on samaistua täydellisyyteen. Mikään ei toimi paremmin, kuljimmepa sitten suoraa tietä yksinkertaisesti olemalla peloton, spontaanin iloinen ja aktiivisesti myötätuntoinen tai epäsuoraa tietä meditoimalla buddhahahmoja, jotka selvästi ovat tuollaisia. Olennaista näissä "visualisoinneissa" on se, että mieli "tuntee" sen, jolle se on avautumassa. Esimerkiksi voidaan kysyä, miltä vanhempiesi talo näytti, ja tiedät vastauksen siihen; sinulla on siitä on tuntemus riippumatta siitä, onko mukana visuaalista mielikuvaa vai ei. Tämänkaltainen tietämys muodostaa kokemuksen. Jokainen kykenee haaveksimaan. Kenelläkään ei ole "sokeaa" mieltä. Joten luota avaruuden rikkauteen. Ymmärrä, että valaistuminen on läsnä heti kun ajattelemmekin sitä. Omistautumisemme lamalle ja muille turvautumisen kohteille on kaikki mitä tarvitsemme, sillä ilman luottamusta ja omistautumista ei ole timanttipolkua.
