Mandala-lahjoitukset
Kolmas ngöndro-harjoitus
Ngöndron kaksi ensimmäistä harjoitusta
selkeyttävät tilannettamme. Ne saavat meidät avautumaan turvautumiselle
ja puhdistavat kehoa, puhetta ja mieltä.
Mitä puhdistumisesta seuraa? Ilmaantuu avaruus, joka on valmis vastaanottamaan uusia vaikutelmia ja joka mandala-lahjoitusten kautta täyttyy sisäisellä rikkaudella. Tämä sisäinen rikkaus muuntaa elämän iloksi ja luo perustan kyvylle todella auttaa olentoja.
Jos teemme lahjoitukset niin miellyttäviksi kuin pystymme, saamme harjoituksesta verrattomasti enemmän iloa ja hyötyä. Meillä on jo kokemus siitä rikkauden tunteesta, joka syntyy kun jotain valuu käsiemme läpi. Olemme saaneet sen rantahiekalla leikkimisestä, ja mahdollisesti tuo tunne on säilynyt meillä myös aiemmista elämistämme kullankaivajina tai maanviljelijöinä, kun olemme työntäneet avoimet kätemme kallisarvoiseen tomuun tai erilaisin viljanjyviin.
Jos antaudumme tunteelle omasta köyhyydestämme ja ajattelemme, että tarvitsemme yksinkertaisesti kaikkea, niin kukkaromme on pian tyhjentynyt. Jos sitä vastoin suuntaudumme mielen rikkauteen, niin tulemme omistamaan koko maailman ja meillä tulee olemaan kaikkea yllin kyllin.
Mieli ei ole esine. Se on rajatonta avaruutta, ja lisättiinpä siihen mitä hyvänsä, mikään ei voi muuttaa sen absoluuttista olemusta. Kuitenkin suhteellisella tasolla sen vaikutelmat, projektiot ja ajatukset vetävät meitä puoleensa, ja siksi on hyvin tärkeää aktivoida mielen positiivista sisältöä. Myös tässä harjoituksessa se tapahtuu kehon, puheen ja mielen parissa tehtävän määrätietoisen työskentelyn kautta: Mieli keskittyy kaikkein kauneimpaan ja kallisarvoisimpaan kuviteltavissa olevaan asiaan ja sääliä tuntematta lahjoittaa sen pois. Puhe toistaa lyhyitä ja pitkiä lahjoitusmantroja, ja keho sirottelee mandala-lautaselle seitsemän tai 37 värjätystä riisistä muodostuvaa kasaa ja pyyhkii ne sitten jälleen pois.
Aluksi tämä saattaa vaikuttaa hieman eksoottiselta, ja kriittinen älymme haluaa puolustautua vieraan kulttuurin symboliikkaa vastaan. Mutta sitä ei ole syytä epäillä, etteikö symboleiden vaikutus tavoittaisi tarpeellisia mielen kerroksia.
Riippuen olentojen karmasta ja siitä, mistä näille on eniten hyötyä, Buddha opetti useita erilaisia tapoja tarkastella maailmankaikkeutta. Tässä käytämme Abhidharmassa esitettävää näkemystä. Koska päämääränä on kuitenkin mahamudran tila, joka on kaikkien käsitteiden tuolla puolen, niin käytetyillä menetelmillä on vain toissijainen merkitys. Tärkeässä asemassa tässä ovat ne siemenet, joita istutamme mieleemme.
Lahjoitusten tuottamat vaikutukset yltävät paljon syvemmälle kuin muuttuvien kulttuurien ehdolliset arvot. Ne koskettavat mielen ja kehon ajattomia kokemuksia. Halut, joita ihmisillä on kaikkina aikoina ja kaikissa paikoissa, tulevat tyydytetyiksi, ja syvällisin kykymme kokea psykologista rikkautta aktivoituu. Ajattoman täydellisyyden ilmentymien jatkuva lahjoittaminen on aivan yhtä mielekästä nykyään kuin se on aina ollut. Jos voimme luottaa tähän ilman että annamme tämän harjoituksen eksoottisempien ja kulttuurisidonnaisimpien puolten häiritä meitä, niin tämä harjoitus toimii kaikilla tasoilla.
Meidän ei tule ajatella, että tässä rakennettava universumi heijastaa sellaisten ihmisten naiivia maailmankuvaa, jotka eivät ole koskaan matkustelleet ja jotka uskovat, että lähettyvillä oleva vuori on kaiken olemassa olevan napa. Itse asiassa "keskitetty" esitystapa on tässä tähdätty sisäiseen kokemukseen.
Valtava ylijäämä luo rikkauden uuden dimension: yksi kokemustaso lakkaa ja toinen alkaa. Todella rikkaalla miehellä ei ainoastaan ole enemmän rahaa kuin köyhällä, vaan myös hänen mielensä toimii eri tavalla. Hän on monien sellaisten asioiden yläpuolella, jotka rajoittavat köyhän miehen elämää. Vastaavasti henkisesti rikkaalle ihmiselle kaikki tapahtumat ovat leikkiä, kun taas mieleltään kapealle ihmiselle ne ovat katkeraa totuutta ja haudanvakavia asioita.
Kolmannessa harjoituksessa, mandala-lahjoituksissa, viisaus ja meriitti (ansio) painottuvat yhtäläisesti. Ymmärrämme, että ne turvautumisen kohteet, joille teemme lahjoituksen, ja oma olemuksemme ovat todellisuudessa yhtä. Subjektin, objektin ja teon erottamattomuus tulee yhä selkeämmäksi.
