— ajatonta iloa ja vapautta
Historiallinen
Buddha Shakyamuni (n. 450–370 eaa.) syntyi kuninkaalliseen perheeseen.
Hän eli lapsuudestaan asti rikkauksien ja kauneuksien ympäröimänä
ja sai osakseen monipuolisen koulutuksen. Tekstit kuvaavat hänet
pitkäksi, vahvaksi ja sinisilmäiseksi.
Kun hän oli 29-vuotias, hän lähti ensi kertaa palatsista ja kohtasi vanhan, sairaan ja kuolleen henkilön; näitä kokemuksia hän ei ollut tuntenut aiemmin. Ymmärrettyään, ettei mikään ole pysyvää, hän lähti meditoimaan Pohjois-Intian vuorille ja metsiin. Etsittyään pitkään pysyvää mielekkyyttä hän tunnisti syvässä meditaatiossa mielen luonnon, ainoan katoamattoman onnellisuuden lähteen. Hänestä oli tullut buddha (sanskr. ’herännyt’), valaistunut.
Buddhan opetukset, jotka tekevät olennoista pelottomia, iloisia ja ystävällisiä, ovat pääuskonnon asemassa useissa Itä-Aasian maissa. Seitsemänkymmentäluvun alkuvuosista lähtien buddhalaisuus on syvällisine näkemyksineen ja lukumäärltään valtavine menetelmineen inspiroinut yhä lisääntyvää määrää läntiseen kulttuuripiriin kuuluvia ihmisiä.
Buddhalaisuus ei julista opinkappaleita, vaan rohkaisee ihmisiä kriittiseen kyseenalaistamiseen. Buddha tarjosi avaimen onnellisuuteen selventämällä, mikä on ehdollista ja pysymättömyydessään harhanomaista ja mikä taas aidosti todellista ja katoamattomuudessaan luotettavaa. Meditaatio muuntaa teoreettisen ymmärryksen suoraksi omakohtaiseksi kokemukseksi, ja käytännön elämässä sovellettavat täydentävät menetelmät varmistavat, etteivät saavutetut tietoisuuden tasot katoa. Päämääränä on kehon, puheen ja mielen rajattoman potentiaalin paljastaminen ja ilmaiseminen kaikessa sen täydellisyydessään — kaikkien olentojen hyväksi.
Vapautuminen ja valaistuminen
Vapautumisen yhteydessä tiedostaa, että keho, ajatukset ja tuntemukset ovat jatkuvan virtaamisen tilassa ja siten kykenemättömiä muodostamaan perustaa todelliselle egolle tai "itselle". Tämän oivalluksen myötä itseään ei pidä enää maalitauluna, eikä kärsimystä ota henkilökohtaisesti. Kun ajattelee ”on kärsimystä”, sen sijaan että ajattelisi ”minä kärsin”, tulee haavoittumattomaksi ja vapautuu kaikista häiritsevistä tunteista.
Täysi valaistuminen saavutetaan, kun vapaudutaan myös kaikista ilmiöiden luontoon liittyvistä pinttyneistä käsityksistä. Nyt mielen kirkas valo loistaa jokaisen kokemuksen läpi. Kakenläpäisevänä ja -tietävänä mieli nauttii lakkaamatta itsesyntyisistä ominaisuuksistaan, ja kaikki on spontaania ja vaivatonta.
Karma — syy ja seuraus
Karma tarkoittaa syy-seuraussuhdetta, ei kohtaloa. Nykyinen tilamme on aiempien ajatustemme, puheidemme ja tekojemme seurausta, ja juuri tällä hetkellä kylvämme tulevaisuutemme siemenet. Sen vapauttavan oivalluksen inspiroimina, että olemme itse vastuussa omasta elämästämme, voimme omilla teoillamme synnyttää tietoisesti onnellisuutta tuottavia positiviisia vaikutelmia ja voimme välttää sellaisia tekoja, joiden mieleen jättämistä jäljistä kypsyisi tulevaisuudessa kärsimyksen kokemuksia. Timanttipolun menetelmien avulla positiivisia mielentiloja voi tehokkaasti vahvistaa ja kypsymistään odottavat negatiiviset vaikutelmat voi muuntaa viisaudeksi.
Erot buddhalaisten suuntausten välillä
Buddha antoi opetuksia kolmen tyyppisille ihmisille. Ne, jotka halusivat välttää kärsimystä, saivat pieneksi poluksi (sanksr. hinayana; nykyään theravada) kutsutut opetukset syystä ja seurauksesta. Ne, jotka halusivat tehdä enemmän toisten hyväksi, saivat suureksi poluksi (sanskr. mahayana) kutsutut opetukset viisauden ja myötätunnon tasapainoisesta kehittämisestä. Kun ihmisillä oli vahva luottamus omaan ja toisten buddhaluontoon, Buddha opetti heille timanttipolkua (sanskr. vajrayana, tiib. dorje thegpa). Sen yhteydessä hän ilmaantui energia- ja valohahmoina tai välitti valaistuneen näkemyksensä suoraan tietoisuuden virtana. Tällä korkeimmalla tasolla päämääränä on mielen koko potentiaalin esiintuominen, suuren sinetin (sanskr. mahamudra) spontaani vaivattomuus.
Timanttipolku tarjoaa nykyihmisille "tehokkaita menetelmiä, jotka johtavat mielen suoraan kokemiseen", kuten edesmennyt Lopön Tsechu Rinpoche, eräs Tiibetin buddhalaisuuden kokeneimmista mestareista, selitti. Maailman oppii kokemaan rikkaasta ja itsensä vapauttavasta näkökulmasta. Timanttipolun meditaatiot kehittävät sisäistä rikkautta ja johtavat ei-teennäiseen horjumattomaan mieleen, josta käsin kaikkinainen valaistunut toiminta ilmaantuu spontaanisti.
